torstai 15. lokakuuta 2009

Valokuvatorstai


144. haaste on RAKKAUS
Ihan erilainen Rakkaus alkoi 13.3.2006 aamuyön tunteina, lapsenlapseni syntyessä.
Elämänsä ensimmäisen tunnin hän oli kapaloituna sylissäni ja katsoi silmiini.
Olin pakahtua onnesta.

19 kommenttia:

Doris50 kirjoitti...

Tuo on varmaan huikea tunne, jota en ole vielä ainakaan saanut kokea, mutta ehkä joskus.
Tuohan on jopa monin kertaista rakkautta.

Liekki kirjoitti...

Lapset ovat rakkauden tiivistymä.

Unknown kirjoitti...

Ihanan kaunis ja herkkä kuva... Ja veikeä!

Täst mie pijän!!

hanne virtauksesta kirjoitti...

koskettavan kaunis ihana rakkaus...

Reija kirjoitti...

Ihana kuva, ihana rakkaus.

Amalia kirjoitti...

Tuossa on rakkauden hedelmä :)

Inkivääri kirjoitti...

Voi sitä onnea ja rakkauden määrää, mitä pieni käärö sylissä herättää - niin ihanan suloinen on hän:)

Hanna kirjoitti...

Tuo pieni rakkauspakkaus on silkkaa suloisuutta!

savisuti kirjoitti...

Suloinen kuva! Rakkaus lapseen/varsinkin lapsenlapseen ylittää kaikki odotukset.

Marjut kirjoitti...

Ihastuttava kuva ! Tulee mieleeni kun omat lapset olivat eka kertaa sylissäni <3

Sonja kirjoitti...

Vastasyntynyt vauva on kyllä maailman kaunein näky! Ei voi olla rakastumatta!

arleena kirjoitti...

Äidin ja isovanhempien rakkaus on herkän kaunista, onnellista.

Anonyymi kirjoitti...

luulen, että äiti on synnytyksen jälkeen niin pihalla, että niitä varsinaisia onnensoikeita tunteita ei ehkä ole niissä ihan ensimmäisissä hetkissä. itse ainakin muistan kuinka ihmettelin vain lapseni kovin kummallisen näköisiä ja turvonneita silmiä ja mietin, että onkohan sillä downin syndrooma.
ensimmäinen onnen ja rakkauden tunne taisi tulla vasta seuraavana päivänä, voimallisen liikutuksen saattelemana.
no, minä olenkin ollut aina hieman hitaasti syttyvää sorttia...

luulen, että isovanhemman rakkaus on hyvin toisenlaista. ehkä minäkin saan joskus tietää että millaista.

Kyllikki

Huhtikuunnoita kirjoitti...

Olen (myös ukki) saanut olla lapsenlapsen elämässä tiiviisti syntymästä alkaen. Näemme viikoittain ja yleensä useammankin kerran viikossa.
Se on onnekasta, voisi olla toisinkin.
Meillä on omat unilaulut ja puistoleikit, omat tarinat ja jutteluhetket. Lapsihan on jo 3,5 vuotias ja osaa paljon asioita.
Rakkaus tyttöön vain lisääntyy ja kerromme sen hänelle usein. Haluamme hänen tietävän, kuinka rakas hän meille on.
Mekin olemme hänelle rakkaita ja tärkeitä.

Mitä siihen synnytykseen tulee, niin sivusta seuraten pelotti ihan sikana. Niin moni asia voi mennä pieleen ja kaikkea sattua. Kun synnytys oli ohi ja terve tyttölapsi sylissäni (äitiä vielä hoidettiin) niin siinä vaiheessa itkin, jännityksen purkautumista, helpotusta ja onnea.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Varmasti upea tunne.

EiMi kirjoitti...

Olikohan tässä kyse rakkaudennälästä!

Huhtikuunnoita kirjoitti...

eem!: meinaatko? Sekin käy :o)

Sininen kirjoitti...

Tästä tulee mieleen "minä suojelen sinua kaikelta".

Huhtikuunnoita kirjoitti...

Sininen: miten oikeassa oletkaan.