keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

40 vuotta

Miten elämälleni kävi
kun sitä taaksepäin katselee
millaisen tulevaisuuden sain?
senkö josta haaveilin, 
vai haavelinko mistään?

Tänään, 40 v sitten sain lapsen
pienen keskospojan, 2kg / 44cm.
Taistelijaluonne, selvitti alkuelämän vaikeudet
oppi asioita, sai Hymypoikapatsaan
Pärjää hyvin, elämän karikoista huolimatta
herkkä, taistelijaluonne.

Toisenkin lapsen sain
tyttären, iloinen lapsi
taiteilijaluonne, vahva ja heikko,
katsoo elämää eri kantilta
aktiivinen, osallistuva, kyseenalaistaja.
Sai tyttären, ihanan lapsenlapsen.
Pikkulika, niin Rakas.

Mies, ihan sama mies
johon tutustuin niin varhain
Monta iloa, monta murhetta
paljon kiintymystä,
elämä yhdessä.
Enemmän vuosia yhdessä, kuin yksin.

Työ jota teen, ei ollut unelmissa
mutta tänään olen siihen tyytyväinen
olen opiskellut työn ohella,
kehittänyt, kehittynyt, oppinut.

Menetettyjä läheisiä.
Ensin äiti, joulun alla
täyttäisi tänä vuonna 100v
mutta ei saanut elää kuin 73 vuotiaaksi
Isä keväällä huhtikuussa, 
eli 13 pitempään kuin äiti.
Sisar, rakas, marraskuussa
syksyn harmaus, syövän voitto,
meidän tappio.
Ehti melkein täyttää 60v, melkein.
Isoveli, joulupäivänä 2010
tuli samana aamuna ukiksi, 
sai olla sitä alle 10h.
Kitara ja mies.

Paljon iloa ja onnea, onnistumisia
syvää murhetta, vihaa, tuskaa
sitä tavallista arkea
sitä, joka elämässä on parasta.
Joka päivä uusi aamu
uusi mahdollisuus.

Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Matti Nykänen
Olen samaa mieltä.


2 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

♥♥
sinulle

Marleena kirjoitti...

itku tuli. niin samanlaista ja niin erilaista. en osaisi omaani noin hyvin ja vähillä sanoilla kuvata