perjantai 31. heinäkuuta 2009

Makuja

Olen ahminut mansikoita aamupalaksi, välipalaksi, jälkiruuaksi ja iltapalaksi. Lisänä tarvittaessa maustamatonta jugurttia ja illalla lisäksi mustikoita.
Voi että ovat hyviä :o)

Lakkoja en ole maistellut. Mie en niitä kerää ja torilla maksoi kilo 17€, joten olkoon.
Mustikoita kerään kyllä, kunhan nyt ensin kunnolla kypsyvät. Mansikoita tallensin pakastimeen 10kg (tai ehkä 8..kun tuli syötyä siinä rasioihin laittaessa)

Kasviksiakin ole syönyt reilusti. Ihanaa kun kaupassa on kotimaisia kukkakaaleja, parsakaaleja, kesäkurpitsaa, porkkanaa, kaalia, naurista ja kaikkea. Olen tehnyt niistä kasvishöystöjä, höyryttänyt ja maustanut, raastanut, ja napsinut raakana. Varsinkin nauriista pidän. Lapsena sitä raaputettiin veitsellä ja sitten syötiin. Sillä oli joku nimikin, mutten yhtään muista mikä.
Tomaatit kun ovat halpoja, niin onpa tullut tehtyä mozzarellasalaattia jo monta kertaa ja joka ruualla pitää syödä ainakin yksi tomaatti.

Lapsena en voinut sietää tomaattia enkä uusia perunoita. Oli aivan järkyttävää kun tuli uusien perunoiden aika ja sitten niitä syötiin joka ruualla. Minusta ei mikään maailmassa maistunut niin pahalle kuin ne. En tiedä mikä niissä niin pahaa oli, mutta eipä makuasioita järjellä voi selittäkään. Jossain vaiheessa on mielikin muuttunut ja nythän ne ovat ihan herkkua.

Tomaattia opin syömään kerran heinäntekoaikaan, kun olimme vuokrapellolla töissä ja äiti oli laittanut tomaattia evääksi. Äiti kasvatti tomaatteja ja niitä oli yllin kyllin tarjolla koko kesän.
Oli kovasti nälkä eikä muuta ollut leivän päälle laittaa, joten laitoin sitten tomaattia kun muutkin laittoivat. Siihen päälle isä ripotteli suolaa ja voi miten hyvälle se ruisleivän kanssa maistui.
Siitä hiljalleen opettelin tomaatin makuun. Ei se kerralla herkuksi muuttunut, mutta ajan kanssa kyllä.
Opettelemalla olen oppinut syömään ainakin jugurttia, paprikaa,sipulia, valkosipulia, fetajuustoa ja oliiveja.

Jugurtti tuli markkinoille ollessani ehkä n.10 vuotias.(penska kuitenkin)
Ensimmäinen kokemukseni oli pähkinäjugurtti, jonka ostin kauppa-autosta. Se oli pakattu neliönmuotoiseen rasiaan ja maistui happamalta. Jugurtti oli aika paksua ja siinä oli paljon pähkinää. Odotin sen olevan makeampaa kun kaikki kehuivat miten erikoisen hyvää se on.
En muista kuinka kauan meni ennen kun opin tykkäämään jugurtin mausta, mutta sinnikkäästi opettelin. Eihän valikoima silloin suuri ollut ja muutenkin koko tuote oli uusi, ainakin meille maalla asuville.
Mistähän löytäisi sellaisen pähkinäjugurtin kuin silloin joskus.

Fetajuuston ja oliivin makuun minut johdatti sisareni. Paprikan makua ja tuoksua inhosin aikoinaan nuorena ollessa. Kuvotti kaikki ruuat mihin sitä oli laitettu. Jossain vaiheessa ilmeisesti vain päätin oikeasti maistaa sitä ilman ennakkoluuloja ja siitä se sitten lähti.

Nyt voinen sanoa olevani kaikkiruokainen, ainoastaan texmex mausteista en pidä. Niissä on joku maku joka on vastenmielinen, muuten maustetut ruuat kyllä kelpaavat.

Sanotaan että ihmisen tulee maistella uutta ruokaa n.10 kertaa ennen kuin sen hyväksyy. Määrä tuntuu suurelta, mutta koulumaailmassa olen huomannut, että muutosta tapahtuu kun samaa ruokaa tarpeeksi usein tarjoaa. Hyvä esimerkki oli broilerkiusaus. Aluksi sitä jäi vuokatolkulla, mutta myöhemmin ei tahtonut mikään määrä riittää.
Kyllähän oppilaiden suusta kuulee miten ruoka on "ihan perseestä ja paskaa", vaikka kyseessä olisi tavallinen jauhelihakeitto.
On saanut opetella pitämään suunsa kiinni, ettei joka välissä rupea penskojen kanssa riitelemään. Olen joskus kyllä sanonut, ettei kuule ole mikään pakko tulla syömään. Ihan tämä on vapaaehtoista.
Meillä on kuitenkin tarjolla nykyään myös aina kasvisvaihtoehto kaikkien otettavissa ja lisäksi salaattia ja pehmeää sekä näkkileipää. Luulisi siitä nyt jotakin suuhunsa saavan ja jonkun ruuan kelpaavan.
Plaa, plaa, plaa..........

Harhauduin taas kouluruuan pariin, vaikka ensimmäinen ateria lapsille tarjotaankin vasta 12.8.
Alkaa näköjään työasiat painaa päälle.

Oli miten oli, ruoka on minusta nautinto ja hyvä ruoka varsinkin :o)

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Olen nähnyt

Hanne kirjoitti blogissaan listan, mitä hänen silmänsä ovat nähneet.
Idean kyseiseen listaan hän oli saanut Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen numerossa 7/09 olleesta kirjoituksesta "Mitä silmäni ovat nähneet" jossa kahdeksan ihmistä kertoo mitä ovat elämässään nähneet.



SILMÄNI OVAT NÄHNEET

kahden oman ja yhden lapsenlapsen syntymän

äidin sairauden ja menetyksen

isän kuolleena sairaalassa ja arkkuun laittaessa

sisaren riutumisen syöpään

koko taivaan peittävät revontulet

oman raadollisuuteni

vasta syntyneen kissanpojan ja vasikan

sian teurastuksen

pallosalaman

epäluuloa

hiekkamontun reunan täynnä törmäpääskyn pesiä

rakkautta

ahdistuneisuutta

täysikuun, syyskuussa kylpylän ulkoaltaassa Budabestissä

läheltä rankan avioeron

masennuksen

lujan ystävyyden

salaisuudet

vilpittömyyden

hevosen metsätöissä

ihmisen hyvyyden ja pahuuden

lokkien huudot ja kalastuslaivan puksutuksen varhain aamulla Tromsassa

paljon iloa

elämän kauneuden

torstai 23. heinäkuuta 2009

Taukopaikka

Ajelimme tänään 10 tuntia etelästä pohjoiseen.Kuljimme pieniä teitä ja katselimme kauniita viljapeltoja, järvien sineä, polveilevia maastoja ja sieviksi laitettuja taloja ja pihoja.
Padasjoella pysähdyimme jäätelölle sillan korvassa olevalle levähdyspaikalle, jossa oli kaksi asuntoautoa. Toisessa myytiin grilliruokia ja toisessa kahvia, leivonnaisia, jäätelöä ym. Paikka oli veneilijöiden suosiossa hyvän sijaintinsa vuoksi ja puheiden perusteella veneilyväkeä oli tänäänkin ollut paljon liikenteessä kauniin ja helteisen sään takia.
Vieressä oleva siltä oli avattavaa mallia ja sitä kautta veneet pääsivät Päijänteen isommalle selälle.
Kauppias istui juttelemassa asiakkaiden kanssa ja tuli iloisena sieltä minua palvelemaan. Teki oikein mukavat tötteröt ja kysyi vielä mitä makua laitetaan vaniljan lisäksi "makupalaksi". Suklaata tahdoin ja sellaiset myös sain.
Jäätelöä syödessäni kävelin ja katselin ympärilleni.
Pakko oli hakea kamera ja tallentaa isännän oivalliset ratkaisut ja mm. puhelinkopin loistavan uusiokäytön.

Katsokaapa nyt.

Tässä erittäin hyvin ilmastoitu tupakkahuone
This smoking room´s air-conditioned is wery good


Maailman pienin Hattukauppa, josta ennen kuvan ottoa erään perheen mies osti lippalakin.
World´s smallest hat shop

Pois lähtiessämme tie nousi pystyyn ja silta nousi.......

... päästäen tämän veneen menemään sillan toiselle puolelle.


Matkailu avartaa ja kannattaa ajella välillä pieniä teitä. Ei koskaan tiedä mitä löytää :o)

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Lomalla

Vihdoinkin reissussa loma-aikaan. Kotona onkin tullut jökötettyä jo pari viikkoa, joten olikin aika vaihtaa maisemaa.

Tallinnaan lähdettiin torstaina 16.7. klo 12.00 ja lauantaina lähti katamaraani Hkiä kohti klo 13.00. Sattuipa kerrankin helteinen ja hieno lomasää. Hotelli ihan OK, meripäivät satamassa, loistavia päivällisiä ja kävelyä ja sitten kävelyä ja vielä kerran hiukan kävelyä.

Matka Kadriorg-puistoon sujui pienten suunnistusongelmien ja kiristyneen ilmapiirin vallitessa, mutta perille päästyä oli tunnelmakin jo hiukan parempi (neljä kävelijää, neljä mielipidettä).

Paluumatkaa hankaloitti väärä kenkävalintani.Kun koettaa hienostella ja laittaa jalkaansa sirot avokanta sandaalit, eikä niitä pomminvarmoja neljä kesää palvelleita Karhun sandaaleja, niin jalkapohjiin alkoi ilmaantua kipeitä hankaumia. Onneksi säästyi jalkaparat rakkuloilta ja loppumatkakin oli siten leppoisaa.

Tallinna on täynnä Suomalaisia. Ei ole paikkaa missä ei suomalaisia vastaan tulisi, mutta yhtään tuttua en nähnyt joten eipä tuo isommin häirinnyt.
Tässä muutama kuva reissusta.
Venäläispoika ruokki puluja kädestä Kadriorg-puistossa.



Päärakennus ja vihreä kaarikuja, jossa kasvoi villiviinä ja kärhöjä.

Purjelaivassa on TODELLA paljon köysiä


Siellä jossain purjelaiva Roald Amundsenin uumenissa minäkin seikkailin :o)




keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Profeetta

No niin. Kuustonen/Perko konsertti on käyty ja tässäpä kommentit kera parin kuvan. Kuvia tosin oli hankala ottaa, kun istuin aika kaukana ja sivussa enkä kehdannut loikkia lähemmäs kuvaamaan, eikä salamaa oikein voinut käyttää eikä se noin kauas olisi edes yltänytkään.
Kun bändi saapui alttarille, niin väki (kirkko lähes täysi) oli hiljaa kunnes joku miehistä ilmoitti: nyt saa taputtaa.
Se vapautti tunnelman ja sen jälkeen se oli konsertti siinä kuin missä tahansa. Kuustonen rupatteli tuttavallisesti ja kertoili Gibranin elämästä ja Profeetan runoista, sekä sävellyksistä kyseisiin runoihin.

Äänentoisto on kirkossa hankala järjestää niin että se kuuluisi hyvin ja niinpä välillä oli vaikea saada sanoista selvää, varsinkin bändin soittaessa kovempaa.
Sävellykset olivat loistavia voi mahdoton millaisia soittajia. Rumpali Jaska Lukkarinen takoi erään laulun alussa varmaan 5-6 minuutin soolon ja millä taidolla. Kitaristi Timo Kämäräinen loi tunnelmaa laidasta laitaan ja Perkon foni ja muut puhallinsoittimet(en nähnyt enkä osaa sanoa millä kaikilla hän soitti, sorry) soivat hiljaa ja matalalta nousten välillä korkeuksiin niin äänialtaan kuin volyymiltaankin. Hän soitti pitkiä lumoavia sooloja ja johti koko bändiä.
Kuustonen lauloi hyvin, oikeasti tosi hyvin.

Enpä ole koskaan kuunnellut jazzia kirkossa, mutta nyt kuulin ja huomasin välillä kuinka keho tiedostamatta liikkui ja jalat naputtivat lattiaa. Silmät kiinni välillä kuuntelin sooloja.
Minusta tuntuu, että perun puheeni jazzin tylsyydestä. Mietinkin, olenko muuttunut iän myötä niin paljon, että jazzin epälooginen ja aiemmin sekavalta kuulostava musiikki tunkee sisuksiini saa minutkin soimaan.

Konsertin alussa kuvattuna vasemman sivulaidan vierestä


Kuvassa Timo Kämäräinen kitara, Anssi Växby basso, Jaska Lukkarinen rummut, Jukka Perko puhallinsoittimet ja Mikko Kuustonen laulu.

Välillä ehti kuvata kirkon kattoakin, joka mielestäni on todella kaunis.

Kiitos ja kumarrus.

Lauluja oli 11 tai kuten Kuustonen sanoi Dannyn opettaneen: ensin lauletaan viimeinen laulu ja sitten mennään lavan taakse ja te taputatte rytmikkäästi jolloin tulemme ja laulamme vielä yhden laulun :o)
Ja näinhän toki tehtiin.

Näin Kuustonen puki sanoiksi Kahlil Gibranin tutuimman ajatuksen: sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.

Ja sanon niin hiljaa kuin uskallan, keskeltä yltyvän viiman. Sinä lapseni, tyttäreni. Olet kaikkeni, mutta et minun

Loppuun vielä yksi runo Gibranilta

Ihmiset tarvitsevat eläessään
kaksi sydäntä.
Pienen, joka on täynnä
syvää hellyyttä
ja toisen joka on terästä

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Kulttuuria kesässä

Kaupungissamme on meneillään Runoviikko. Tämän vuoden ohjelmassa on paljon mielenkiintoisa esityksiä joihin olisin tahtonut mennä, mutta olen käynyt katsomassa vasta High Heel Society-revittelyn ja Jaakobin sirkuksen, lapsille suunnatun version.
Huomenna menen Kuustonen & Perko / Profeetta konserttiin kirkkoon. Esityksen runot ovat Kahlil Gibranin käsialaa. Odotan mielenkiintoista iltaa.
Eilen kävimme lapsenlapsen kanssa Kuhmossa katsomassa Mimi&Kuku estystä ja voi sitä lasten riemua ja intensiivistä osallistumista ohjelman kulkuun. Lapselle se oli suuri elämys ja hauskaa oli meillä aikuisillakin. Samaan aikaan Kuhmossa oli Sommelo-kansanmusiikkifestari ja tyttären kanssa olisimme halunneet mennä katsomaan Ilona Korhonen ensemble konserttia kirkkoon, mutta ukki ja lapsenlapsi eivät tahtoneet :(
Saimme hiukan lohtua kun Kuhmo talon aulasta tuli ostettua kyseisen kokoonpanon albumi:Tarkka pää, tania mieli, jota kuuntelen samalla kun tätä kirjoitan. Tuli näköjään ostettua hyvä levy.
Tytär osti Jouhiorkesterin Nikodemus CD:n ja lähti sieltä mukaan myös Puhti-bändin paita jonka edessä luki Suomen kansallissana Perkele :o)

Jos olisi sopivaa seuraa ja paljon rahaa menisin Kuhmon kamarimusiikkiin, Kaustisen kansanmusiikkifestareille, katsoisin ainakin yhden oopperan Savonlinnassa, kävisin katsomassa Samppalinnan Muskettisoturit, Retretissä voisin käydä katsomassa Edelfeltin kesämaisemia niin ja ensi viikolla voisin kyllä käydä seuraamassa Lady Summertime jazzlaulukilpailua,
kun se melkein naapurissa kilpaillaan.

Ongelmana on vain seuran puute, tai oikeammin se ettei mieheni ole kiinnostunut kyseisistä kulttuuririennoista. Hänen kanssaan voisi mennä rallikilpailuihin ja kevyemmän musiikin konsertteihin. Ei sen puoleen, niihin konsertteihin minäkin voisin mennä, mutta rallit ei oikein jaksa kiinnostaa.
Yksin on vähän tylsä käydä konserteissa koska ei voi jakaa elämystä kenenkään kanssa ja muutenkin. Ja mikä se sellainen loma olisi jos yksin joka paikassa juoksisi.

Lomaa on jäljellä 4 viikkoa, joten jospa jokin noista toteutuisi. Ahvenanmaallakaan en ole vielä koskaan käynyt, sielläkin olisi mukava piipahtaa. Katsotaan mihin auton nokka tänä kesänä vie.