Ennen- Nyt
Sininen puhelin oli ensimmäinen kännykkämme, ihmeellinen ja upea.
Muistikortti nykyisten pankkikorttien kokoinen ja painoakin riitti, koska takakansi toimi samalla puhelimen akkuna.
Tällä vain puhuttiin, liekö ollut edes tekstiviestimahdollisuutta ja jos oli, niin sitä ei paljon käytetty. (ei osattu)
Toinen taas on pojan puhelin, sisältäen kaikki ne herkut mitä nykyiseen kännykkään voi kuvitella. Ja taustakuvana kissa nimeltä Elli.
Siinäpä molemmat vierekkäin.Kumpi näyttää mukavammalta?
8 kommenttia:
Halko ja pikku kapula. Toinen olisi itselle liian suuri ja toinen liian pieni. ;-)
Samaa mieltä edellisen kanssa. Liian iso ja liian pieni, väliltä sopiva.
Minulle käy molemmat kunhan joku soittooni vastaa.
Totta, niin on kännykätkin vuosien varrella muuttuneet. Minulle käy hyvin tuo pieni, mahtuu taskuun. Kaikkia mukavuuksia en tarvitse mutta peruspuhelimia ilman niitä taitaa olla nykyisin aika mahdotonta edes saada. Soittaminen ja tekstarit riittävät hyvin.
Mun puhelimella soitetaan ja paljon tekstataan. Kuviakin otan ja musiikkia kuuntelen, välillä.
Puhelimen vaihdan vain kun se menee rikki.
Soittoäänenä Stevie Ray Vaughan: Love Struck Baby!
Rupean olemaan myös sitä mieltä, että pini kännykkä on minulle liian pieni, en näe hyvin ja sormet ei osu näppylöille. Tarvitsen käyttää pappa/mummomallia, Ehkä se on jotain tuosta välistä.
Meinasin jotain samanlaista mut sit ois pitäny skannata vanha kuva enkä jaksanu edes etsiä sitä missä perheen halot on rivissä takan reunalla...
isompi on suloisempi :))
Lähetä kommentti