Yritin muistella millaista lapsuuteni joulut olivat ja miten joulunaikaa vietettiin.
Joulunodotuksesta muistan yhden leikin tai oikeammin pelin. Siihen tarvittiin sanomalehti ja lapsia.
Sanomalehti laitettiin lattialle ja me mukulat sen ympärille. Yksi lapsista, yleensä veljeni M oli lehden sivujen kääntäjä. Eli kun M läväytti ensimmäisen aukean esille se, joka ekana huomasi joulumainoksen kiljaisi "JOULU" ja sai pisteen.
Eniten pisteitä saanut voitti.
M koetti kääntää sivua hitaasti ja kurkkia itse ensin, mutta äänekäs ja kärkäs lapsilauma puuttui oitis moiseen vilunkiin.
Ei niitä mainoksia ollut kovinkaan paljon, ehkä yksi aukeamallaan tai joka toisella. Hyvin siinä aika kului ja hirveä meteli ja intto siitä kuka ensimmäisenä ehti huutaa JOULUN. Äitee välillä komensi olemaan hiljempaa, mutta turhaan.
Joulukuusta en koskaan käynyt hakemassa. Isä sen toi ja kuusi oli iso, kattoon asti.
Oikeat kynttilät laitettiin ja kai siinä jotain pallojakin lie ollut. Ei ole muista koristeista muistikuvaa.
Jouluaatosta muistan että se oli pitkä ja että meillä oli aina kamalan kuuma.
Aattoaamuna isä kantoi isoja puita sisään ja laittoi leivinuuniin tulet. Uunissa paistettiin ensimmäiseksi karjalanpiirakat ja myöhemmin laatikot sekä karjalanpaisti. Uuni oli kuuma koko päivän ja illankin, kuumentaen tuvan lämpötilan sietämättömän kumaksi. Liekö kinkku paistettu aiemmin?
Äidillä oli kamala kiire koko ajan niiden ruokien kanssa ja minulla ei ollut mitään tekemistä.
Ihan tylsää.
Saunassa käytiin iltapäivällä ja sen jälkeen juotiin kahvit. Ruuat valmisteltiin siten, että syötiin vasta iltalypsyn jälkeen. Siihen tuntui kuluvan aikaa iäisyys. Nälkäkin ehti tulla moneen otteeseen vaikka aamupäivällä saatiinkiin lämpimäispiirakoita.
Ruokana oli ihan perinteiset jouluruuat kinkku, karjalanpaisti, lanttu-ja porkkanalaatikko ja taisi olla imelletty perunalaatikkokin, vai tulikohan se vasta myöhemmin. Perunoita, rosollia ja silliä. Minusta silli oli pahaa. Se oli tynnyrisilliä.
Jos oli jälkiruokaa niin se oli sekahedelmäkiisseliä.
Ruuan jälkeen tiskattiin se kamalan iso tiski ja siinäkin meni taas aikaa.
Jossain vaiheessa isä vääntäytyi ulos ja joulupukkikin saapui harmaine turkkeineen, partoineen ja huopatossuineen. Lahjoja ei ollut runsaasti, mutta kaikille oli jotain ja ilolla ne paketit otettiin vastaan.
Kun kaikki lahjat oli avattu, niin sitten keitettiin kahvit ja syötiin torttuja. Nykyänkin lahjojen jaon jälkeen tulee se sama tunne haluta kahvia, vaikkei jaksaisi yhtään mitään suuhunsa laittaa niin silti.
Yhden tunnelman muistan. Oli Joulupäivän aamu, kuusessa paloivat kynttilät ja puun takana oli kolo jossa istuin leikkimässä uudella nukella. Radio oli auki ja sieltä kuului joululauluja. Vain äiti ja minä olimme valveilla. Äiti puuhaili omiaan ja minä myös. Muistan kynttilän valon, äidin liikkumisen tuvassa, radion rauhoittavan äänen. Silloin tunsin Joulun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti