Leivonnaisia

Kun tulin töistä kotiin, oli pöydällä odottamassa Kirjakerhon paketti.
Tuskailin miettien minkä kirjan liene taas tilannut tai oikeammin unohtanut peruuttaa.
Avasin kuitenkin paketin ja kappas, sisällä olikin Kirjakerhon jäsenten lähettämistä ohjeista koottu leivontakirja.
Mukana oli kirje, jossa sanottiin: Onneksi olkoon. Herkkureseptisi valikoitui mukaan SSKK-jäsenten leivontakirjaan Pitsikakusta pipareihin-Kodin suuri leivontakirja. Kiitokseksi ohessa ilmainen tekijäkappaleesi.


Olin vallan unohtanut koko asian. Joskus kesällä tai keväällä kirjakerhossa pyydettiin lähettämään omia hyviksi havaittuja leivontaohjeita uuteen kirjaan.

Tämähän ei ole ensimmäinen kirja joka Kirjakerhossa on näin toimitettu. Aiemmin ohjeeni on ollut Kotikokin parhaat leivontaohjeet kirjassa, silloin laitoin gluteenittomien munkkien ohjeen. Olin niihin aikoihin päiväkodissa töissä ja siellä oli pieni GL-poika jolle kehittelin munkkiohjeen. Vappu oli tulossa ja harmitti ajatus lapsesta, joka ei toisten tavoin saisi munkilla herkutella.
Ne munkit muuten olivat niin hyviä, että niitä söisi vaikkei erityisruokavaliota tarvitsikaan.
Hyllyssäni on myös kaksi ruokaohjeita sisältävää samoin koottua teosta, tosin niiden tekemiseen en ole osallistunut.
Tulee keräiltyä ruoka-alan kirjallisuutta......

Tätä kirjaa varten lähetin kaksi ohjettani ja aloin uteliaana etsiä kumpiko niistä on kirjassa.
Sieltähän löytyi sivulta 20 Eila-anopin pikkulevät.


Ohje on vanha, kopsattuna anoppini Eilan kauniisti kirjoitetusta ohjevihkosesta parinkymmenen vuoden takaa. Helpot ja makoisat, mantelia sisältävät pikkuleivät joita on tarjottu kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja välleen ihan muuten vaan.

Jatkoin selaamista, katselin hienoja kuvia ja myös onko tuttujen lähettämiä ohjeita päässyt kirjaan. Ketään tuttua en bongannut mutta sivulla 75 oli toinen lähettämäni ohje Suklaakakusta.

Tämäkään ohje ei ole minun keksimäni, vaan erään entisen työkaverini Kirsin antama ohje -90 luvun alusta. Onpahan vaan niin hyvä ohje, että ajattelin jakaa sen muidenkin kanssa.

Ja kun nyt kakuista puhutaan, niin ohessa kuva kakusta jonka koristelin
Ullan unelma- kaupasta ostamallani kuorrutteella.


Tein kakun tyttäreni poikaystävälle, joka täytti 27v.
Kakussa oli siis 7 kynttilää. 27 olisi ollut suuruudenhulluutta :o)
Samalla tyylillä tein Itsenäisyyspäivänä suvulle tarjoamani kakun, josta en valitettavasti hoksannut ottaa kuvaa. Kakku oli kokonaan helmen valkoinen ja pinnalle ripottelin vielä Pearl-tomusokeria.
Se oli kaunis ja tyylikäs kakku yksinkertaisuudessaan ja kun sisältö oli tumma, johtuen kaakaosta, kontrasti oli hieno.



Minun osuuteni tässä kakussa on "kerman" pursotus. Keskellä olevan kuvan on sokeripaperiin piirtänyt syntymäpäiväsankari itse elintarviketussilla ja valinnut kissakoristeen. Äitinsä on kakun suunnittelija ja tekijä.
Tämä täysin vegaanikakku oli komea ja maultaan erinomainen, mutta parasta oli lapsen ilo ja läheisten kanssa juhliminen.

Milloinkahan onkaan seuraava kakkujuhla!

Viikonloppuna voisi kokeilla uuden kirjan ohjeita, ainakin sivun 99 mustikkakukko vaikutti herkulliselta. Varmaan ihanan makuista nauttia lämpimänä vaniljajäätelön kera. Tai sitten sivulla 82 ollutta Appelsiinikakkua voisi kokeilla, tai.........