On vuoden toiseksi viimeinen ilta.
Huomenna loppuu vuosi 2009 ja siirrymme uudelle kymmenluvulle.
Mitä vuodesta jäi mieleen:
- eroja, sairauksia, ahdistusta, työttömyyttä, riitoja ja surua...
+ pikkulikan viisautta, viljelypalsta, hieno kesä, Madonnan keikka, läheiset, ystävät...
Mitään lupauksia en taida julkisesti antaa, niiden kanssa saa aina säätää. Jotain mietin itsekseni ja katson onnistuuko vaiko ei.
Toivotamme toisillemme Onnea niin uudelle vuodelle kuin merkkipäivinäkin. Selasin 1990 ostamaani Elämän viisauden kirjaa kohdalta ONNI. Tällaisia mietteitä löysin.
Onnensa oivaltaa hitaammin kuin epäonnensa - LIVIUS-
Eikö onni voisi olla vain sitä ettei ole onneton? - PEARL S. BUCK-
Menestys on sitä että saa haluamansa. Onni on sitä että haluaa saamansa - LIVIUS-
Onneen vaaditaan kolme asiaa: jotain tekemistä, joku jota rakastaa
ja jotain mitä toivoa - YVONNE PRINTEMPS-
Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen,
mitä ei voi muuttaa, on onnellinen. - ARVO YLPPÖ-
Kahdesta asiasta voi eläimiä kadehtia: ne eivät pelkää tulevia onnettomuuksia
eivätkä välitä ihmisten puheista. - VOLTAIRE-
Alla oleva kuva kertoo tulevasta vuodesta.
Pohjana on musta koska siinä on kaikki värit.
Mustalla pohjalla liikkuvat värit paikkaa vaihdellen, epäselvinä vielä, koska emme tiedä mikä väri mihinkin kohtaan pysähtyy, missä on sen paikka.
Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen mihin kohtaan minkin värin haluamme, tai sitten ei.
Mutta niitäkin kohtia joihin emme voi vaikuttaa, voimme muuttaa värin syvyyttä tai tehdä siitä täysin väritöntä.
Ja jos emme voi sitä muuttaa, niin se kannattaa unohtaa.
Tarvitsemme tummia värejä, jotta osaamme arvostaa myös kirkkaita ja heleitä värejä.
Elämä on niin mielenkiintoinen.
Hyvää Uutta vuotta!
Happy New Year!
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Mustaa ja valkoista
4. Haaste
siluetti / profiili
Profiilikuvana Jääkarhu
Kuva 2, näin Joulunajan kunniaksi.
Tämä musta kaunotar löytyi siskon tyttären ostaman mökin aitan nurkasta.
Yltä päältä pölyssä, muutoin hyväkuntoisena.
Hyvää Uutta vuotta Sinulle !
siluetti / profiili
Profiilikuvana Jääkarhu
Kuva 2, näin Joulunajan kunniaksi.
Tämä musta kaunotar löytyi siskon tyttären ostaman mökin aitan nurkasta.
Yltä päältä pölyssä, muutoin hyväkuntoisena.
Hyvää Uutta vuotta Sinulle !
Tunnisteet:
jääkarhu,
keinutuoli,
mustaa ja valkoista
lauantai 26. joulukuuta 2009
Joulunhulinaa
Jouluaattokin on jo takanapäin.
Annoimme pojan kanssa tosillemme uuden Dan Brownin kirjan lahjaksi, kuinkas sattuikaan.
Pikkulikka sai lahjaksi kaikkea Peppitavaraa kuten vaatteet(jotka tein ihan itse), peruukin, kengät, figuurit ja laivan. Niillä sitten onkin leikitty kaiken aikaa.
Ruoka on kelvannut (paitsi pikkulikalle) ja sinnikkäästi eilen tyttären kanssa kävelimme 5km -24ºC pakkasessa. Muu väki oli sisällä kutakuinkin yöpuku päällä koko päivän.
Mutta sekin on sallittua, näin Jouluna.
Saimme myös koko porukalle pelin "Muna vai kana", jossa pitää aina arvata kumpi kysymyksen asioita, tavaroista tms. oli ensin.
Pikkulikka voitti meidät mennä tullen.
Pahuksen noloa ;o)
Nomination paloja ja tai rannekkeita oli jokaisen paketissa, helppo lahja ja mieluinenkin.
Leppoisaa aikaa olemme viettäneet ja pakkasen takia melkolailla sisätiloissa. Saisi ilmat lauhtua että pääsisi pikkulikkakin uusia suksiaan kokeilemaan ja me muutkin ulkoilemaan ihan kunnolla.
Huomenna vielä yhden sukulaispojan valmistujaisjuhliin ja sitten muutama päivä ennen Uutta vuotta.
Siitä se arki alkaa.
Joulupäivänäkään ei oikein ruoka maistunut.
Laiva oli mieluinen lahja.
Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu
Annoimme pojan kanssa tosillemme uuden Dan Brownin kirjan lahjaksi, kuinkas sattuikaan.
Pikkulikka sai lahjaksi kaikkea Peppitavaraa kuten vaatteet(jotka tein ihan itse), peruukin, kengät, figuurit ja laivan. Niillä sitten onkin leikitty kaiken aikaa.
Ruoka on kelvannut (paitsi pikkulikalle) ja sinnikkäästi eilen tyttären kanssa kävelimme 5km -24ºC pakkasessa. Muu väki oli sisällä kutakuinkin yöpuku päällä koko päivän.
Mutta sekin on sallittua, näin Jouluna.
Saimme myös koko porukalle pelin "Muna vai kana", jossa pitää aina arvata kumpi kysymyksen asioita, tavaroista tms. oli ensin.
Pikkulikka voitti meidät mennä tullen.
Pahuksen noloa ;o)
Nomination paloja ja tai rannekkeita oli jokaisen paketissa, helppo lahja ja mieluinenkin.
Leppoisaa aikaa olemme viettäneet ja pakkasen takia melkolailla sisätiloissa. Saisi ilmat lauhtua että pääsisi pikkulikkakin uusia suksiaan kokeilemaan ja me muutkin ulkoilemaan ihan kunnolla.
Huomenna vielä yhden sukulaispojan valmistujaisjuhliin ja sitten muutama päivä ennen Uutta vuotta.
Siitä se arki alkaa.
Joulupäivänäkään ei oikein ruoka maistunut.
Laiva oli mieluinen lahja.
Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
tiistai 22. joulukuuta 2009
lauantai 19. joulukuuta 2009
Sinistä
maanantai 14. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Minun kaupunkini
Olen koko ikäni asunut tässä samassa kaupungissa.
Pidän siitä, vaikka välillä se onkin kuten Röyhkä Oulusta sanoi: paska kaupunki.
Joki on kaunis ja vuodenajat tekevät siitä erinäköisen.
Alla oleva kuva on marraskuun lopusta, kun oli jo pakkasta mutta ei lunta. Vain vesi oli ohuessa riitteessä.
Tänään olisi saanut toisenlaisen kuvan, maa on valkoinen ja pakkasen kuuraamat puut olivat niin kauniita auringonpaisteessa.
Lämpötila on nyt illalla -19ºC.
On ihan oikean talven tuntu.
"Kun maas on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon......"
Pidän siitä, vaikka välillä se onkin kuten Röyhkä Oulusta sanoi: paska kaupunki.
Joki on kaunis ja vuodenajat tekevät siitä erinäköisen.
Alla oleva kuva on marraskuun lopusta, kun oli jo pakkasta mutta ei lunta. Vain vesi oli ohuessa riitteessä.
Tänään olisi saanut toisenlaisen kuvan, maa on valkoinen ja pakkasen kuuraamat puut olivat niin kauniita auringonpaisteessa.
Lämpötila on nyt illalla -19ºC.
On ihan oikean talven tuntu.
"Kun maas on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon......"
torstai 10. joulukuuta 2009
Valokuvatorstai
152. Haaste
-pysähtynyt-
Kaksi kuvaa, keltainen ja sininen.
Jäätyminen on pysäyttänyt keltaisten tulppaanien kuoleman. Mutta se on vain kaunista harhaa.
Jää ulkopuolelle jääneet paleltuneet varret vetivät osan lehdistä pois, jättäen kuvajaisen, kuin Pompeijin laavaan jääneiden ruumiiden muovaamat jäljet.
Sininen vesi, jonka pakkanen on muovannut ohueksi kanneksi rapakon päälle, tehden siihen omia kuvioitaan. Vain pieni hipaisu ja kauneus katoa, eikä samanlaista tule enää koskaan.
-pysähtynyt-
Kaksi kuvaa, keltainen ja sininen.
Jäätyminen on pysäyttänyt keltaisten tulppaanien kuoleman. Mutta se on vain kaunista harhaa.
Jää ulkopuolelle jääneet paleltuneet varret vetivät osan lehdistä pois, jättäen kuvajaisen, kuin Pompeijin laavaan jääneiden ruumiiden muovaamat jäljet.
Sininen vesi, jonka pakkanen on muovannut ohueksi kanneksi rapakon päälle, tehden siihen omia kuvioitaan. Vain pieni hipaisu ja kauneus katoa, eikä samanlaista tule enää koskaan.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Mustaa ja valkoista
Haaste 1
-Vanha-
Tämä kirja oli äitini omaisuutta. Kirja on huonokuntoinen ja sen kansiin on piirreltykin , mutta silti se on säilyttänyt kiinnostavuutensa ja sitä on mielenkiintoista lukea. Niin, jos ymmärtää kirjaimia. Aikansa kun lukee, niin alkaa osatakin ja tekstihän on lakikieltä, mutta ei ollenkaan niin kuivaa kuin luulisi.
-Vanha-
Tämä kirja oli äitini omaisuutta. Kirja on huonokuntoinen ja sen kansiin on piirreltykin , mutta silti se on säilyttänyt kiinnostavuutensa ja sitä on mielenkiintoista lukea. Niin, jos ymmärtää kirjaimia. Aikansa kun lukee, niin alkaa osatakin ja tekstihän on lakikieltä, mutta ei ollenkaan niin kuivaa kuin luulisi.
torstai 3. joulukuuta 2009
tiistai 1. joulukuuta 2009
Joulukuu
Niinpä sitä vaan käännyttiin joulukuun puolelle ja kalenterin eka luukku avattiin.
Ei tosin ole yhtään joulukalenteria mitä aukaista kun se ainoakin on varattu pikkulikalle.
Töissä laitoin aamulla kiireessä jo perinteeksi käyneet kalenteritontut seinälle ja valoja ikkunoihin. Huomasin laulavani joululauluja siinä touhutessani, sellaisia iloisia kuten "Lunta tulvillaan on raikas talvisääääääää......" (Huom! Ulkona oli kaatosade)
Lasten tullessa ruokailuun aika moni pysähtyi tonttuja katselemaan ja iloinen hymy levisi katsojan kasvoille.
Mitä lähemmäs Joulua mennään sitä enemmän alkaa koristeita ilmestyä ruokasaliin. Joulupalloja ja sydänpipareita katosta roikkumaan, kuvia seinille, joulukuusi täytyy olla jo ensi maanantaina kun Judokerho tulee pitämään pikkujoulua. Lyhtyjä, kynttilöitä......
Vähän kerrallaan koristeet lisääntyvät, mutta ensin toki perjantaina liinoitetaan pöydät valkoisin liinoin Suomen synttärin kunniaksi ja nautitaan juustoperunoita, palapaistia ja mansikkakiisseliä.
Yleisesti ottaen oppilaat ovat ylivilkkaista lomien lähestyessä, mutta koetan olla hermostumatta vaikka se vaikeaa onkin. Siitä aiheesta voisi kertoa piiiiiiiiiiiiiiitkiä juttuja, mutta mitäpä sitä kannattaa aina negatiivisia asioita velloa.
Niistä tulee vain itselle kelju olo.
Annan Joulumielen hiipiä mieleen ja ajatuksiin, ajatella kauniita ja mukavia ajatuksia, antamatta sateen, pimeän ja muun ikävän vallata ajatuksiani.
Osaankohan?
Ainakin lupaan yrittää :-)
Ei tosin ole yhtään joulukalenteria mitä aukaista kun se ainoakin on varattu pikkulikalle.
Töissä laitoin aamulla kiireessä jo perinteeksi käyneet kalenteritontut seinälle ja valoja ikkunoihin. Huomasin laulavani joululauluja siinä touhutessani, sellaisia iloisia kuten "Lunta tulvillaan on raikas talvisääääääää......" (Huom! Ulkona oli kaatosade)
Lasten tullessa ruokailuun aika moni pysähtyi tonttuja katselemaan ja iloinen hymy levisi katsojan kasvoille.
Mitä lähemmäs Joulua mennään sitä enemmän alkaa koristeita ilmestyä ruokasaliin. Joulupalloja ja sydänpipareita katosta roikkumaan, kuvia seinille, joulukuusi täytyy olla jo ensi maanantaina kun Judokerho tulee pitämään pikkujoulua. Lyhtyjä, kynttilöitä......
Vähän kerrallaan koristeet lisääntyvät, mutta ensin toki perjantaina liinoitetaan pöydät valkoisin liinoin Suomen synttärin kunniaksi ja nautitaan juustoperunoita, palapaistia ja mansikkakiisseliä.
Yleisesti ottaen oppilaat ovat ylivilkkaista lomien lähestyessä, mutta koetan olla hermostumatta vaikka se vaikeaa onkin. Siitä aiheesta voisi kertoa piiiiiiiiiiiiiiitkiä juttuja, mutta mitäpä sitä kannattaa aina negatiivisia asioita velloa.
Niistä tulee vain itselle kelju olo.
Annan Joulumielen hiipiä mieleen ja ajatuksiin, ajatella kauniita ja mukavia ajatuksia, antamatta sateen, pimeän ja muun ikävän vallata ajatuksiani.
Osaankohan?
Ainakin lupaan yrittää :-)
lauantai 28. marraskuuta 2009
1. Adventti
Huomenna on ensimmäinen Adventti.
Joulu alkaa lähestyä ja nyt voi hyvällä omallatunnolla laitella valoja tähän pimeyteen.
En muista milloin olisi näin lähellä joulukuuta ollut lumeton maa.
Se masentaa aika lailla. Mielikuvissa ovat huurteiset puut ja lumen narina kenkien alla.
Olen talvi-ihminen ja lumen puute tympäisee :(
En aio silti vaipua epätoivoon, vaan kaivan kaikki kyntteliköt ja ikkunavalot, kynttilöistä puhumattakaan karkottamaan pimeää.
Sieltä se tulee, Joulu, lumi , talvi ja kaikki sen riemut.
Oikein hyvää Adventtia Sinulle.
Joulu alkaa lähestyä ja nyt voi hyvällä omallatunnolla laitella valoja tähän pimeyteen.
En muista milloin olisi näin lähellä joulukuuta ollut lumeton maa.
Se masentaa aika lailla. Mielikuvissa ovat huurteiset puut ja lumen narina kenkien alla.
Olen talvi-ihminen ja lumen puute tympäisee :(
En aio silti vaipua epätoivoon, vaan kaivan kaikki kyntteliköt ja ikkunavalot, kynttilöistä puhumattakaan karkottamaan pimeää.
Sieltä se tulee, Joulu, lumi , talvi ja kaikki sen riemut.
Oikein hyvää Adventtia Sinulle.
torstai 26. marraskuuta 2009
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Rankka päivä
Tänään oli harvinaisen paska päivä.
Olin kolme tuntia, kolmen TYKY-kuntoutuksessa olevien työntekijän henkilökohtaisessa kuntoutuspalaverissa, jossa haettiin ratkaisuja työssä jaksamiseen ja yleensäkin koko työhön.
Kolme erilaista tarinaa.
Ensimmäinen oli motivoitunut ja keskustelu antoisa, toinen siinä ja siinä ja kiikun kaakun, kolmas kaunisteli totuutta ja syytteli.
Olo on kuin kuin jyrän alle jääneellä lutikalla, henkisesti ajatellen.
Päällikköni kuiskasi lähtiessäni: hienosti toimittu esimiehenä.
Perkele, voihan se niinkin olla, se työminä, mutta miten sen saa jäämään kotiin ettei vaivaa ja mielessä pyöri yön hiljaisina tunteina.
Asiat joista puhuin olivat oikeita, ei siinä mitään, mutta rasittaa vain välillä olla se jonka niistä pitää keskustella. Ja miksi niitä kasaantuu niin paljon.
Olen miettinyt sitä, miksi kaikki asiat pamahtavat päähän yöllä kun herään. Heti, välittömästi herätessä rumba pyörii päässä ja vaikka kuinka koettaa olla ajattelematta, niin jostakin taas pujahtaa ajatuksiin joku ongelma.
Pakko nousta ylös, hakea lehti ulkoa postilaatikosta ja lukea se syöden jotain pientä. Sen jälkeen saattaa olla mahdollisuuksia jopa saada jälleen unen päästä kiinni.
Eihän siinä mitään jos sais nukkua aamulla, mutta kello on armoton ja herättää 5.30.
Päännollausohjeita koetan järjestää lukemalla illalla aina kirjaa, mennä nukkumaan vähän myöhemmin kun aiemmin mennessä herää takuuvarmasti. Jumpan rasitukset auttavat aika kivasti ja siellä ei ainakaan tarvitse ajatella muuta kuin itseään.
Alkoholi ei auta mitään, se vai tuo levottoman yöunen ja eipä se muutenkaan mitenkään helpota oloa eikä eloa.
Onneksi ei näitä päiviä ole ihan koko ajan, muuten saattaisin olla zombie kaiken aikaa.
Olin kolme tuntia, kolmen TYKY-kuntoutuksessa olevien työntekijän henkilökohtaisessa kuntoutuspalaverissa, jossa haettiin ratkaisuja työssä jaksamiseen ja yleensäkin koko työhön.
Kolme erilaista tarinaa.
Ensimmäinen oli motivoitunut ja keskustelu antoisa, toinen siinä ja siinä ja kiikun kaakun, kolmas kaunisteli totuutta ja syytteli.
Olo on kuin kuin jyrän alle jääneellä lutikalla, henkisesti ajatellen.
Päällikköni kuiskasi lähtiessäni: hienosti toimittu esimiehenä.
Perkele, voihan se niinkin olla, se työminä, mutta miten sen saa jäämään kotiin ettei vaivaa ja mielessä pyöri yön hiljaisina tunteina.
Asiat joista puhuin olivat oikeita, ei siinä mitään, mutta rasittaa vain välillä olla se jonka niistä pitää keskustella. Ja miksi niitä kasaantuu niin paljon.
Olen miettinyt sitä, miksi kaikki asiat pamahtavat päähän yöllä kun herään. Heti, välittömästi herätessä rumba pyörii päässä ja vaikka kuinka koettaa olla ajattelematta, niin jostakin taas pujahtaa ajatuksiin joku ongelma.
Pakko nousta ylös, hakea lehti ulkoa postilaatikosta ja lukea se syöden jotain pientä. Sen jälkeen saattaa olla mahdollisuuksia jopa saada jälleen unen päästä kiinni.
Eihän siinä mitään jos sais nukkua aamulla, mutta kello on armoton ja herättää 5.30.
Päännollausohjeita koetan järjestää lukemalla illalla aina kirjaa, mennä nukkumaan vähän myöhemmin kun aiemmin mennessä herää takuuvarmasti. Jumpan rasitukset auttavat aika kivasti ja siellä ei ainakaan tarvitse ajatella muuta kuin itseään.
Alkoholi ei auta mitään, se vai tuo levottoman yöunen ja eipä se muutenkaan mitenkään helpota oloa eikä eloa.
Onneksi ei näitä päiviä ole ihan koko ajan, muuten saattaisin olla zombie kaiken aikaa.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Valokuvatorstai
perjantai 20. marraskuuta 2009
Ruikutusta
Olen väsynyt.
Väsynyt työssä oleviin ongelmiin, jotka liittyvät pääasiassa henkilöstöön.
Maanantaina pitää mennä Työterveysasemalle palaveriin tarkastelemaan erään työntekijän työkykyisyyttä ja sitä mitä sille voi tehdä. Pitää kirjata ylös niitä asioita, jotka ovat tähän pisteeseen johtaneet ja kertoa ne palaverissa työntekijän kuullen.
Hankalaa mutta välttämätöntä. En millään haluaisi olla tässä tilanteessa, mutta ei ole vaihtoehtoja.
Tämä rassaa tosi paljon.
Olen väsynyt.
Väsynyt miehen työttömyyden aiheuttamaan tulojen alenemiseen, jonka olen tajunnut vasta hiljalleen. Herään yöllä ja mietin tunnin pari raha-asioita, eikä siinä ole mitään järkeä, siinä valvomisessa.
Olen kyllästynyt.
Kipeisiin käsiin ja nivelrikkoon.
Harmittaa, sataa vettä ja lumi uhkaa hävitä.
Keljuttaa, kun en löydä tärkeitä käsityöohjeita, jotka laitoin hyvään talteen.
Tympäisee
ja toisaalta
Olen terve, noin yleensä ottaen.
Saan harrastaa liikuntaa ja musiikkia milloin haluan.
Pääsen katsomaan elokuvia elokuvakerhossa ja odotan innolla ensi viikon torstain
Club For Five joulukonserttia, jonne menen kuoroni kanssa.
Kotona kaikki on ok.
Pikkulikan seurasta saan (saamme) nauttia useasti.
Siltikin täytyy myöntää, totaalinen väsymys on tällä hetkellä päällimmäinen tunne.
Mutta huomenna on lauantai ja mietin maanatainpalaverin asioita vasta sunnuntai-iltana. Lupaan sen.
Väsynyt työssä oleviin ongelmiin, jotka liittyvät pääasiassa henkilöstöön.
Maanantaina pitää mennä Työterveysasemalle palaveriin tarkastelemaan erään työntekijän työkykyisyyttä ja sitä mitä sille voi tehdä. Pitää kirjata ylös niitä asioita, jotka ovat tähän pisteeseen johtaneet ja kertoa ne palaverissa työntekijän kuullen.
Hankalaa mutta välttämätöntä. En millään haluaisi olla tässä tilanteessa, mutta ei ole vaihtoehtoja.
Tämä rassaa tosi paljon.
Olen väsynyt.
Väsynyt miehen työttömyyden aiheuttamaan tulojen alenemiseen, jonka olen tajunnut vasta hiljalleen. Herään yöllä ja mietin tunnin pari raha-asioita, eikä siinä ole mitään järkeä, siinä valvomisessa.
Olen kyllästynyt.
Kipeisiin käsiin ja nivelrikkoon.
Harmittaa, sataa vettä ja lumi uhkaa hävitä.
Keljuttaa, kun en löydä tärkeitä käsityöohjeita, jotka laitoin hyvään talteen.
Tympäisee
ja toisaalta
Olen terve, noin yleensä ottaen.
Saan harrastaa liikuntaa ja musiikkia milloin haluan.
Pääsen katsomaan elokuvia elokuvakerhossa ja odotan innolla ensi viikon torstain
Club For Five joulukonserttia, jonne menen kuoroni kanssa.
Kotona kaikki on ok.
Pikkulikan seurasta saan (saamme) nauttia useasti.
Siltikin täytyy myöntää, totaalinen väsymys on tällä hetkellä päällimmäinen tunne.
Mutta huomenna on lauantai ja mietin maanatainpalaverin asioita vasta sunnuntai-iltana. Lupaan sen.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
torstai 12. marraskuuta 2009
Valokuvatorstai
maanantai 9. marraskuuta 2009
Kauneutta
Kyllikki Hyytäjä haastoi tässä aiemmin etsimään kodistani kamalimman ja rumimman esineen, joksi valikoitui Wiggling Willie, laulava kala.
Sitä etsiessäni näin paljon kauniita tavaroita joilla olen kotiani somistanut. Itse asiassa niitä kauniita oli aika monta.
Tässäpä muutama
Tämän Anja Nissin tekemän pelkistetyn savienkelin sain tyttäreltäni joululahjaksi muutama vuosi sitten. Sillä oli kuulemma sädekehä pään päällä, mutta se irtosi heti ostamisen jälkeen. Enkeli ei ole virheetön, niin kuin en ole minäkään. Se on hellyttävä ja persoonallinen tyyppi, joka istuu lasitähden päällä hiljaa myhäillen ja katselee touhujani.
Tämä kuva oli kalenterissa, jonka kuvat ovat tehneet "taiteilijat ilman käsiä". Olen hukannut tekijätiedot, mutta kuva on kiehtoo minua. Siinä on nainen ja enkeli, viaton ja synnillinen, kaunis, itsenäinen ja toisaalta hauras.
Kaikki saatu mahtumaan samaan kuvaan.
Hanhenmarssi kirjontatyö on omaa käsialaani. Käsityölehden mallista tehty vuonna 1980.
Tein sen sisarelleni ja taulun taakse hän kirjoitti 1981 jälkisäädökseksi toivomukseni, että kun hänestä aika jättää taulu tulee palauttaa tyttärelleni.
Kun sisareni itse sai tyttären 1993, hän lisäsi taulun taakse lisäkirjoituksen 23.9.1994
jossa hän jättää taulun kohtalon tyttärensä päätettäväksi.
Sisareni kuoli 2003 marraskuun alussa ja jossain vaiheessa tavaroita jakaessa tyttärensä halusi antaa taulun minulle takaisin. Tuossa se nyt on seinälläni muistuttaen sisarestani ja myös sinnikkyydestäni tehdä noinkin pikkutarkkaa työtä.
Taulu on yksi rakkaimmista esineistäni.
Sanottakoon nyt vielä, että enkeleitä on kodissani useampiakin, pieninä patsaina.
En kerää niitä varsinaisesti, mutta ostan, jos se tuntuu olevan sellainen, jolla onminulle jotain sanottavaa .
Sitä etsiessäni näin paljon kauniita tavaroita joilla olen kotiani somistanut. Itse asiassa niitä kauniita oli aika monta.
Tässäpä muutama
Tämän Anja Nissin tekemän pelkistetyn savienkelin sain tyttäreltäni joululahjaksi muutama vuosi sitten. Sillä oli kuulemma sädekehä pään päällä, mutta se irtosi heti ostamisen jälkeen. Enkeli ei ole virheetön, niin kuin en ole minäkään. Se on hellyttävä ja persoonallinen tyyppi, joka istuu lasitähden päällä hiljaa myhäillen ja katselee touhujani.
Tämä kuva oli kalenterissa, jonka kuvat ovat tehneet "taiteilijat ilman käsiä". Olen hukannut tekijätiedot, mutta kuva on kiehtoo minua. Siinä on nainen ja enkeli, viaton ja synnillinen, kaunis, itsenäinen ja toisaalta hauras.
Kaikki saatu mahtumaan samaan kuvaan.
Hanhenmarssi kirjontatyö on omaa käsialaani. Käsityölehden mallista tehty vuonna 1980.
Tein sen sisarelleni ja taulun taakse hän kirjoitti 1981 jälkisäädökseksi toivomukseni, että kun hänestä aika jättää taulu tulee palauttaa tyttärelleni.
Kun sisareni itse sai tyttären 1993, hän lisäsi taulun taakse lisäkirjoituksen 23.9.1994
jossa hän jättää taulun kohtalon tyttärensä päätettäväksi.
Sisareni kuoli 2003 marraskuun alussa ja jossain vaiheessa tavaroita jakaessa tyttärensä halusi antaa taulun minulle takaisin. Tuossa se nyt on seinälläni muistuttaen sisarestani ja myös sinnikkyydestäni tehdä noinkin pikkutarkkaa työtä.
Taulu on yksi rakkaimmista esineistäni.
Sanottakoon nyt vielä, että enkeleitä on kodissani useampiakin, pieninä patsaina.
En kerää niitä varsinaisesti, mutta ostan, jos se tuntuu olevan sellainen, jolla onminulle jotain sanottavaa .
perjantai 6. marraskuuta 2009
Muotokuvia
Kuljin kesällä kameran kanssa koulussa ja tulin luokkaan, jossa lapset olivat piirtäneet kuvia presidenteistä.
Katselin kuvia, kuvailin ja naureskelin lasten oivallista näkemystä Suomen presidenteistä.
Katsopa Koiviston ilmettä, joka on kuin pahanteosta yllätetyn pikkupojan hämmentynyt virnistys tai kuten Mannerheim, joka selvästi keimailee. Ahtisaari näyttää sangen happamalta.
Kekkonen myhäilee, Kalliolla on hienot viikset...............
Tämä alla oleva maailman kuulu kuva ei löytynyt luokan muotokuvarivistä, vaan käytävän seinästä.
Tekijä on huolehtinut kuva säilyvyyden piirtämällä sen tussilla, joka ei lähde millään aineella tai edes raivokkaalla hinkkaamisella. Tähän auttaa vain uusi maali, siihen asti se ihastuttaa ja vihastuttaa käytävillä kulkijoita.
Katselin kuvia, kuvailin ja naureskelin lasten oivallista näkemystä Suomen presidenteistä.
Katsopa Koiviston ilmettä, joka on kuin pahanteosta yllätetyn pikkupojan hämmentynyt virnistys tai kuten Mannerheim, joka selvästi keimailee. Ahtisaari näyttää sangen happamalta.
Kekkonen myhäilee, Kalliolla on hienot viikset...............
Tämä alla oleva maailman kuulu kuva ei löytynyt luokan muotokuvarivistä, vaan käytävän seinästä.
Tekijä on huolehtinut kuva säilyvyyden piirtämällä sen tussilla, joka ei lähde millään aineella tai edes raivokkaalla hinkkaamisella. Tähän auttaa vain uusi maali, siihen asti se ihastuttaa ja vihastuttaa käytävillä kulkijoita.
torstai 5. marraskuuta 2009
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Uni
Näin viime viikolla unen.
Se meni jotenkin näin.
Kävelin pitkin siltaa reippain askelin jalkoihini katsomatta. Yht´äkkiä silta allani heilahti ja katsoin alaspäin. Huomasin käveleväni pitkin horjuvia lankkuja ja taaksepäin katsoessani näin kävelleeni koko matkan samanlaisilla lankuilla, vaikka luulin kulkeneeni tasaista leveää siltaa pitkin.
En voinut edetä eteenpäin, koska rakenteilla oleva silta oli keskeneräinen edessäpäin ja taakse en voinut palata koska se olisi ollut vaarallista ohuiden lankkujen takia.
Sillan alla ei ollut vettä vaan ruohonvihreä maa n. 5-6 metrin päässä.
Minua ei pelottanut ja päätin laskeutua alas kohdallani olevaa horjuvaa tolppaa pitkin. Se tolppa oli tehty niin, että lautoja oli naulattu peräkkäin ja se oli hyvin ohut ja heiveröinen.
Laskeuduin sitä pitkin, vaikka se heiluikin voimakkaasti, niin kesti kuitenkin.
Maahan päästyäni lähdin kävelemään kohti kaupunkia ja takanani tuli isoista putkista vettä menosuuntaani, mutta ne eivät uhanneet minua mitenkään.
Unen tunnelma oli rauhallinen ja turvallinen. Ihmettelin vain, kuinka olin saanut käveltyä puoliväliin siltaa ilman etten pudonnut lautojen välistä maahan.
Toinen uni, jonka näin viime yönä.
Minun piti lähteä polkupyörällä Kajaanista Kokkolaan, keltaisella Jopolla. (ei ole oikeasti sellaista pyörää)
Lähtöaika oli klo 14.00 ja tarkoitus oli vielä tulla samana päivänä takaisinkin.
Lähdin ajamaan toisesta kaupunginosasta missä oikeasti asun. Tie oli liukas ja minua ahdisti kun piti ajaa niin varovasti. Ajoin pitkin junaradan yli menevää siltaa, josta piti mielestäni kääntyä kohti Kokkolaa, mutta ajoinkin sillan toiseen päähän enkä löytänyt mistään ulosmenotietä.
Olin tuskastunut enkä ymmärtänyt miksi en löydä tietä.
Unessa soitin miehelle ja pyysin tulemaan ja viemään minut autolla perille.
Heräsin tähän enkä koskaan pääsyt edes lähtemään, en autolla enkä pyörällä.
Kokkolasta en tunne ketään, eikä oikeasti ole mitään syytä edes mennä sinne.
Unen tunnelma oli ärtynyt ja ahdistunut.
Uni tuli mieleeni, kun ajoin unessani olevaa siltaa pitkin jumppaan tänään.
Keskellä siltaa on risteys, josta pääsee etelään :o)
Nyt rakkaat ihmiset, pyytäisin tulkintoja unistani.
Se meni jotenkin näin.
Kävelin pitkin siltaa reippain askelin jalkoihini katsomatta. Yht´äkkiä silta allani heilahti ja katsoin alaspäin. Huomasin käveleväni pitkin horjuvia lankkuja ja taaksepäin katsoessani näin kävelleeni koko matkan samanlaisilla lankuilla, vaikka luulin kulkeneeni tasaista leveää siltaa pitkin.
En voinut edetä eteenpäin, koska rakenteilla oleva silta oli keskeneräinen edessäpäin ja taakse en voinut palata koska se olisi ollut vaarallista ohuiden lankkujen takia.
Sillan alla ei ollut vettä vaan ruohonvihreä maa n. 5-6 metrin päässä.
Minua ei pelottanut ja päätin laskeutua alas kohdallani olevaa horjuvaa tolppaa pitkin. Se tolppa oli tehty niin, että lautoja oli naulattu peräkkäin ja se oli hyvin ohut ja heiveröinen.
Laskeuduin sitä pitkin, vaikka se heiluikin voimakkaasti, niin kesti kuitenkin.
Maahan päästyäni lähdin kävelemään kohti kaupunkia ja takanani tuli isoista putkista vettä menosuuntaani, mutta ne eivät uhanneet minua mitenkään.
Unen tunnelma oli rauhallinen ja turvallinen. Ihmettelin vain, kuinka olin saanut käveltyä puoliväliin siltaa ilman etten pudonnut lautojen välistä maahan.
Toinen uni, jonka näin viime yönä.
Minun piti lähteä polkupyörällä Kajaanista Kokkolaan, keltaisella Jopolla. (ei ole oikeasti sellaista pyörää)
Lähtöaika oli klo 14.00 ja tarkoitus oli vielä tulla samana päivänä takaisinkin.
Lähdin ajamaan toisesta kaupunginosasta missä oikeasti asun. Tie oli liukas ja minua ahdisti kun piti ajaa niin varovasti. Ajoin pitkin junaradan yli menevää siltaa, josta piti mielestäni kääntyä kohti Kokkolaa, mutta ajoinkin sillan toiseen päähän enkä löytänyt mistään ulosmenotietä.
Olin tuskastunut enkä ymmärtänyt miksi en löydä tietä.
Unessa soitin miehelle ja pyysin tulemaan ja viemään minut autolla perille.
Heräsin tähän enkä koskaan pääsyt edes lähtemään, en autolla enkä pyörällä.
Kokkolasta en tunne ketään, eikä oikeasti ole mitään syytä edes mennä sinne.
Unen tunnelma oli ärtynyt ja ahdistunut.
Uni tuli mieleeni, kun ajoin unessani olevaa siltaa pitkin jumppaan tänään.
Keskellä siltaa on risteys, josta pääsee etelään :o)
Nyt rakkaat ihmiset, pyytäisin tulkintoja unistani.
Kekri
Eilen 31.10.09 kaupungissamme juhlittiin Kekriä.
Sotkamon Tipasojan kylän väki teki oljesta ja puusta Kekripukin, joka laskettiin lautan päälle Kajaanijokeen viikko sitten. Kaupunkilaiset saivat ihastella ja katsella Pukkia koko viikon, kunnes Kekrilauantai-iltana se juhlallisesti poltettiin. Näin lopetettiin syksyn sadonkorjuuaika ja väki voi rauhoittua odottamaan talvea.
Pukki joella kauniissa auringonpaisteessa
Juhlat alkavat Linnanraunioilla
Pukki sytytettiin.....
... palaa, palaa
Sotkamon Tipasojan kylän väki teki oljesta ja puusta Kekripukin, joka laskettiin lautan päälle Kajaanijokeen viikko sitten. Kaupunkilaiset saivat ihastella ja katsella Pukkia koko viikon, kunnes Kekrilauantai-iltana se juhlallisesti poltettiin. Näin lopetettiin syksyn sadonkorjuuaika ja väki voi rauhoittua odottamaan talvea.
Pukki joella kauniissa auringonpaisteessa
Juhlat alkavat Linnanraunioilla
Pukki sytytettiin.....
... palaa, palaa
torstai 29. lokakuuta 2009
Valokuvatorstai
146. haaste
Vuorenpeikkojen luolassa
Vuorenpeikkojen luolassa riemuitaan Kekriyönä.
Siellä juhlivat Peikot ja Hiidet.
Tulet loistavat, peikot tanssivat ja riehuvat kulkueissa , Hiidet vinguttavat viuluja ja helisyttävät kulkusia, meteli huumaa ja savua on kaikkialla.
Väistä Hiisiä ojaan, ellet halua halvaantua.
Varo Peikkojen tulisauvoja.
Tänä yönä valta on Vuoren väellä !
Vuorenpeikkojen luolassa
Vuorenpeikkojen luolassa riemuitaan Kekriyönä.
Siellä juhlivat Peikot ja Hiidet.
Tulet loistavat, peikot tanssivat ja riehuvat kulkueissa , Hiidet vinguttavat viuluja ja helisyttävät kulkusia, meteli huumaa ja savua on kaikkialla.
Väistä Hiisiä ojaan, ellet halua halvaantua.
Varo Peikkojen tulisauvoja.
Tänä yönä valta on Vuoren väellä !
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Lokakuun klubi
Kävin torstaina katsomassa Lokakuun klubin kenraaliharjoitusta Generaattorilla. Nopean toiminnan joukot esittivät balettia ja muuta mukavaa. Sitä ennen oli mahdollisuus päästä "huoneisiin" joissa sai eläytyä erilaisiin tunnelmiin kuten vierailu napajäätiköllä jääkarhun luona, 100v täyttävän vanhuksen vieraana, heimomajassa kuuntelemassa satua, ja pimeässä isossa liikkuvassa hississä joka oli "unesi ensi yönä".
Kutsussaan he sanovat näin:
Kajaanin Harrastajateatteri ja Nopean toiminnan joukot polkaisevat Kajaanissa pystyyn uuden poikkitaiteellisen klubikulttuurin. Klubiskenen avaava Lokakuun klubi järjestetään Generaattorilla pe 23.10. klo 20.
Lokakuun klubi tarjoaa sielunhoitoa erityisesti kaikille syysmasennuksesta, perusvitutuksesta tai yleisestä murehtimisesta kärsiville. Keveän, iloisen ja unenomaisen illan ohjelmaan kuuluu mm. hengailua Afrikassa, sun ens yön uni, Kajaanin Underground Baletin kevätnäytös ja ilmaista ruokaa. Illan isäntänä toimii Suuri Jääkarhu.
Harmittaa vietävästi kaupungin huono rahatilanne joka uhkaa lopettaa tämän toiminnan. Jostakin muusta voisi säästää kuin tästä.
Generaattori järjestää myös ensi viikon perjantain Kekritapahtuman, jossa iso Kekripukki taas poltetaan joella ja ja sitä ennen on teemaan liittyvää ohjelmaa Linnanraunioilla.
Tosi mukavaa kun on kaupungissa jotain ohjelmaa ja tapahtumia syksyn harmauteen. Nämäkin jäävät pois jos rahallinen tuki loppuu.
Alla muutama kuva jonka kenraalista nappasin. Salamaa ei saanut käyttää, kuten kuvistakin näkee. Pitäisi näköjään vielä opetella uuden kameran säätöjä :o)
Kutsussaan he sanovat näin:
Kajaanin Harrastajateatteri ja Nopean toiminnan joukot polkaisevat Kajaanissa pystyyn uuden poikkitaiteellisen klubikulttuurin. Klubiskenen avaava Lokakuun klubi järjestetään Generaattorilla pe 23.10. klo 20.
Lokakuun klubi tarjoaa sielunhoitoa erityisesti kaikille syysmasennuksesta, perusvitutuksesta tai yleisestä murehtimisesta kärsiville. Keveän, iloisen ja unenomaisen illan ohjelmaan kuuluu mm. hengailua Afrikassa, sun ens yön uni, Kajaanin Underground Baletin kevätnäytös ja ilmaista ruokaa. Illan isäntänä toimii Suuri Jääkarhu.
Harmittaa vietävästi kaupungin huono rahatilanne joka uhkaa lopettaa tämän toiminnan. Jostakin muusta voisi säästää kuin tästä.
Generaattori järjestää myös ensi viikon perjantain Kekritapahtuman, jossa iso Kekripukki taas poltetaan joella ja ja sitä ennen on teemaan liittyvää ohjelmaa Linnanraunioilla.
Tosi mukavaa kun on kaupungissa jotain ohjelmaa ja tapahtumia syksyn harmauteen. Nämäkin jäävät pois jos rahallinen tuki loppuu.
Alla muutama kuva jonka kenraalista nappasin. Salamaa ei saanut käyttää, kuten kuvistakin näkee. Pitäisi näköjään vielä opetella uuden kameran säätöjä :o)
torstai 22. lokakuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)