tiistai 31. elokuuta 2010

Uusi malli...sekava?

Piti oikein kokeilla millaisia kommervenkkejä uusi mallityökalulla saa aikaan. Mahdottomasti vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Huomasin etten edelleenkään pidä sinisestä, niin värikylläiseltä kuin se näyttikään. Punainen olisi aika ihana, mutta olikohan se liian rohkea ;-) tai rehevä...heh. Keltainen taas, ihan kiva, vähän tylsä kenties. Musta, aina tyylikäs ja nyt siihen sekoittui muitakin värejä. Yksivärinen musta alkoi jo kyllästyttää. Katsotaan nyt kauanko tätä jaksaa katsella ja miten paljon kehtaa aikaa käyttää taustojen tekemiseen.
Onko se lopultakaan niin tärkeää?

Tässäpä kuva jossa myös värejä ja sekamelskaa. Vanhoja tuolivainajia lakkautetun koulun pihalla.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Mustaa ja valkoista

Mustavalkomaanantain 38. haaste on
- TURHA -


Nämä puntit ovat meidän huushollissa ihan turhia, kerrassaan joutavia.
En käytä niitä IKINÄ, koska käyn säännöllisesti kuntosalilla jumpissa, eikä kotona enää tarvitse sitä sorttia harrastaa.
Näitä on tarvinnut ainoastaan pikkulikka, kun hän innoissaan
näyttää miten vahva hän on, ihan kuin Peppi Pitkätossu.
Häpeäkseni myönnettäköön, että autotallissa on jossain nurkassa myös yhdenlainen vatsalaite, jota en myöskään käyttänyt oikeastaan koskaan, vaikka sen muka aikoinani ihan tarpeeseen hankin.
Ihan typerä härveli.
Steppilautaa en sentään onneksi hankkinut, edes sitä sängyn alle mahtuvaa mallia :-) vaikka vakavasti senkin tarpeellisuutta itselleni vakuutin :o)

maanantai 23. elokuuta 2010

Mustaa ja valkoista

37. haaste
- KLASSIKKO -


Hoover-pölynimuri, onko sen klassikompaa kodinkonetta olemassakaan?
Oliko muka muita imureita ennen tätä?
Ei ollu!
Tämä on sinivalkoinen vanha palvelija, joka viettää vanhuudenpäiviään autotallissamme toimieni autoimurina ja hyvin toimiikin.
Pyöreä ja kotoinen, kaunis ja lempeä, mutta sisältä tiikeri :o)

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Storm and lightning

Eilen illalla ylitsemme vyöryi suuri ukkosrintama. Luonto näytti voimaansa ja ihmisen oli hyvä olla sisällä suojassa.
En pelkää ukkosta, mutta kunnioitan suuresti sen voimaa ja mahdollista vaaraa. Oikeastaan ukkonen ja salama ei tänä kesänä ole juurikaan tainnut vahinkoja tehdä, vaan kova tuuli joka on katkonut puita rakennusten ja teiden päälle.

Tällä viikolla tämä oli jo toinen suuri ukkonen joka kaupungissamme on jylissyt.
Sillä kertaa ukkonen tuli iltapäivällä ja olimme järvellä lapsen kanssa uimassa. Kun lähdimme jylinän lisääntyessä autolla ajamaan, niin se tapahtui viime hetkellä. Yht´äkkiä alkoi tuulla todella kovaa ja samassa satoi, välähteli ja jylisi. Tuntui kuin vettä olisi tullut maasta ja ilmasta, mitään ei nähnyt ja tienvarren puut hivottelivat autoa vaarallisen näköisesti. Yksi puu oli kaatunut jo tielle ja sain sen ohitettua onneksi turvallisesti, vaikka huonon näkyvyyden takia huomasinkin sen vain vähän ennen. Onneksi vauhtikin oli hiljaista.

Vaaran tai ehkä juuri sen takia: olipa upea saada nähdä nuo molemmat ukkoset


Salamakuvioita pohjoisen taivaalla.


Otin kuvia sarjana ja tässä maisema juuri ennen salamointia ja sen aikana. Maailma oli todella täysin valkoinen, kaikki värit hävisivät ja melkein muodotkin.

Alla pieni videonpätkä jonka otin taloni etuovelta koettaen varjella kameraa ja itseäni kaatosateelta.


perjantai 6. elokuuta 2010

Vadelma, vattu, vaapukka

Poimin pellon reunalta olevasta pensaasta vattuja ja muistelin Marjatta Kurenniemen lasten runoa vattumadosta.
Se menee näin:

En tiedä mitään sievempää
kuin vattumadon talo.
Punaiset seinät siinä on
ja katto, ja punainen valo

punaisen ikkunaruudun takaa
punaiseen kammariin paistaa.
Vattumato sohvalla istuu
ja punaista puuroa maistaa.

Kukapa voisi kuvitella
herkkuja ruokapöydän!
- Minäkin muutan vaapukkataloon,
kun tarpeeksi suuren löydän!


-Marjatta Kureniemi-