Muotokuvia

Kuljin kesällä kameran kanssa koulussa ja tulin luokkaan, jossa lapset olivat piirtäneet kuvia presidenteistä.
Katselin kuvia, kuvailin ja naureskelin lasten oivallista näkemystä Suomen presidenteistä.
Katsopa Koiviston ilmettä, joka on kuin pahanteosta yllätetyn pikkupojan hämmentynyt virnistys tai kuten Mannerheim, joka selvästi keimailee. Ahtisaari näyttää sangen happamalta.
Kekkonen myhäilee, Kalliolla on hienot viikset...............













Tämä alla oleva maailman kuulu kuva ei löytynyt luokan muotokuvarivistä, vaan käytävän seinästä.
Tekijä on huolehtinut kuva säilyvyyden piirtämällä sen tussilla, joka ei lähde millään aineella tai edes raivokkaalla hinkkaamisella. Tähän auttaa vain uusi maali, siihen asti se ihastuttaa ja vihastuttaa käytävillä kulkijoita.

Makuja

Olen ahminut mansikoita aamupalaksi, välipalaksi, jälkiruuaksi ja iltapalaksi. Lisänä tarvittaessa maustamatonta jugurttia ja illalla lisäksi mustikoita.
Voi että ovat hyviä :o)

Lakkoja en ole maistellut. Mie en niitä kerää ja torilla maksoi kilo 17€, joten olkoon.
Mustikoita kerään kyllä, kunhan nyt ensin kunnolla kypsyvät. Mansikoita tallensin pakastimeen 10kg (tai ehkä 8..kun tuli syötyä siinä rasioihin laittaessa)

Kasviksiakin ole syönyt reilusti. Ihanaa kun kaupassa on kotimaisia kukkakaaleja, parsakaaleja, kesäkurpitsaa, porkkanaa, kaalia, naurista ja kaikkea. Olen tehnyt niistä kasvishöystöjä, höyryttänyt ja maustanut, raastanut, ja napsinut raakana. Varsinkin nauriista pidän. Lapsena sitä raaputettiin veitsellä ja sitten syötiin. Sillä oli joku nimikin, mutten yhtään muista mikä.
Tomaatit kun ovat halpoja, niin onpa tullut tehtyä mozzarellasalaattia jo monta kertaa ja joka ruualla pitää syödä ainakin yksi tomaatti.

Lapsena en voinut sietää tomaattia enkä uusia perunoita. Oli aivan järkyttävää kun tuli uusien perunoiden aika ja sitten niitä syötiin joka ruualla. Minusta ei mikään maailmassa maistunut niin pahalle kuin ne. En tiedä mikä niissä niin pahaa oli, mutta eipä makuasioita järjellä voi selittäkään. Jossain vaiheessa on mielikin muuttunut ja nythän ne ovat ihan herkkua.

Tomaattia opin syömään kerran heinäntekoaikaan, kun olimme vuokrapellolla töissä ja äiti oli laittanut tomaattia evääksi. Äiti kasvatti tomaatteja ja niitä oli yllin kyllin tarjolla koko kesän.
Oli kovasti nälkä eikä muuta ollut leivän päälle laittaa, joten laitoin sitten tomaattia kun muutkin laittoivat. Siihen päälle isä ripotteli suolaa ja voi miten hyvälle se ruisleivän kanssa maistui.
Siitä hiljalleen opettelin tomaatin makuun. Ei se kerralla herkuksi muuttunut, mutta ajan kanssa kyllä.
Opettelemalla olen oppinut syömään ainakin jugurttia, paprikaa,sipulia, valkosipulia, fetajuustoa ja oliiveja.

Jugurtti tuli markkinoille ollessani ehkä n.10 vuotias.(penska kuitenkin)
Ensimmäinen kokemukseni oli pähkinäjugurtti, jonka ostin kauppa-autosta. Se oli pakattu neliönmuotoiseen rasiaan ja maistui happamalta. Jugurtti oli aika paksua ja siinä oli paljon pähkinää. Odotin sen olevan makeampaa kun kaikki kehuivat miten erikoisen hyvää se on.
En muista kuinka kauan meni ennen kun opin tykkäämään jugurtin mausta, mutta sinnikkäästi opettelin. Eihän valikoima silloin suuri ollut ja muutenkin koko tuote oli uusi, ainakin meille maalla asuville.
Mistähän löytäisi sellaisen pähkinäjugurtin kuin silloin joskus.

Fetajuuston ja oliivin makuun minut johdatti sisareni. Paprikan makua ja tuoksua inhosin aikoinaan nuorena ollessa. Kuvotti kaikki ruuat mihin sitä oli laitettu. Jossain vaiheessa ilmeisesti vain päätin oikeasti maistaa sitä ilman ennakkoluuloja ja siitä se sitten lähti.

Nyt voinen sanoa olevani kaikkiruokainen, ainoastaan texmex mausteista en pidä. Niissä on joku maku joka on vastenmielinen, muuten maustetut ruuat kyllä kelpaavat.

Sanotaan että ihmisen tulee maistella uutta ruokaa n.10 kertaa ennen kuin sen hyväksyy. Määrä tuntuu suurelta, mutta koulumaailmassa olen huomannut, että muutosta tapahtuu kun samaa ruokaa tarpeeksi usein tarjoaa. Hyvä esimerkki oli broilerkiusaus. Aluksi sitä jäi vuokatolkulla, mutta myöhemmin ei tahtonut mikään määrä riittää.
Kyllähän oppilaiden suusta kuulee miten ruoka on "ihan perseestä ja paskaa", vaikka kyseessä olisi tavallinen jauhelihakeitto.
On saanut opetella pitämään suunsa kiinni, ettei joka välissä rupea penskojen kanssa riitelemään. Olen joskus kyllä sanonut, ettei kuule ole mikään pakko tulla syömään. Ihan tämä on vapaaehtoista.
Meillä on kuitenkin tarjolla nykyään myös aina kasvisvaihtoehto kaikkien otettavissa ja lisäksi salaattia ja pehmeää sekä näkkileipää. Luulisi siitä nyt jotakin suuhunsa saavan ja jonkun ruuan kelpaavan.
Plaa, plaa, plaa..........

Harhauduin taas kouluruuan pariin, vaikka ensimmäinen ateria lapsille tarjotaankin vasta 12.8.
Alkaa näköjään työasiat painaa päälle.

Oli miten oli, ruoka on minusta nautinto ja hyvä ruoka varsinkin :o)

Rankka päivä

Lapsenlapsi (3v) sanoi jokin aika sitten otsikon sanoin, kun kyselin millaista oli päiväkodissa. Mitä sitten "rankka päivä" lie hänen kohdallaan tarkoitti, sitä lapsi ei osannut selittää.

Minullakin oli tänään rankka päivä.
Vuosittain pääsiäisviikon keskiviikkona koulullamme käyvät syömässä oman ja lähikuntien ortodoksioppilaat & opettajat kera papiston kirkkopäivänsä päätteeksi.
Mukava perinne ja mukavia vieraita.
Työssä se merkitsee n.140 ylimääräistä ruokailijaa oman 540 lisäksi.

Tietysti on myös juhlaruoka ja paljon tarjottavaa. Tänään uunilohta, perunoita, ohrajuureslaatikkoa, suklaakiisseliä ja kahdenlaista salaattia.
Kaksi linjastoa ja kaksi työntekijää salilla, kaksi tiskissä ja yksi astianpalautuksessa. Työntekijöistä kolme sijaisia.
Vieraat tulivatkin aiemmin kuin oletin aiheuttaen julmetun ruuhkan koska viimeinen ruokailuvuoro tuli samaan aikaan syömään.
Jonot olivat kunnioitettavan pitkiä, niin linjastoon kuin astianpalautukseenkin.

Paljon seurattavaa, onko perunoita, kalaa, loppuuko leipä, entäs lautaset, ruokailuvälineet ja lasit.
Jälkiruoka oli annosteltuna valmiiksi ja niitä sai nostella linjastoon alituiseen.
Keittiövaunut olivat täynnä linjastosta tyhjentyneitä kala- ja perunavuokia. Kumpikaan ei ehtinyt viedä niitä tiskiin.
Maitoautomaatti tyhjeni kesken pahimman ruuhkan, totta kai.
Salaattiko loppui? Haen lisää kylmiöstä.
Pappi kyseli suolaa, hain sen.
Onko kiisseli gluteenitonta? On.
Onko kiisselissä kananmunaa? Ei ole.
Lapsi kyseli onko ruoka vla?Kyllä on
Joku vieraiden aikuinen kyseli pojalleen riisiä, kun ei kuulemma syö perunaa. Ei ole riisiä.
Omat oppilaat vonkasivat ylimääräisiä jälkiruoka-annoksia, olin tiukkis, ei tipu.
Perunat loppuivat, hain paineesta lisää.

Työparini touhusi samaan tahtiin, eipä paljon ehditty sanoja vaihtaa, mitä nyt lämpövaunun luona törmättiin kun lisää ruokaa kannettiin tarjolle.
Jossain vaiheessa linjastojen välissä oli 5 keittiövaunua täynnä likaisia tarjoiluvuokia, jälkiruokakippojen alla olleita tarjottimia ja tarjoiluvälineitä.
Kaaos oli täydellinen.
Siivouksen puolelta tuli avuksi työntekijä joka roudasi tiskiä keittiöön ja täydensi astioita linjastoon.
Astianpalautukseen jonottava rivi luikerteli ympäri ruokasalia. Hain keittiöstä kahdet keittiövaunut ja ohjasin osaa porukasta jättämään likaiset astiat niihin. Se lyhensi huomattavasti jonoa.
Papiston kera rehtorien pyysin jättämään astiat pöytään, ettei heidän tarvinnut jonottaa.

Oli kuuma, posket punaisina niin salin kuin tiskinkin työntekijöillä.
Huh !
Kun salilla jo helpottaa, niin tiskissä rumba jatkuu vielä pitkään. Tunnin pitempään menee ruokailussa tällaisena päivänä, mutta senhän me tiedämme jo ennestään.
Hosuminen ei kannata. Ihminen voi tehdä vain yhden asian kerrallaan ja käsiäkin on vain kaksi.

Saimme kiitosta hyvästä ruuasta, ruoka riitti kaikille eikä mistään tullut valituksia.
Oli siis kuitenkin hyvä päivä.

Kun ruokasali oli jo hiljainen tuli kaksi opiskelijaa tutustumaan ennen ensi viikolla alkavaa harjoittelujaksoa. Kiertelin heidän kanssaan keittiötä ja kävimme katsomassa luokkia. Sen jälkeen palasin toimistooni ja möin puhelimessa asiakkaalle kesän perussiivousta, sovin toukokuun viikonloppuleirin ruokailusta ja tein esityksen tarjottavista ruuista, kävi koulun kansilassa selvittelemässä kenen homma on lukita eräs tietty ulko-ovi.......
... vielä ovella pois lähtiessä piti kääntyä takaisin näyttämään kirvesmiehelle mikä putki se ruokasalissa pitää koteloida.

Ja sitten menin kauppaan.


Tässäpä muutama kuva ruokasalin pääsiäisilmeestä

Linjaston päällä roikkuvat pääsiäismunat

Leveistä ikkunalaudoista on iloa koristelussa

Linjaston päällä koreileva kukko

Virpomavitsojakin laitoin ja opin, että ortodoksisessa perinteessä ei virpomavitsoihin laiteta höyheniä. Ne viittaavat kuulemma noituuteen. Niinpä meidän vitsoissa olikin silkkipaperikukkia.

Tapahtui koulun ruokasalissa

Oppilas, tyttö, tulee hakemaan linjastosta lisää leipää ruokaveitsi kädessä. Kysyn aiotko ottaa leipärasvaa tuolla omalla veitselläsi, vaikka tarjolla on voiveitset? Aion, hän vastaa. Kysyn oletko syönyt sillä ja laittanut kenties veitsen suuhusi? Itseasiassa olen, vastaa tyttö. Oletko ajatellut, että siirrät oman suusi pöpöjä margariinirasiaan. Niin, hän vastaa, mutta minä pyyhin sen paperiin. Mutta olet käyttänyt sitä suussasi? Olen, hän vastaa rauhallisesti.

Poika seisoo maitoautomaatin edessä ja juo lasin maitoa, ottaa uuden lasin ja juo sen ja vielä yhden jonka vie pöytään. Hetken päästä hän tekee saman asian. Kolmannella kerralla menen ja kysyn mitä sinä oikein touhuat? Poika vastaa silmät vettä valuen no kun tuossa on noita tulisia jalopenoja ja me kilpaillaan kuka saattaa syödä niitä eniten. Minä olen syönyt jo 27.

Maahanmuuttajalapset ihmettelivät pinaattilettuja ja kysyivät opettajalta mitä tämä ruoka on. Opettaja kertoo mistä raaka-aineista pinaattiletut on valmistettu. Lapset ovat vähän aikaa hiljaa kunnes yksi sanoo, me luultiin että ollaan syöty sammakkoa.

Oli laskiaistiistai ja jälkkärinä oli laskiaispullia. Hirveä vahtiminen pullalautasen edessä ettei ihan ryöstömenttaliteetilla herkut häviä ja kaikille riittäisi. Monta yrittäjää kokeilee hakea vaivihkaa lisää ja palaa pettyneenä takaisin. Yksi poika tulee hakemaan pullaa ja vannoo ettei ole saanut vielä yhtään pullaa, kunniasanalla! Vastasin, että ennenkuin mitään vannot, niin nuolaise nyt edes tuo kermavaahto suupielestäsi.