sunnuntai 2. elokuuta 2009

Mitä tähän nyt voi enää sanoa




Jos aviopuolisot eivät viihdy toistensa seurassa, avioliitosta tulee korttipeli, jossa toinen fuskaa voittaakseen ja toinen jotta ei häviäisi

Michel André




Kun näen onnellisesti rakastavan parin,
tunnen aina mitä syvintä surua, sillä tiedän,
että rakkauden toiveet eivät kerta kaikkiaan voi täyttyä.
Nikolai Berdjajev




Kukaties elän
vielä niin kauan että
alan kaivaten,
leppoisasti muistella
tätä murheeni aikaa.
KIYOSUKE suom. Tuomas Anhava

2 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

Hyvin kauniita sanoja, surulisesta asiasta..vai onko se aina surullista..
Joskus on pakko mennä mahdollisimmen kauas, että näkisi..

kaunis kuva..jäätynyt elämänsuhde..

Oma eroni olisi pitänyt tapahtua paljon aikaisemmin kuin se tapahtui..en vain uskaltanut...ei exmiehenikään..
Osaisinkohan ollenkaan tai kaiken tän jälkeen asua kenenkään miehen kanssa yhdessä??Olen niin erilleen, niin itselliseks kasvanut..

Huhtikuunnoita kirjoitti...

Hanne, lapsi eroaa.
Lapset ovat aikuisia ja elävät aikuisten elämää, omaa elmäänsä, onneaan ja suruaan.
Ja me vanhempana sitä samaa siinä sivussa.