Profeetta

No niin. Kuustonen/Perko konsertti on käyty ja tässäpä kommentit kera parin kuvan. Kuvia tosin oli hankala ottaa, kun istuin aika kaukana ja sivussa enkä kehdannut loikkia lähemmäs kuvaamaan, eikä salamaa oikein voinut käyttää eikä se noin kauas olisi edes yltänytkään.
Kun bändi saapui alttarille, niin väki (kirkko lähes täysi) oli hiljaa kunnes joku miehistä ilmoitti: nyt saa taputtaa.
Se vapautti tunnelman ja sen jälkeen se oli konsertti siinä kuin missä tahansa. Kuustonen rupatteli tuttavallisesti ja kertoili Gibranin elämästä ja Profeetan runoista, sekä sävellyksistä kyseisiin runoihin.

Äänentoisto on kirkossa hankala järjestää niin että se kuuluisi hyvin ja niinpä välillä oli vaikea saada sanoista selvää, varsinkin bändin soittaessa kovempaa.
Sävellykset olivat loistavia voi mahdoton millaisia soittajia. Rumpali Jaska Lukkarinen takoi erään laulun alussa varmaan 5-6 minuutin soolon ja millä taidolla. Kitaristi Timo Kämäräinen loi tunnelmaa laidasta laitaan ja Perkon foni ja muut puhallinsoittimet(en nähnyt enkä osaa sanoa millä kaikilla hän soitti, sorry) soivat hiljaa ja matalalta nousten välillä korkeuksiin niin äänialtaan kuin volyymiltaankin. Hän soitti pitkiä lumoavia sooloja ja johti koko bändiä.
Kuustonen lauloi hyvin, oikeasti tosi hyvin.

Enpä ole koskaan kuunnellut jazzia kirkossa, mutta nyt kuulin ja huomasin välillä kuinka keho tiedostamatta liikkui ja jalat naputtivat lattiaa. Silmät kiinni välillä kuuntelin sooloja.
Minusta tuntuu, että perun puheeni jazzin tylsyydestä. Mietinkin, olenko muuttunut iän myötä niin paljon, että jazzin epälooginen ja aiemmin sekavalta kuulostava musiikki tunkee sisuksiini saa minutkin soimaan.

Konsertin alussa kuvattuna vasemman sivulaidan vierestä


Kuvassa Timo Kämäräinen kitara, Anssi Växby basso, Jaska Lukkarinen rummut, Jukka Perko puhallinsoittimet ja Mikko Kuustonen laulu.

Välillä ehti kuvata kirkon kattoakin, joka mielestäni on todella kaunis.

Kiitos ja kumarrus.

Lauluja oli 11 tai kuten Kuustonen sanoi Dannyn opettaneen: ensin lauletaan viimeinen laulu ja sitten mennään lavan taakse ja te taputatte rytmikkäästi jolloin tulemme ja laulamme vielä yhden laulun :o)
Ja näinhän toki tehtiin.

Näin Kuustonen puki sanoiksi Kahlil Gibranin tutuimman ajatuksen: sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.

Ja sanon niin hiljaa kuin uskallan, keskeltä yltyvän viiman. Sinä lapseni, tyttäreni. Olet kaikkeni, mutta et minun

Loppuun vielä yksi runo Gibranilta

Ihmiset tarvitsevat eläessään
kaksi sydäntä.
Pienen, joka on täynnä
syvää hellyyttä
ja toisen joka on terästä