Sinä kesänä kun jalkani oli kipsissä, näin pallosalaman.
Oli alkuilta, isä ja äiti olivat lypsyhommissa. Makasin tuvassa sängyllä ja kuuntelin seinällä olevaa radiota, kun en jaksanut enää linkata kainalosauvojen kanssa.
Sisällä olivat myös molemmat veljeni.
En muista kuulleeni ukkosenjylyä, mutta yht´äkkiä radiosta tuli ulos jalkapallon kokoinen kirkas pallo, joka alkoi poukkoilla ympäri tuvan seiniä. Mitään ääntä ei kuulunut, eikä se jättänyt jälkiä osumiinsa kohtiin seinissä. Seurasin pallon liikkumista, kaikki kävi hyvin nopeasti ja lopulta se pujahti leivinuunin oven ilma-aukoista savupiippua pitkin ulos,
Pojat istuivat pöydän ääressä eivätkä hekään ehtineet liikahtaakaan salaman liikkeen aikana.
Pallosalaman poistuttua aloimme yhteen ääneen huutaa, että mikä se oli, oliko se pallosalama, näitkö, kuulitko, sattuiko se keneenkään, jäikö seiniin jälkiä, mistä se tuli ja minne se meni????
Pojat säntäsivät navettaan kertomaan äidille ja isälle ja minäkin vääntäydyin sängystä jaloilleni. Harmitti vietävästi etten ehtinyt mukaan kertomaan ja näkemään heidän ilmeitään kuullessaan salamasta.
Jälkeenpäin pohdimme mitä olisimme tehneet, jos salama olisi sytyttänyt tulipalon, tai osunut johonkin meistä lapsista. Minua varsinkin huoletti kun en olisi päässyt juoksemalla karkuun, painavan kipsin takia.
Jompikumpi pojista totesi, että toki olisi ensimmäisenä kantanut minut ulos jos olisi syttynyt tulipalo.
Se oli jännittävä tapahtuma ja siitä puhuttiin pitkään jälkeenkin päin.
Eikä ole toista pallosalamaa kohdalle sattunut, eikä varmaan satukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti