Kulkuvälineitä

Ystäväni miettii moottoripyörän hankkimista lähivuosina. Se tuntuukin olevan aika monen varsinkin miehen haave kun alkaa 40. pykälä ylittyä. Meidänkin taloyhtiössä on kaksi sellaista "tapausta".
Meilläkin oli lapsuuskodissa moottoripyörä, MZ-merkkinen jota tuttavallisesti Miziksi kutsuttiin.
Isällä ei ollut koskaan autonajokorttia eikä siten myöskään autoa, eikä traktoria. Meillä oli hevonen metsä- ja maatöissä ja Mizi jolla isä kävi savotoilla ja kaupungissa.

Mizi oli musta peruspyörä ilman mitään kommervenkkejä.
Myöhemmin veljet ajoivat moottoripyörää, kunnes nuorempi veli ajoi sen johonkin ojaan, niin ettei siinä enää ollut mitään korjattavaa.
Veljillä oli molemmilla toki mopot. Muistan ainakin sen sini-valkoisen PappaTunturin, jolla minäkin ajoin ja kaaduin. Poljin vääntyi ja koska olin ottanut mopon luvatta, niin selkäsaunan pelossa laitoin sen älykkäästi seinää vasten siten, että vääntynyt poljin jäi seinän puolelle. Juu...kyllä se sieltäkin vääntyneeksi nähtiin :o)
En saanut selkäsaunaa, nuhtelun kyllä.






veljen pyörä oli muuten samanlainen, mutta yläosa oli sininen
kuva otettu sivulta www.kotikone.fi


Kerran olimme kavereiden kanssa "kylillä" ja naapurinpojalla Heikillä oli mopo mukana. Pyysin saada ajaa ja sain luvan. Kävin kylän laidalla kääntymässä ja ajoin takaisinpäin kun toinen pojista, Eero alkoi pelleilemään ja meni keskelle tietä heilumaan kädet levällään.
Siinä vaiheessa minulle tuli täydellinen Blackout.
En muistanut miten jarrutetaan ja huusin Eerolle: pois eestä, en osaa jarruttaa!!!!
Eihän se mitään uskonut, sen kun keikkui keskellä tietä ja vasta kun olin ihan lähellä tajusi etten todellakaan aio pysähtyä.
Muistan vieläkin ne kauhusta laajenneet silmät kun hän viime tipassa hyppäsi sivuun minun huristaessa täysillä ohi.
Kun olin päässyt ohi tilanteesta osasin jarruttaa ja pysäyttää mopon. Istuin sitten mopon päällä sydän pamppaillen, kauhusta jäykkänä ja muut juoksivat luokseni tivaten mitä hittoa oikein meinasin?
En osannut sanoa mitään järkevää selitystä miksi en jarruttanut ja pysähtynyt. Selitin kyllä toisille tilanteen ja päätin etten koskaan enää aja mopolla, enkä ole ajanut.

Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, hän ajelutti minua isänsä Ford Consulilla. vm. 1961
Heidän Consulinsa oli tumman vihreä, muuten kyllä samanlainen kuin kuvan auto. Etupenkki oli yhtenäinen ja autossa oli rattivaihde. Sillä mie ajelin metsäteitä ja olin kovasti polleena. Appiukolle ei kyllä uskallettu kertoa minun ajoharjoituksista, hän kun oli niin herkkähipiäinen autonsa suhteen.
Harmi kun ei enää ole tallessa. Olisi nyt arvostettu ajopeli.

kuva sivulta: www.moby302.co.za

Olihan meillä tietysti mieheni ja velipojan yhteisesti ostama Moskvitsh Skandinavia.
Molempien ensimmäinen auto.
Valkoinen katto ja vihreä alaosa. Sillä autolla käytiin eka kerran autoreissu eteläsuomeen ja hyvin pelitti :o)
Se auto oli loppuelämänsä puimalan sivustalla lasten leikeissä, kunnes kuljetettiin jonnekin romuttamoon.

Kuva sivulta: www.novomedia.fi

Meillä onkin sitten ollut autoja useampiakin: Simca 1500, Morris Mini farmari, Toyota Corolla farmari, Mazda 323, Mazda 626, Lada oli hetken ja sitten Opel Kadett, Honda Civic, Nissaneita 3kpl, 1.kullanvärinen Sunny 2. punainen Sunny ja 3.hopeanvärinen Almera ja sitten Opel GTC ja nyt on Opel Astra.

Simca 1500 vm.1964, oli mieheni ja minun ensimmäinen OMA auto. Auto haettiin Kuhmosta.
Siinä oli moottori takakontissa ja miehen serkku hinasi sen Consulilla kotiin. Oli vesisade ja appiukko oli mukana ja kuulemma humalassa :o) Hänen virkansa oli vedellä naruista tuulilasin pyyhkijöitä, että mieheni näki ohjata autoa.
Mies sen sitten kasasi ajokuntoon ja tykkäsimme siitä molemmat todella paljon. Autossa oli isot ikkunat ja se kulki hyvin.
Mieheni ajoi autolla kolarin, jolloin vakuutusyhtiö lunasti sen.
Auton menetys harmitti meitä molempia.

Meidän automme oli vaalean vihreä, muuten ihan kuin kuvassa.

Kuva sivulta: upload.wikimedia.org

Jokaiseen autoon liittyy muistoja. Kullanväriseen Opelin kylkeen maalasi veljen tyttö hopeamaalilla pensselillä hienoja raitoja, Valkealla Mazda 323-autolla ajoin kolarin, tuliterä omilla mausteilla tilattu kolmiovinen Opel GTC oli meillä käytössä vain 7kk kun lapsenlapsi syntyi ja kolmioviseen oli hankala asetella vauvan kaukaloa jne.

Nykyinen Opel Astra on ihan hyvä perusauto. Se vie meidät paikasta A paikkaan B ja se riittää, ainakin minulle.