perjantai 20. marraskuuta 2009

Ruikutusta

Olen väsynyt.
Väsynyt työssä oleviin ongelmiin, jotka liittyvät pääasiassa henkilöstöön.
Maanantaina pitää mennä Työterveysasemalle palaveriin tarkastelemaan erään työntekijän työkykyisyyttä ja sitä mitä sille voi tehdä. Pitää kirjata ylös niitä asioita, jotka ovat tähän pisteeseen johtaneet ja kertoa ne palaverissa työntekijän kuullen.
Hankalaa mutta välttämätöntä. En millään haluaisi olla tässä tilanteessa, mutta ei ole vaihtoehtoja.
Tämä rassaa tosi paljon.

Olen väsynyt.
Väsynyt miehen työttömyyden aiheuttamaan tulojen alenemiseen, jonka olen tajunnut vasta hiljalleen. Herään yöllä ja mietin tunnin pari raha-asioita, eikä siinä ole mitään järkeä, siinä valvomisessa.

Olen kyllästynyt.
Kipeisiin käsiin ja nivelrikkoon.

Harmittaa, sataa vettä ja lumi uhkaa hävitä.

Keljuttaa, kun en löydä tärkeitä käsityöohjeita, jotka laitoin hyvään talteen.

Tympäisee

ja toisaalta

Olen terve, noin yleensä ottaen.
Saan harrastaa liikuntaa ja musiikkia milloin haluan.
Pääsen katsomaan elokuvia elokuvakerhossa ja odotan innolla ensi viikon torstain
Club For Five joulukonserttia, jonne menen kuoroni kanssa.
Kotona kaikki on ok.
Pikkulikan seurasta saan (saamme) nauttia useasti.

Siltikin täytyy myöntää, totaalinen väsymys on tällä hetkellä päällimmäinen tunne.
Mutta huomenna on lauantai ja mietin maanatainpalaverin asioita vasta sunnuntai-iltana. Lupaan sen.



1 kommentti:

Njalla kirjoitti...

Voi ihana. Tämä vuodenaika ja kaamos eivät helpota yhtään tilannetta. Itse olen ajatellut hankkia kirkasvalolampun, koska sen avulla voisi edes toivoa olevansa hivenen positiivisempi ja pirteämpi.

Kyllä se siitä. Ja jos ei ala paranemaan, niin sitten muutat taas kuvioita. Olet vahva nainen. Tiedän että pystyt mihin vain!