sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Sunnuntaikävelyllä

Kesäaikaa eletään, kellon mukaan.

Lähdin tyttöjen kanssa kävelylle, kohteena Onnelan leikkipuisto.



Pikkulikalle oli mukana vaunut. Ilma oli pilvinen ja tuuli kylmä.

Tytöt halusivat kiivetä vanhaan koivuun. Ensin kiipesi iso tyttö ja minä autoin pikkulikan samalle oksalle. Matkalla koivulle piti vähän kahlata. Pikkulikka juoksi hangen päällä kiljuen ja minä upposin joka askeleella.

Koivussa kellottelijat.

Kotimatkalla lähellä kotia tienpenkoille oli koneilla kasattu lumia vaarallisen korkeiksi kasoiksi. Toivottavasti ei kukaan pikkulapsi jää tuon ison möykyn alle.

Keväinen lumi on välillä tosi rumaa.

Kotipihalle kääntyessä sain todeta kevään auringon tehneen reikiä jäähän ja lumeen.
Sieltä se tulee, kesä.

Kotiovelle mennessä jo kivilaatatkin näkyivät


Kameraa ei tullut mukaan, mutta kännykän kamerahan on aina käyttövalmis.
Megapikseleitä 1,3, hyvin pelittää.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Leivonnaisia

Kun tulin töistä kotiin, oli pöydällä odottamassa Kirjakerhon paketti.
Tuskailin miettien minkä kirjan liene taas tilannut tai oikeammin unohtanut peruuttaa.
Avasin kuitenkin paketin ja kappas, sisällä olikin Kirjakerhon jäsenten lähettämistä ohjeista koottu leivontakirja.
Mukana oli kirje, jossa sanottiin: Onneksi olkoon. Herkkureseptisi valikoitui mukaan SSKK-jäsenten leivontakirjaan Pitsikakusta pipareihin-Kodin suuri leivontakirja. Kiitokseksi ohessa ilmainen tekijäkappaleesi.


Olin vallan unohtanut koko asian. Joskus kesällä tai keväällä kirjakerhossa pyydettiin lähettämään omia hyviksi havaittuja leivontaohjeita uuteen kirjaan.

Tämähän ei ole ensimmäinen kirja joka Kirjakerhossa on näin toimitettu. Aiemmin ohjeeni on ollut Kotikokin parhaat leivontaohjeet kirjassa, silloin laitoin gluteenittomien munkkien ohjeen. Olin niihin aikoihin päiväkodissa töissä ja siellä oli pieni GL-poika jolle kehittelin munkkiohjeen. Vappu oli tulossa ja harmitti ajatus lapsesta, joka ei toisten tavoin saisi munkilla herkutella.
Ne munkit muuten olivat niin hyviä, että niitä söisi vaikkei erityisruokavaliota tarvitsikaan.
Hyllyssäni on myös kaksi ruokaohjeita sisältävää samoin koottua teosta, tosin niiden tekemiseen en ole osallistunut.
Tulee keräiltyä ruoka-alan kirjallisuutta......

Tätä kirjaa varten lähetin kaksi ohjettani ja aloin uteliaana etsiä kumpiko niistä on kirjassa.
Sieltähän löytyi sivulta 20 Eila-anopin pikkulevät.


Ohje on vanha, kopsattuna anoppini Eilan kauniisti kirjoitetusta ohjevihkosesta parinkymmenen vuoden takaa. Helpot ja makoisat, mantelia sisältävät pikkuleivät joita on tarjottu kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja välleen ihan muuten vaan.

Jatkoin selaamista, katselin hienoja kuvia ja myös onko tuttujen lähettämiä ohjeita päässyt kirjaan. Ketään tuttua en bongannut mutta sivulla 75 oli toinen lähettämäni ohje Suklaakakusta.

Tämäkään ohje ei ole minun keksimäni, vaan erään entisen työkaverini Kirsin antama ohje -90 luvun alusta. Onpahan vaan niin hyvä ohje, että ajattelin jakaa sen muidenkin kanssa.

Ja kun nyt kakuista puhutaan, niin ohessa kuva kakusta jonka koristelin
Ullan unelma- kaupasta ostamallani kuorrutteella.


Tein kakun tyttäreni poikaystävälle, joka täytti 27v.
Kakussa oli siis 7 kynttilää. 27 olisi ollut suuruudenhulluutta :o)
Samalla tyylillä tein Itsenäisyyspäivänä suvulle tarjoamani kakun, josta en valitettavasti hoksannut ottaa kuvaa. Kakku oli kokonaan helmen valkoinen ja pinnalle ripottelin vielä Pearl-tomusokeria.
Se oli kaunis ja tyylikäs kakku yksinkertaisuudessaan ja kun sisältö oli tumma, johtuen kaakaosta, kontrasti oli hieno.



Minun osuuteni tässä kakussa on "kerman" pursotus. Keskellä olevan kuvan on sokeripaperiin piirtänyt syntymäpäiväsankari itse elintarviketussilla ja valinnut kissakoristeen. Äitinsä on kakun suunnittelija ja tekijä.
Tämä täysin vegaanikakku oli komea ja maultaan erinomainen, mutta parasta oli lapsen ilo ja läheisten kanssa juhliminen.

Milloinkahan onkaan seuraava kakkujuhla!

Viikonloppuna voisi kokeilla uuden kirjan ohjeita, ainakin sivun 99 mustikkakukko vaikutti herkulliselta. Varmaan ihanan makuista nauttia lämpimänä vaniljajäätelön kera. Tai sitten sivulla 82 ollutta Appelsiinikakkua voisi kokeilla, tai.........

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Jäätä ja curlingia

Kävin ammattiliiton talvipäivillä viikko sitten, miehen kanssa.
Tapahtumassa sai kokeilla erilaisia harrasteita kuten keilaamista ja curlingia. Lisäksi sai uida ja saunoa uimahallissa ilmaiseksi. Laskettelemaankin olisi saanut mennä ja hiihtokoulua oli myös tarjolla

Tästä valikoimasta valitsin curlingin, jota sai kokeilla hiihtoputkeen tehdyllä radalla. Kokeilin osaisinko heittää painavaa curling-kiveä ja miltä televisiossa niin helpolta näyttävä peli tuntuisi.
Silmissä siintäen Uuspaavalniemen tarkat keitot ja keskittynyt olemus :o)

Ensin piti toisen kengän päälle laittaa liukastustossu ja sen jälkeen menin Hakin, eli lähtötuen luokse. Tossujalka jäälle ja se toinen Hakiin.
Kiveä piti heilutella edestakaisin ja sitten "heittää" se jäätä pitkin samalla potkaisten telineestä vauhtia ja liukua tossun varassa. Kivestä sai pitää kiinni tiettyyn viivaan asti, jonka jälkeen olisi suotavaa päästää siitä irti.
Nooooh...
Tein kaiken ohjeen mukaan, liikuttelin punaista graniittikiveä hyvin ammattitaitoisen näköisenä edestakaisin ja potkaisin Hakia antaen kivelle vauhtia. Todellakin liukuihan se kivi, hikisesti noin 3- 4 metriä.(radan pituus reipas 40m)
En sentään mennyt rähmälleni, polvilleni vain.
Joku nainen kompuroi enemmänkin ja nolosteli kovin, mutta ohjaaja lohdutti kertoen aiemmin päivällä pelanneesta tyypistä, joka liukui mahallaan puoleen kenttään pitäen tiukasti kiinni kivestä.
Väkeä oli ihan mukavasti ja joukkueetkin olisi saatu kasaan, jos olisi halunnut.

Mies ei halunnut kokeilla, hänelle kuulemma riitti katseleminen enkä minä yksin viitsinyt ruveta porukassa pelaamaan joten siihen loppui tulevaisuuden urani curlingammattilaisuudesta :(

Hiihtoputkessa oli myös näytillä jääveistoskilpailun teokset, jota menimme katselemaan.

Tässäpä kuvia näyttelystä.

Karhuemo poikasineen oli voittaja

Tämä oli toinen tai kenties kolmas...

Tämä kuvasti rauhaa
Tästä en mitään ymmärtänyt

Tämän jälkeen menimme syömään lounasta ja joimme päälle vielä kahvit

Tarkoitukseni oli käydä hiihtämässä, mutta aikataulu meni mönkään ja niinpä sekin jäi tekemättä. Kaikkea ei saa mitä tahtoo.
Ilma oli hieno ja mukava oli käydä, aikaa vain olisi saanut olla enemmän.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Kesää odotellessa



Piti kirjoittaa jotain juttua, mutta sotkeuduin selaamaan kuvakansioita ja tuli eteen kerran veneessä otettu kuva varpaista.

Kesä.
Tulisit jo.
Olen kyllästynyt talvitakkiin ja rukkasiin, Coretex-kenkiin ja pipoon.
Toppahousuihin, kalsareihin.
Haluan mekon, sandaalit ja paljaat varpaat. Lakatut varpaankynnet.
Jäätelötötterön, suklaanugaata.

Haluan ajaa polkupyörällä, mehupullo korissa pomppien.
Maata nurmikolla tai veneen pohjalla ja katsella pilviä.
Uida.
Mennä metsään retkelle.
Valvoa koko valoisa yö.

Kesä.
Tulisit jo.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Käsitöitä

Must on tullu, neulomishullu......


Nuken sukat ja omat sukat



Palmikkopipoja




Vasemman käden kämmekäs


Lapsen mekon alku




Neulon pipoja, kämmekkäitä, sukkia pieniä ja isoja, kesämekkoa lapselle,kaulaliinoja.
Sinistä, punaista, keltaista, mustaa, vihreää, liukuvärjättyä-ja yksiväristä lankaa.
Bambua, puuvillaa, villaa, silkkiä, sekoitelankaa.Lankaa jossa on jojobaa ja aloe veraa.
Sukkapuikolla, pyöröpuikoilla, pitkillä puikoilla, palmikkopuikolla. Ohuilla ja paksuilla puikoilla.
Oikeaa, nurjaa, palmikkoa, pitsineuletta, reikäneuletta.

Haluan kokeilla seuraavaksi lankoja jotka on tehty banaanista, maissista ja hampusta. Lankaa jonka Tiibetin naiset ovat käsin värjänneet, lankaa jossa on värejä kuin sateenkaaressa ja enemmänkin.

Kaupungin aktiivit naiset perustivat neulekerhon jonka ensimmäiseen tapaamiseen tyttären kanssa suunnistimme toissa lauantaina kokoontumispaikkana olevaan kahvilaan. Koko kahvila täyttyi eri-ikäisistä naisista jotka levittäytyivät kutimineen pöytien ääreen. Oli kaikenlaista neulomistyötä nähtävillä ja lisäksi koukkuamista sekä neulakinnastöitä.
Puikot kilisivät ja puheensorina täytti tilan kun naiset kyselivät toisiltaan neulomisvinkkejä ja juteltiin siitä mitä neulotaan ja millä langalla, malleja katseltiin jne. jne.
Toki paikalle saapui alueen sanomalehden toimittaja kuvaajan kera. Tottakai he pysähtyivät pöytämme ääreen juttelemaan ja kuvaamaan sillä seurauksella, että seuraavan päivän, eli sunnuntain sanomalehden etusivua koristi kuva meistä neuleet käsissä.
Sitä ollaan siis oltu etusivun tyttöjä :o)

Neulominen on mukavaa. Se rentouttaa, siinä saa olla luova, näkee heti työnsä jäljen ja se on hyödyllistä sekä ekologista.
Neulekerho on mukava yhteisöllinen tapahtuma, jossa samanhenkiset ja neulomisesta kiinnostuneet henkilöt saavat harrastaa mukavassa ilmapiirissä, jutellen ja vaihtaen kokemuksia ja ideoita.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Musiikkia

Avasin pitkästä aikaa Media Playerin ja kuuntelin erästä Musiikkivaihtoon 6/2007 tekemääni kokoelmaa. Tytär keksi taannoin kerätä porukan jossa jokainen kokosi levyn kappaleista jotka tavalla tai toisella ovat itselle tärkeitä, tai sitten muuten vaan lemppareita. Joka biisistä piti myös kirjoittaa jotain saatteeksi. Tehtävään kuului myös laatia levyn kannen suunnittelu ja toteutus.
Väkeä ilmaantui sankasti ja tytär arpoi jokaiselle parin, jonka kanssa vaihto tapahtui.

Itse sain pariksi tuntemattoman naisen Porista. Hänen lähettämässään albumissa oli tuttuja, sekä ilokseni myös monta minulle tuntematonta kappaleita.
Hänelle laittamassani levyssä oli ikisuosikkejani, sekä myös sen ajan lemppareita. Nyt kun sitä kuuntelen, niin ainakin 5 kappaletta vaihtaisin heti pois.
Musiikkimaku muuttuu koko ajan, toki myös siksi että uusissa tulokkaissa on sellaisia joista tulee itselle tärkeitä kappaleita. Elämäntilanne muokkaa myös musiikkimakua melkoisesti. Sitä ihmettelee miten joku kappale oikeastaan on ollutkaan niin tärkeä, kun tällä hetkellä se ei toimi ollenkaan.

Olen sen jälkeen tehnyt ainakin kolme kokoelmaa ja jokainen on erilainen sisältäen kuitenkin aina jonkun saman kappaleen kuin ensimmäisessäkin. Jotkut biisit vain ovat osa minua, ei niitä voi vaihtaa.

Ensimmäiset vinyylilevyt jotka muistan ovat sisaren The Beatlesin Rubber Soul ja veljen Jimi Hendrixin single, jossa toisella puolella oli All Along The Watchtower. Toisen puolen biisiä en muista ollenkaan. Ilmeisesti sitä ei kuunneltu yhtä tiiviisti, sillä All Along The Watchtower oli veljelle ehdoton BEST.

Opin hyvin nuorena kuuntelemaan sen ajan pop/rock musiikkia, koska pojat eivät muuta kuunnelleet. Kerran käänsin radion jonnekin lastenohjelmien kanavalle ja löysin sen jälkeen itseni ulkoa hangelta istumasta. Ymmärsin yskän kerralla.

Näitähän silloin kuunneltiin.
The Hollies, The Who, Led Zeppelin. The Rolling Stones, The Beatles, Cream, Bob Dylan, Creedence Clearwater Revival, Fleetwood Mac, Scott McKenzie, Procol Harum, The Kinks, The Spencer Davis Group, The Beach Boys.

Eniten varmaan meillä tykättiin näistä: Cream, Creedence Clearwater Revival, The Kinks , The Who jaThe Beatles



Nykyään omistan CD:n Rubber Soul ja Hendrixin All Along The Watchtower on ainoastaan koneella.

Oma musiikkimaku on laajentunut melko leveäksi, hevistä klassiseen ja paljon siitä väliltä. Ainoa mikä ei oikein uppoa on jazz ja siinäkin on kyllä poikkeuksia kuten Jamie Cullum.

Tässä muutama kestosuosikkini
Eva Dahlgren
Pearl Jam
Jimmy Nail
Queen

Ilman musiikkia elämä olisi väritöntä ja tylsää.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Vettä elefanteille

Sain eilen kirjastosta Sara Gruenin kirjan Vettä elefanteille ja luin sen tänään loppuun.

Kyseessä oli taas sellainen kirja, jota ei olisi käsistään malttanut laskea ennen tarinan päättymistä. Tulihan sitä yöllä melkein klo 02.00 luettuakin.

Laitan tuohon alle vähän kirjan sisällöstä, Se ei silti kerro liikaa, kannattaa koko kirja lukea.

Suosittelen :o)

Yhdeksänkymmenvuotias Jacob Jankowski inhoaa elämäänsä: omaa raihnaisuuttaan, muita vanhainkodin asukkaita ja sen mautonta ruokaa. Päivät kuluvat samanlaisina, kunnes lähistölle saapuu kiertävä sirkus. Menneisyyden muistot valtaavat elävinä Jacobin mielen.

Jacob on 23-vuotias eläinlääketieteen opiskelija, kun hänen vanhempansa kuolevat auto-onnettomuudessa. 1930-luvun Amerikassa on suuri lama. Jacobin täytyy itse alkaa tienata elantonsa. Sattumalta hän päätyy junaan, joka kuuluu kiertävälle sirkusseurueelle. Tästä alkaa Jacobin uusi elämä, johon kuuluu uusia ystäviä, loistetta ja tuskaa, rakkautta ja intohimoa. Sirkus on lumoava, mutta sisäisen hierarkiansa vuoksi myös armoton paikka, johon ei ole välttämättä helppo sopeutua. Pikkuhiljaa Jacob kotiutuu. Hän tutustuu sirkuksen kauniiseen tähtiesiintyjään Marlenaan ja tämän aviomieheen, äkkipikaiseen eläintenkesyttäjään Augustiin. Hän rakastuu Marlenaan, mutta joutuu pitämään tunteensa kurissa. Yhdessä kolmikko yrittää löytää yhteisen sävelen sirkuksen uuden tulokkaan, Rosie-norsun kanssa.


tiistai 3. maaliskuuta 2009

Pilkillä


Kävimme pilkillä pikkulikan kanssa.
Sää oli pilvinen, lunta sateli välillä sakeastikin, asteita -4-5ºC, eli oikein mukava pilkkisää.
Lapselle näytettiin miten kairataan reikä jäähän, miten laitetaan toukka koukkuun ja pilkki reijästä veteen.
Siinä vaiheessa kun kohvakauha otettiin esille, niin sen käyttö olikin sitten lapsen mielestä parasta koko reissussa. Välillä oli käsi rannetta myöten vedessä. Onneksi ReimaTec-rukkanen piti vettä.
Tyttö kauhoi hyhmää ja lunta innolla, käveli hangessa reiältä toiselle,heilutti välillä pilkkionkea reippaasti, söi hyvällä ruokahalulla juustovoileipää ja joi pillimehua mutta kaakaota ei tahtonut.

Kalaonnea meillä ei kyllä ollut, ei vaikka tyttö huusi avantoon kaloille "Nyt on ruoka-aika!"
Kotiin päästyä ruuan jälkeen maistui reippaalle kalastajalle makoisat päiväunet, mitä en ollenkaan ihmettele sen verran paljon hän lumessa tarpoi. Pulkassa malttoi istua vain hetken.

Mukava reissu kaikenkaikkiaan :o)

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Lomalla

Olen hiihtolomalla. Urheilulomaksikin tätä on kutsuttu, kun hiihtoloma nimenä on ilmeisesti koettu vanhanaikaiseksi.
Ihan sama mikä nimi,mutta arjen katkaisijana näin kevättalvella se puoltaa hyvin paikkaansa.

Ennen lomaa tulee luotua hieman paineita niistä asioista joita PITÄÄ silloin tehdä.
Pestä sauna, vaihtaa kukkiin mullat, ommella laukku (kankaan jo ostin), käydä pilkillä lapsenlapsen kanssa (huomenna mennään), lukea kirjaa, ja hiihtää joka päivä.....ja.....ja......levätä.
Edellä luetun perusteella tuo viimeinen tavoite näyttää hukkuvan edellisten alle.

Onneksi ei ole pakko tehdä kaikkea mitä suunnittelee, mutta pilkillä on pako käydä, ettei tuota lapselle pettymystä. Sovituista asioista täytyy pitää kiinni. Tässä tapauksessa se on oikein mukava sopimus :o)
Itse en ole koskaan ollut pilkillä. Mies juuri kyseli muistanko olleeni talvikalassa ja totesin olevani niin rauhaton ihminen ettei istuminen yhdessä paikassa jäähän porattua reikää tuijottamassa ole minun juttuni. Järvellä on mukava hiihtää ja jos osaisin, niin purjelautailua voisin harrastaa. Olisi järviäkin missä mennä isoilla selillä, viilettää tuulen mukana lumen narskuessa laudan alla.

Lepokin on suhteellinen käsitys. Onko se makaamista pitkin päivää, television katselemista, kirjojen lukemista, vai onko se mieleistä liikuntaa jota voi suorittaa jo aamupäivällä tai konsertissa ja leffassa käymistä, vai peräti leipomista ja siivoamista?
Mielestäni lepo on kaikkea tuota, jos sen tekee mielellään ja ilman aikataulua. Niin tai onko lepo lie oikea sana. Rentoutuksesta lie kyse, koska siivoaminenkin on rentouttavaa kun sen tekee levänneenä, eikä väsyneenä työpäivän jälkeen.

Olen menossa sunnuntaina Ylioppilaskunnan laulajien konserttiin. Mukavaa kun tulivat pitkästä aikaa meillekin päin esiintymään. Radion sinfoniaorkesterikin saisi tulla kaupunkiimme kylään taas joskus. Heti ostaisin lipun ja menisin intopiukassa niitä kuuntelemaan.
Madonnan konserttiinkin sain liput, B-katsomoon, joten syksyllekin on mukavaa odotettavaa. Kesäkuussa voisin kuulemma mennä katsomaan ACDC: n keikkaa....sekin vähän kiinnostaisi.
Enpä ole ikinä ennen ollutkaan katsomassa mitään staraa isoilla keikoilla ja nyt vois mennä jo kahteen samana vuonna :-)

Mukavaa kun on valoa on pitkälle iltaan ja aurinko jo lämmittää päivällä. Talitinttien kevätlauluakin saa kuunnella joka päivä ja mikäpä sen mukavampaa.

Kevät on ihanaa aikaa!