Mustaa ja valkoista

8. haaste
"PARASTA ELÄMÄSSÄ"

Pakkasen keskellä tuntuu tällä hetkellä parhaalta kesä, grillaus, lämpö ja läheiset.

Mutta kaikkein parasta elämässä on ollut lapsenlapsen syntymä, omien lasten syntymän ohella.

Pakkasaamu

Tammikuinen pakkasaamu.
Mittari näyttää -26ºC, aurinko nousee
punaisena ja jää alas taivaanrantaan,
vain muutamaksi tunniksi.
Pakkanen ja puiden lumi
saa maailman tuntumaan hiljaiselta
ja tyyneltä, ilman levottomuutta,
ilman kiirettä.
Kaunis maailma.

Ikkunan läpi kuvattu aurinko

Punainen

Punainen Amaryllis

viikkoja pöydällä

pienestä nupusta

iso kukka

rehevä

mehevä

kun yksi kuihtuu

toinen nousee

sipulin sydämestä

voimansa antaen

jää lepoon

odottamaan kesää

lämmintä multaa

ja aurinkoa

ps. tervetuloa lukijaksi Taru blogista Pajupallo ja riukuaita

Mustaa ja valkoista

7. haaste
Sää


Oulussa 9/2005
Nalle Puhin sanoin: hyvin tuulinen päivä!

Mustaa ja valkoista

6. haaste
Vapaavalintainen kuva, värillisenä ja mustavalkoiseksi muokattuna.

Kuva on otettu maalaismarkkinoilla, jossa oli huutokaupattavana vanhoja maataloustyökaluja.
Tämän näköinen härveli oli myös kaupan, mutta ainakaan minulla ei ole aavistustakaan
mikä tämä on.
Liittyyköhän se jotenkin perunan nostoon.
Tietääkö kukaan?

Kuvan tunnelmaan sopii mustavalkoisuus oikein hyvin,
melkeinpä paremmin kuin alkuperäinen.

Pakkasaamu

Sunnuntaiaamu joen rannassa.
Pakkasta -15ºC, ihana alkavan päivän auringonpaiste
Lumikengillä kävelijöiden strada.


Metsän puut ovat piiloutuneet lumen suojaan.




Joku huolehtii pikkulinnuistakin laittamalla ruokinta-automaatteja joen varren metsään.

Lintujen ravintola, niin mukavan näköinen.

Näkyvyyttä

On PIMEÄ aika ja ulkovaatteeni ovat mustat.
Tarvitsen siis heijastimia turvakseni kävellessäni työmatkat aamuin illoin.

Mietin millainen olisi hyvä ja käytännöllinen, sekä tehokas ja näkyvä. Kirkuvan keltainen heijastinliivi ei ole mun juttu, niin hyvä kuin se onkin. Suunnittelin itselleni ihan omanlaisen heijastimen.
Kriteerit:
1. Sen pitää olla sellainen, jota on helppo kuljettaa taskussa ja
sujauttaa takin päälle tarvittaessa.
2. Sen pitää näkyä molemmin puolin kehoa
3. Sen käyttäminen on helppoa ja mutkatonta
4. Sen pitää kestää käytössä

Ostin metrin 5cm leveää heijastinnauhaa ja ompelin sen reunoista rispaantumattomaan kankaaseen siten, että olkapäälle jäi n. 20 cm ilman heijastinta. Nauhan malli on kuten Vappukulkueen lipunkantajilla, airueiksiko niitä sanotaan?
Ompelin nauhan renkaaksi ja taittelin liitoskohdan siten, että se istuu hyvin päälle ja pysyy paikallaan.


Toisessa kuvassa heijastin on ulkotakin päällä, kuvattu salamaa käyttäen.
Toinen kuva kertoo miltä se näyttää päivänvalossa.

Taiteltaessa se menee näin pieneksi.


Alla olevat heijastimet on tehnyt tyttäreni. Materiaalina huopaa, heijastinkangasta ja värillistä lankaa. Musta enkeli kauniine siipineen roikkuu myös takkini oikeassa alareunassa ja välkkyy kauniisti autojen valoissa.



Värikäs ilopilleri on ollut laukkuni alareunassa tai toisen ulkoilutakin liepeessä.



Taidan fanittaa heijastimia :o)

Lopetettu

5. haaste
"loppu / loppiainen"

Kotikadun kioski on tyhjä, autio ja kaltoin kohdeltu.
Karkkia sieltä sai ostaa n.3 vuotta vuotta sitten.

Perinteitä

Mietin mitä perinteitä on kuulunut joulunajan juhlapäiviini.
Ihan samojahan ne ovat mitä kaikilla muillakin, jos yleisesti ajatellaan.
Lapsena oli hyvinkin tärkeää että aina tehtiin kuten edellisenäkin vuonna.

Nyt taas tuntuu ettei ole niinkään väliä niillä juhlapäivillä, enemmänkin arvostaa vapaapäiviä ja levon hakemista.
Joulussahan on aina ollut tärkeintä juhlan odotus. Yleensäkin kaikessa on parempaa aika ennen deadlinea. Se varsinainen juhlat tms. menevät niin nopeasti ohi.

Uudenvuoden päivästä muistan vain Wienin konsertin ja mäkihypyt, eikä siinä suhteessa mikään ole muuttunut.
Konsertin katsoin melkein loppuun ja mäkihypystä viimeiset 5-6 hyppääjää. Mäkihypyn seuraaminen on NIIN TYLSÄÄ, voiko tylsempää lajia olla?
Paitsi rallikilpailut.
Ja ravit.

Entäs loppiainen? Ei mitään muistikuvaa koko juhlasta lapsuuden ajalta, oliko sitä edes?
Nythän se on vain yksi ylimääräinen lomapäivä, jos sattuu siis olemaan töissä eikä lomalla kuten minä.
Koulukin alkavat vasta Loppiaisen jälkeen torstaina ja arki jatkuu Härkäviikoilla.
Lomaa saakin odottaa viikolle 10, hiihtolomalle.
Pitkä huikonen.

Oli miten oli.
Alla olevassa kuvassa on setäni Martti, joka sinnikkäästi ajattaa ihmisiä Tapaniajelulla hevosensa Vinkkelin kanssa. Täällä oli Tapaninpäivänä kova pakkanen ja lisäksi kova tuuli, minkä myös kuvasta voi havaita.
Jotkut jaksavat pitää perinteitä yllä, onneksi.

(kuva on lehtijutusta, joka ilmestyi Kainuun Sanomissa 28.12.2009)

31.12.2009

Säihkettä vuoden viimeiselle päivälle.


Aika pitkä valotusaika, lyhyempikin olisi riittänyt , näköjään.


Tämä kuva on otettu 1.1.2010 klo 05.00 am
Taysikuu, full moon.
Yö täynnä taikaa ja tulevaisuudentoiveita.