torstai 11. marraskuuta 2010

Runo

Vanha kansa sanoo, että kukapa sen kissan hännän nostaa jossei kissa itse.
Minä nostan nyt häntääni  ja kehun itseäni.

Osallistuin Suomen kirjailijanimikkoseurat Ry:n lokakuun runokilpailuun.
Aiheena oli kirjoittaa runo, jossa pitää näkyä Edith Södegranin kahdesta runosta poimitut sanat:

arpa, kasvot, kirkko, kukka, kuolema, käpy, lapsi, linnut, ovi, piiri,  puu, savu, vesi, alaston, harmaa, kalpea, suuri, tavoittamaton, väkevä.

Vaadittuja sanoja sai taivuttaa, mutta ne kaikki täytyi löytyä tekstistä.

Voitteko kuvitella!, tänään tuli sähköposti jossa kerrottiin runonivoittaneen kilpailun ???
Perustelut olivat:
Raati piti runon luomasta vahvasta ja elämänmyönteisestä tunnelmasta.Runo katsoo taaksepäin mutta myös eteenpäin. Kuolema ja elämä ovat molemmat runossa läsnä. Runon tunnelma paljas ja kirkas, kuin suomalainen marraskuu.

Tällainen siitä tuli
 
Alaston maa,
jäätynyt vesi kirkkotiellä.
Jään pinnalla
puusta pudonnut käpy.

Sinun kasvosi
kivettyneet ja harmaat,
kuin savu.
Tuskasi,
kuin hapan viini veressäsi.

Hän on tavoittamaton
kuin linnut
jotka piirissä etsivät
ovea huomiseen.

Anna rakkaasi mennä,
oli hänen arpansa vuoro.
Laske kalpea kukka
kivelle
ota lasta kädestä ja
tartu väkevästi elämään.



Edith Södegranin runot joista sanat oli poimittu olivat: "Syksy" ja "Minä näin puun"


1 kommentti:

Marleena kirjoitti...

Onnittelut Sinulle!

Yhdyn arvostelijoiden mielipiteeseen - onhan kyllä mahtava tuo runosi.