Unelma
Olen haudannut haaveita enemmän
kuin enää muistankaan.
Mutta yhden mä toivoisin kestävän
niin kauan kuin elää saan.
Se on unelma rauhasta vanhuuden
ja mietteistä seestyneistä.
Se on syntynyt suruista sydämen
ja pulpunnut kyyneleistä.
Se on unelma kypsyä vanhuuteen
kuin tummuvan illan myötä.
Se on unelma vaipua hiljalleen
kuin ruskotus ennen yötä.
Ja se haave murheista nousee kuin
yön jälkeen aamun koi.
Ja sen sieluni kultaisin säikein puin,
sen kaipuuni kaunein loi.
Se on unelma rauhasta vanhuuden
ja mietteistä seestyneistä.
Se on syntynyt suruista sydämen
ja pulpunnut kyyneleistä.
Se on unelma kypsyä vanhuuteen
kuin tummuvan illan myötä.
Se on unelma vaipua hiljalleen
kuin ruskotus ennen yötä.
Vexi Salmi
Aaamun ensimmäinen sähköposti työssä toi suruviestin.
Liikelaitoksemme johtaja oli yöllä menehtynyt vakavaan sairauteensa.
Hän sairastui 1,5 vuotta sitten, oli työssä hoitojen jälkeen melkein vuoden ja nyt kahden kuukauden aikana tauti uusi niin rajuna, ettei siihen enää lääketiede apua löytänyt.
Hän ei saanut nähdä vanhuutta, ei lastenlasten kasvua nuoruuteen ja aikuisuuteen. Ei ehtinyt eläkettä nauttia eikä hankkia unelmoimaansa punaista kuplavolkkaria ilokseen.
Kun muistaisi aina elää tätä hetkeä, toteuttaa unelmiaan, eikä kuvitella tekevänsä niitä sitten kun saa enemmän rahaa, sitten kun lapset on kasvaneet isommiksi, sitten kun saan vakituisen työn, sitten kun on eläkkeellä, sitten kun.....
Yllä mainittu runo on Vesa-Matti Loirin 1989 levyttämästä albumista Unelma, sen ensimmäinen raita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti