Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. tammikuuta 2010

Pakkasaamu

Tammikuinen pakkasaamu.
Mittari näyttää -26ºC, aurinko nousee
punaisena ja jää alas taivaanrantaan,
vain muutamaksi tunniksi.
Pakkanen ja puiden lumi
saa maailman tuntumaan hiljaiselta
ja tyyneltä, ilman levottomuutta,
ilman kiirettä.
Kaunis maailma.

Ikkunan läpi kuvattu aurinko

torstai 10. joulukuuta 2009

Valokuvatorstai

152. Haaste
-pysähtynyt-

Kaksi kuvaa, keltainen ja sininen.

Jäätyminen on pysäyttänyt keltaisten tulppaanien kuoleman. Mutta se on vain kaunista harhaa.
Jää ulkopuolelle jääneet paleltuneet varret vetivät osan lehdistä pois, jättäen kuvajaisen, kuin Pompeijin laavaan jääneiden ruumiiden muovaamat jäljet.

Sininen vesi, jonka pakkanen on muovannut ohueksi kanneksi rapakon päälle, tehden siihen omia kuvioitaan. Vain pieni hipaisu ja kauneus katoa, eikä samanlaista tule enää koskaan.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kauneutta

Kyllikki Hyytäjä haastoi tässä aiemmin etsimään kodistani kamalimman ja rumimman esineen, joksi valikoitui Wiggling Willie, laulava kala.
Sitä etsiessäni näin paljon kauniita tavaroita joilla olen kotiani somistanut. Itse asiassa niitä kauniita oli aika monta.

Tässäpä muutama

Tämän Anja Nissin tekemän pelkistetyn savienkelin sain tyttäreltäni joululahjaksi muutama vuosi sitten. Sillä oli kuulemma sädekehä pään päällä, mutta se irtosi heti ostamisen jälkeen. Enkeli ei ole virheetön, niin kuin en ole minäkään. Se on hellyttävä ja persoonallinen tyyppi, joka istuu lasitähden päällä hiljaa myhäillen ja katselee touhujani.



Tämä kuva oli kalenterissa, jonka kuvat ovat tehneet "taiteilijat ilman käsiä". Olen hukannut tekijätiedot, mutta kuva on kiehtoo minua. Siinä on nainen ja enkeli, viaton ja synnillinen, kaunis, itsenäinen ja toisaalta hauras.
Kaikki saatu mahtumaan samaan kuvaan.


Hanhenmarssi kirjontatyö on omaa käsialaani. Käsityölehden mallista tehty vuonna 1980.
Tein sen sisarelleni ja taulun taakse hän kirjoitti 1981 jälkisäädökseksi toivomukseni, että kun hänestä aika jättää taulu tulee palauttaa tyttärelleni.
Kun sisareni itse sai tyttären 1993, hän lisäsi taulun taakse lisäkirjoituksen 23.9.1994
jossa hän jättää taulun kohtalon tyttärensä päätettäväksi.

Sisareni kuoli 2003 marraskuun alussa ja jossain vaiheessa tavaroita jakaessa tyttärensä halusi antaa taulun minulle takaisin. Tuossa se nyt on seinälläni muistuttaen sisarestani ja myös sinnikkyydestäni tehdä noinkin pikkutarkkaa työtä.
Taulu on yksi rakkaimmista esineistäni.


Sanottakoon nyt vielä, että enkeleitä on kodissani useampiakin, pieninä patsaina.
En kerää niitä varsinaisesti, mutta ostan, jos se tuntuu olevan sellainen, jolla onminulle jotain sanottavaa .