Antti Fantti Elefantti

Oli maanantai 21.5.1963.
Olin ollut koulussa ja iltapäivällä ei ollut mitään tekemistä. Otin äidin pyörän ja lähdin ajelemaan kylätietä pitkin, ilman sen kummempaa määränpäätä. Kylän laidalla, viimeisen talon jälkeen loivassa alamäessä päätin kääntyä takaisin kotiinpäin ja käänsin samassa pyörän keskelle tietä.

Seuraava muistikuvani on kun istuin tien laidassa, pyörä oli ojassa kuin se olisi sinne nätisti laitettu ja alamäkeä jarrutti vaaleanruskea auto perävalot punaisena. Auto pysähtyi ja sieltä tuli juosten neljä miestä jotka kyselivät sattuiko minuun, koskeeko johonkin? Ei minua koske mihinkään, vastasin enkä oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.Yksi miehistä otti kainaloistani ja koetti nostaa minut seisomaan, mutta jostain syystä jalkani eivät vain osanneet seistä. Ne olivat kuin makaronia.
Miehet hosuivat ja kyselivät onko jossain talossa puhelin tai auto ja vastasin auliisti että tuossa reunimmaisessa talossa asuu kauppias Liukkonen, niillä on auto. Joku miehistä juoksi sinne ja kohta Liukkosen auto tulikin ja minut nostettiin siihen.
Minusta kaikki oli kamalan jännää.

Autoa taisi ajaa Liukkosen rouva ja ensin mentiin meille kotiin kertomaan mitä oli tapahtunut ja hakemaan joku mukaan sairaalaan.
Äiti oli jossain navetanpesuhommissa ja hänellä oli päällään risaisimmat vaatteet mitä talosta löytyi, eikä hän nyt ehtisi pesytyä ja vaihtaa vaatteita. Niinpä hän sanoi vanhimmalle sisarelleni että lähtee minua viemään sairaalaan ja niin tehtiin. Olin oikein iloinen, naureskelin ja sanoin ettei minulla ole mitään hätää, ei koske mihinkään eikä tarvitse huolestua.

Sairaalassa minut vietiin johonkin huoneeseen ja kasvoilleni laitettiin sellainen koppa ja hetken päästä näin vain mustan taivaan täynnä tuhansittain monenvärisiä tähtiä. (Siihen aikaan taidettiin nukuttaa etterillä)
Herättyäni minulla oli vasemmassa jalassa kipsi, joka ulottui reiden yläosasta varpaisiin asti. Minulle kerrottiin että molemmat sääriluut ovat menneet poikki ja siksi pitää olla kipsi. En tiennyt mitkä jalan luista on sääriluita, mutta ymmärsin että jalka on poikki.
En yhtään muista oliko sisar silloin herättyäni enää sairaalassa, mutta saattoi ollakin tai sitten heille oli kerrottu aikaisemmin, että minulla on jalka poikki ja nyt kipsataan. Uskoisin hänen menneen kotiin Liukkosen autossa, koska meille kotiin kaupungista oli kuitenkin 6km.

Minut vietiin sängyllä lastenosastolle huoneeseen joka oli n. 60m2 kokoinen ja jossa oli vuoteita ympäri huonetta. Oviseinän puolella 3, vastakkaisella seinustalla 6 tai 7 ja ikkunaseinää vastapäätä 3-4.
Melkein jokaisessa vuoteessa oli lapsi. Lapset olivat eri ikäisiä ja heillä oli mitä erilaisimpia sairauksia tai heille oli sattunut tapaturma, kuten minulle.
Minä sain paikan pitkältä seinältä, vastapäätä ovea.
Ensimmäisestä vuorokaudesta en muista muuta, kuin että vasta silloin yöllä tuli kipu ja jalkaani koski kamalasti, lisäksi yöllä joku lapsista itki kovasti ja valvotti meitä muita.

Seuraavana päivänä tutustuin joihinkin huoneen lapsista. Vastapäätä oli minua hiukan vanhempi tyttö, jolla oli luumätä jalassa. Hän oli ollut siellä jo kuukausia ja tytöllä oli käytössään rahaa, jota hän antoi hoitajille ja he kävivät ostamassa sillä tytölle hänen tilaamiaan herkkuja.
Vieressäni makasi n.6v poika jolla oli kokonaan kipsattu lantio ja toinen jalka, eikä hänellä ollut housuja. Pojalla oli vuoteessan kaarikehikko, jottei peitto olisi painanut häntä.
Yhdessä vuoteessa oli 4 vuotias poika, hyvin itkuinen ja söi tuttia. Muistan hänet hyvin, koska yksi hoitajista kiusasi poikaa ja ilkkui kuinka NOIN ISO poika syö tuttia. Kaikki huoneen lapset inhosivat hoitajaa ja koitimme kaikki lohduttaa poikaa aina kun hoitaja oli häntä kiusannut. Tämä samainen hoitaja lellitti luumätätyttöä ja kävikin usein hoitamassa herkkuostot. Siitä huolimatta myös tämä tyttö inhosi hänen tapaansa kiusata pientä poikaa.
Alkupäivinä viereiseen petiin tuotiin tyttö, joka oli pudonnut aidan päälle ja ennenkuin verho ehdittiin vetää eteen, näin kuinka hänen haaroissaan oli paljon verta.
Sisätautipotilaiden sängyn päässä oli punainen rusetti ja heidän lääkärinsä oli tohtori Apajalahti, joka tuntui olevan iso herra, ainakin hoitajien mielestä.

Kolmantena aamuna herättyäni kaikki lapset sanoivat että minulla on ihan musta naama. Koetin käsillä kasvojani, enkä tuntenut mitään erikoista. Hoitajat tulivat katsomaan mitä meteliä huoneessa pidettiin ja minut nähtyään lähtivät hakemaan lääkäriä.
Sen jälkeen kävin röntgenkuvassa ja tuomiona oli; kallonmurtuma. Kasvoilleni oli valunut nk. kuollutta verta pään murtumakohdan verisuonista.
Se tarkoitti sitä, että minulta poistettiin tyyny, enkä saisi nostaa päätäni kuukauteen sängystä enkä purra mitään.
Minua syötettiin kuin pikkulasta ja jopa banaani mössättiin ennen suuhun laittamista.
Oli vaikeaa olla koko ajan pää patjassa, kun silloin ei nähnyt mitä ympärillä tapahtui. Nostelin päätäni aluksi, kunnes kerran kaikki pyöri päässäni kuten karuselli ja siitä tuli niin paha olo, että katsoin parhaaksi totella hoitajia.
Koska osa meistä ei päässyt liikkumaan, eikä ollut mitään tekemistä kuvittelimme ja kerroimme toisillemme kaikenlaisia tarinoita ja satuja. Se joka saattoi kävellä kertoi meille muille mitä ikkunasta näkyi.

Kipsi kutitti jalkaani ja kerran sain jostain pitkän viivottimen jolla antaumuksella raavin jalkaani reidestä kipsin yläosan aukosta. Raapimisesta tuli iso kasa kuollutta ihoa, jonka koetin vaivihkaa työntää sängyn alle. Sain siitä siivoojalta ankaria moitteita, kun olin sotkenut tahallani lattiaa.

Hoitajia piti kutsua Tädiksi. Sängystä ei saanut juurikaan poistua, eikä varsinkaan huoneesta. Jos jotain tarvitsi, niin piti huutaa "Täti". Joutavia ei saanut huutaa, vaan piti olla hyvä syy kuten vessahätä tms.
Yhden tädin nimi oli Irma, joten huusimmekin "Irma-täti" ja hän tuli kysymään mitä asiaa? Tädit eivät seurustelleet lasten kanssa, he vain syöttivät, veivät vessaan ja lääkitsivät meitä.
Jos Tädit olivat syömässä tai kahvilla heitä kustuessamme, niin saimme kuulla vihaisen äänensävyn kera moitteita moisesta typeryydestä.

Vieraat eivät saaneet tulla sängyn viereen, vaan he saivat katsoa vain ovelta. Kerran vanhin sisareni tuli katsomaan minua ja hän oli tuonut lehtiä luettavakseni. Hän koetti heittää lehdet luokseni, mutta eiväthän ne lentäneet kuin pari metriä. Sisko vilkuili nopeasti ympärilleen ja juoksi, napasi lehdet ja toi ne minulle ja halasi itkien palaten kiireesti takaisin ovelle.
En ymmärtänyt silloin kuten en nytkään, miksi omaisia ei päästetty lasten lähelle.

Vieraita ei käynyt kovin usein. Osa lapsista oli maakunnista 50-100km päästä, eikä silloin ollut julkisia- tai omia kulkuvälineitä kovin tiheästi. Osa lapsista unohti kotiväkensä ja kun he pääsivät sairaalasta niin he vierastivat omia vanhempiaan. Sekin luumätää sairastava tyttö jännitti mielettömästi kun sai tietää pääsevänsä kotiin. Sairaala oli ollut hänen kotinsa kuukausia eikä perhe päässyt useinkaan häntä tervehtimään. Muistan kuinka vakava hän oli kun äiti ja isä
tulivat häntä hakemaan.

En muista äidin tai isän vierailuja, mutta opettajan käynnin muistan. Hän tuli käymään kesäkuussa ja pelokkaana kysyin pääsinkö luokaltani? Hän nauroi ja sanoi hyvin päässeeni, kertoi terveisiä luokkatovereiltani ja antoi minulle lahjaksi kirjan "Antti Fantti Elefantti". Minusta se oli hieno ja ihana kirja. Se kuului Tammen kultainen kirja-sarjaan. Kansikuvassa oli pieni nosunpoika vedessä selällään ja siltä näkyi veden pinnalle pyöreä massu, jalat ja pää.
Kirja oli aarre vuosia. Se oli ensimmäinen kirja minkä olen saanut lahjaksi.

Olin sairaalassa kuukauden ja pääsin pois kesäkuussa. Kipsiä jouduin edelleen käyttämään ja isä teki minulle kainalosauvat puusta, että pääsin kulkemaan. Kun tulin kotiin oli täysi kesä. Mennessäni sairaalaan puut olivat vasta hiirenkorvalla ja palatessani kaikki oli vihreää ja kukat kukkivat.

Löysin isän tekemän hakemuksen vakuutusyhtiöön tapaturman aiheuttamista kuluista, jossa sanotaan että olen ollut sairaalassa 21.5.-20.6. ja 13.-17.7. (kipsin poiston takia)
sairaalakulut 36 x6mk = 216mk
poliklinikka ja lääkärintodistusmaksu 13,72mk
polkupyörän korjauskulut 30mk
eli yhteensä 267,72mk

Myös lehdessä oli pieni juttu asiasta, jonka tähän kopioin.

TYTTÖ PYÖRÄILI
AUTON ETEEN

Polkupyörällä ajanut tyttönen
joutui auton eteen ja loukkaantui.
Hänet toimitettiin K:n yleiseen
sairaalaan hoidettavaksi.
Noin klo 17 tienoissa ajoi
muuan Anglia-merkkinen henkilö-
auto kaupungista Kuluntalahden
vanhaa tietä. Auton edessä
samansuuntaisesti ajoi polkupyörällä
J.L:n 8-vuotias tytär, joka yht´äkkiä
kääntyi keskemmälle tietä, joutui
auton tönäisemäksi ja paiskautui
tielle. Hänet toimitettiin K:n yleiseen
sairaalaan. Samamme tiedon mukaan
häneltä ovat katkenneet vasemman
jalan molemmat sääriluut.
Hän jäi sairaalaan hoidettavaksi.