40 vuotta

Miten elämälleni kävi

kun sitä taaksepäin katselee

millaisen tulevaisuuden sain?

senkö josta haaveilin, 

vai haavelinko mistään?

Tänään, 40 v sitten sain lapsen

pienen keskospojan, 2kg / 44cm.

Taistelijaluonne, selvitti alkuelämän vaikeudet

oppi asioita, sai Hymypoikapatsaan

Pärjää hyvin, elämän karikoista huolimatta

herkkä, taistelijaluonne.

Toisenkin lapsen sain

tyttären, iloinen lapsi

taiteilijaluonne, vahva ja heikko,

katsoo elämää eri kantilta

aktiivinen, osallistuva, kyseenalaistaja.

Sai tyttären, ihanan lapsenlapsen.

Pikkulika, niin Rakas.

Mies, ihan sama mies

johon tutustuin niin varhain

Monta iloa, monta murhetta

paljon kiintymystä,

elämä yhdessä.

Enemmän vuosia yhdessä, kuin yksin.

Työ jota teen, ei ollut unelmissa

mutta tänään olen siihen tyytyväinen

olen opiskellut työn ohella,

kehittänyt, kehittynyt, oppinut.

Menetettyjä läheisiä.

Ensin äiti, joulun alla

täyttäisi tänä vuonna 100v

mutta ei saanut elää kuin 73 vuotiaaksi

Isä keväällä huhtikuussa, 

eli 13 pitempään kuin äiti.

Sisar, rakas, marraskuussa

syksyn harmaus, syövän voitto,

meidän tappio.

Ehti melkein täyttää 60v, melkein.

Isoveli, joulupäivänä 2010

tuli samana aamuna ukiksi, 

sai olla sitä alle 10h.

Kitara ja mies.

Paljon iloa ja onnea, onnistumisia

syvää murhetta, vihaa, tuskaa

sitä tavallista arkea

sitä, joka elämässä on parasta.

Joka päivä uusi aamu

uusi mahdollisuus.

Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Matti Nykänen

Olen samaa mieltä.