torstai 30. huhtikuuta 2009

Valokuvatorstai

130.haaste, Naamiaiset

Suihkulähde on naamioitunut 30.4.2009 odottamaan kesää ja veden loisketta .

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Lapsuuden tiellä

Kävin tänään pitkällä pyörälenkillä.
Reitti kulki lapsuudesta tuttujen paikkojen kautta. Kotitalon paikalla on vieraat asujat ja isot mäet näyttävät niin pieniltä. Lentokenttä on paikallaan ja koulu. Tosin koulun pihalla on nykyään kioski ja pyörätiet kulkevat lähes joka paikassa.

Paltaniemellä muistelin uimakouluja joita aina kesäisin pidettiin. Mummola oli myös siellä ja se kuvakirkko, jonka kuvia käytiin joskus ihmettelemässä.

Kirkkoaholla pysähdyin vanhan kouluni pihalle mehua juomaan ja venyttelemään jalkoja. Koulurakennus on ulkopuolelta ihan samanlainen kuin rakennusvuonna1963. Sisäpuolelta se on muutettu moneen otteeseen. Oppilaita koululla on vielä runsaasti, ei ehkä ole ensimmäisten lakkautettavien koulujen joukossa.

Lehtomäessä, kotikylässä on paljon uusia taloja rakennettu, mutta vahatkin ovat vielä paikallaan. Paitsi oma kotitaloni, joka purettiin vuosia sitten. Isän raivaamalla maalla asuvat vieraat ihmiset.
Kaunis kylä ja vielä siellä minullakin on maapläntti mäenrinteessä :o)

Kuluntalahdessa muistelin erään talon kohdalla kuinka äiti kävi siinä hierottavana. Kuljimme linja-autolla ja olin mukana, koska olin liian pieni jäämään kotiinkaan.
Äiti makasi pöydällä peiton alla ja täti hieroi hänen paljasta kroppaansa milloin mistäkin kohdasta, jalkoja, käsiä, selkää ja äiti ähki kun hierominen teki kipeää kovan työn kivettämiin lihaksiin. Minä leikin pihalla ja kävin välillä sisällä tarkistamassa että äiti varmasti oli vielä paikalla.
Hieromisen jälkeen juotiin kahvia ja odotettiin linja-autoa. Äiti oli raukea ja väsynyt.

Takkarannantielle kääntyessä katselin tietä, joka vei Karhuntörmälle. Siellä kävimme uimassa koko lapsuusajan, vaikka kotoa olikin matkaa melkein 10km. Rannalla oli jyrkkä rinne veteen ja ranta oli tosi matala. Sai kävellä pitkälle ennen kuin tuli niin syvää että aikuinen saattoi uida. Meille lapsille ranta oli oikein sopiva.
Kuumina hellepäivinä uimisen vilvoittava tunne ehti hävitä melko joutuin, kun pyörällä sinkutettiin takaisin kotiin. Yleensä olimme hikisiä ja janoisia koko sakki. Äiti muuten sanoi joka kerta kun uimaan mentiin "Tietäkää, että selekähän saatte, jos hukutte".
Ei hukuttu.

Särämän kohdalla piti oikein pysähtyä ja ottaa kuva.

Tällä pikkujoella tai paremminkin purolla kävin ensimmäisen kerran ongella velipoikien kanssa. Pojat laittoivat madon koukkuun ja sitten odotin jännittyneenä saanko kalaa. Sitten nykäisi ja nostin ongen kijuen kurkku suorana: kala kala, kala......
Pojat käskivät olla hiljaa tai muuten ei enempää kaloja saadakaan. Koetin olla hiljaa mutta oli se vaikeaa ilon kupliessa sisällä ja ylepyden loistaessa kasvoilta.
Se kala oli varmasti särki.

Loppumatka sujui taistellen vasten väsymystä ja vastatuulta.
Matkaa kertyi 36km ja pyörä pelasi loistavasti, vaikka onkin mummomallia :o)
Pyörässä on hyvä ajoasento ja kulku on kevyttä.
Taitaa tulla tälle keväälle ja kesälle useampiakin pyöräretkiä ajettavaksi.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Keväinen kävely joen rannassa

Lumi pakenee veteen päin ja laituriparrut törröttävät kuin ilmassa


Laiva odottaa telakalla pääsyä avoveteen

Latujen jäljet kuultavat jään pinnassa

Hän ajoi pyörällä lähellä rantaviivaa

Auringonottoa ja jalkojen lepuutusta laiturilla



Ja kun käännyin selälleni, sain ihailla pilvenmuotoja. Tuossa voisi olla vaikka Pohjois-Amerikan ja Väli-Amerikan kartta...



It´s spring and I walk by to river.
Foto: mobile phone

torstai 23. huhtikuuta 2009

Valokuvatorstai

129. haaste, Autio
The challenge of today´s thursday meme Photographic Thursday is desolate






Kotikadun kioski on ollut autiona jo pari vuotta.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Unelmia....

Haluaisin mökin jossa....

..... pihalla vanhassa tuolissa voisi kasvaa sieni......ihan rauhassa....



........vanha metallisänky saisi ruostua kauniin ruskeaksi ja loistaa pimeässä, poistettujen raastinrautalyhtyjen hempeässä kynttilänvalossa........




.....vanhat hokkarit odottaisivat talvea ja muistella kuinka kovaa ja hienosti luistimet viilsivät jään pintaa, tehden kaarteita, vuollen jääsuihkuja tiukoissa kurveissa.......silloin joskus.....




...saunan pukuhuoneessa istuisin peilin edessä ja harjaisin hiuksiani, laittaisin kasvovoidetta, pikkuisen Tresoria kaulakuoppaan.......istusin ja nauttisin....



...ihailisin vanhan naisen kirjomaa kaunista käsityötä ikkunan valon suodatuksessa......

...ei olisi kiire minnekään.....
..vanhat esineet kertoisivat minulle tarinoita.....
..vanhoista ajoista, tavoista, ihmisistä......
..kaikilla on joku tarina.....
..minulla ja Sinulla........

Pitää vain malttaa kuunnella

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Kulkuvälineitä

Ystäväni miettii moottoripyörän hankkimista lähivuosina. Se tuntuukin olevan aika monen varsinkin miehen haave kun alkaa 40. pykälä ylittyä. Meidänkin taloyhtiössä on kaksi sellaista "tapausta".
Meilläkin oli lapsuuskodissa moottoripyörä, MZ-merkkinen jota tuttavallisesti Miziksi kutsuttiin.
Isällä ei ollut koskaan autonajokorttia eikä siten myöskään autoa, eikä traktoria. Meillä oli hevonen metsä- ja maatöissä ja Mizi jolla isä kävi savotoilla ja kaupungissa.

Mizi oli musta peruspyörä ilman mitään kommervenkkejä.
Myöhemmin veljet ajoivat moottoripyörää, kunnes nuorempi veli ajoi sen johonkin ojaan, niin ettei siinä enää ollut mitään korjattavaa.
Veljillä oli molemmilla toki mopot. Muistan ainakin sen sini-valkoisen PappaTunturin, jolla minäkin ajoin ja kaaduin. Poljin vääntyi ja koska olin ottanut mopon luvatta, niin selkäsaunan pelossa laitoin sen älykkäästi seinää vasten siten, että vääntynyt poljin jäi seinän puolelle. Juu...kyllä se sieltäkin vääntyneeksi nähtiin :o)
En saanut selkäsaunaa, nuhtelun kyllä.






veljen pyörä oli muuten samanlainen, mutta yläosa oli sininen
kuva otettu sivulta www.kotikone.fi


Kerran olimme kavereiden kanssa "kylillä" ja naapurinpojalla Heikillä oli mopo mukana. Pyysin saada ajaa ja sain luvan. Kävin kylän laidalla kääntymässä ja ajoin takaisinpäin kun toinen pojista, Eero alkoi pelleilemään ja meni keskelle tietä heilumaan kädet levällään.
Siinä vaiheessa minulle tuli täydellinen Blackout.
En muistanut miten jarrutetaan ja huusin Eerolle: pois eestä, en osaa jarruttaa!!!!
Eihän se mitään uskonut, sen kun keikkui keskellä tietä ja vasta kun olin ihan lähellä tajusi etten todellakaan aio pysähtyä.
Muistan vieläkin ne kauhusta laajenneet silmät kun hän viime tipassa hyppäsi sivuun minun huristaessa täysillä ohi.
Kun olin päässyt ohi tilanteesta osasin jarruttaa ja pysäyttää mopon. Istuin sitten mopon päällä sydän pamppaillen, kauhusta jäykkänä ja muut juoksivat luokseni tivaten mitä hittoa oikein meinasin?
En osannut sanoa mitään järkevää selitystä miksi en jarruttanut ja pysähtynyt. Selitin kyllä toisille tilanteen ja päätin etten koskaan enää aja mopolla, enkä ole ajanut.

Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, hän ajelutti minua isänsä Ford Consulilla. vm. 1961
Heidän Consulinsa oli tumman vihreä, muuten kyllä samanlainen kuin kuvan auto. Etupenkki oli yhtenäinen ja autossa oli rattivaihde. Sillä mie ajelin metsäteitä ja olin kovasti polleena. Appiukolle ei kyllä uskallettu kertoa minun ajoharjoituksista, hän kun oli niin herkkähipiäinen autonsa suhteen.
Harmi kun ei enää ole tallessa. Olisi nyt arvostettu ajopeli.

kuva sivulta: www.moby302.co.za

Olihan meillä tietysti mieheni ja velipojan yhteisesti ostama Moskvitsh Skandinavia.
Molempien ensimmäinen auto.
Valkoinen katto ja vihreä alaosa. Sillä autolla käytiin eka kerran autoreissu eteläsuomeen ja hyvin pelitti :o)
Se auto oli loppuelämänsä puimalan sivustalla lasten leikeissä, kunnes kuljetettiin jonnekin romuttamoon.

Kuva sivulta: www.novomedia.fi

Meillä onkin sitten ollut autoja useampiakin: Simca 1500, Morris Mini farmari, Toyota Corolla farmari, Mazda 323, Mazda 626, Lada oli hetken ja sitten Opel Kadett, Honda Civic, Nissaneita 3kpl, 1.kullanvärinen Sunny 2. punainen Sunny ja 3.hopeanvärinen Almera ja sitten Opel GTC ja nyt on Opel Astra.

Simca 1500 vm.1964, oli mieheni ja minun ensimmäinen OMA auto. Auto haettiin Kuhmosta.
Siinä oli moottori takakontissa ja miehen serkku hinasi sen Consulilla kotiin. Oli vesisade ja appiukko oli mukana ja kuulemma humalassa :o) Hänen virkansa oli vedellä naruista tuulilasin pyyhkijöitä, että mieheni näki ohjata autoa.
Mies sen sitten kasasi ajokuntoon ja tykkäsimme siitä molemmat todella paljon. Autossa oli isot ikkunat ja se kulki hyvin.
Mieheni ajoi autolla kolarin, jolloin vakuutusyhtiö lunasti sen.
Auton menetys harmitti meitä molempia.

Meidän automme oli vaalean vihreä, muuten ihan kuin kuvassa.

Kuva sivulta: upload.wikimedia.org

Jokaiseen autoon liittyy muistoja. Kullanväriseen Opelin kylkeen maalasi veljen tyttö hopeamaalilla pensselillä hienoja raitoja, Valkealla Mazda 323-autolla ajoin kolarin, tuliterä omilla mausteilla tilattu kolmiovinen Opel GTC oli meillä käytössä vain 7kk kun lapsenlapsi syntyi ja kolmioviseen oli hankala asetella vauvan kaukaloa jne.

Nykyinen Opel Astra on ihan hyvä perusauto. Se vie meidät paikasta A paikkaan B ja se riittää, ainakin minulle.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Valokuvatorstai

128. haaste: saapuminen


Kesällä orava piipahti pihalle ja nappasi hiekkalaatikon reunalta lapselta jääneen leipäpalan. Sitä se rauhassa nakersi hyvän tovin ja kävi vielä lounaansa lopuksi pesemässä kasvonsa suihkulähteessä.
Mukava vieras, voisi tulla useamminkin kylään.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Vapaus



Vapaus tarttuu käteeni
viettelee
houkuttelee
Ja minä tuijotan sitä
Haluan sitä
ja seison yhä paikallani
Ymmälläni
En osaa liikkua
enkä voi kääntää sille selkääni.

Mutta minä en lähde
En lähde sen mukaan
seuraksi katuvalojen maailmaan
olutvaahdonvärisiin kesäöihin
kylmiin öihin
jotka ovat niin vailla
turvallista lämpöä

Minä jään
Mutta joka hetki
kun vapaus lähtee
minä katson sen perään
Ja kaipaan

Raisa Korogerus

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Tänään



Mikä on totta.
Ulospäin näkyvä
vai se
josta kukaan ei tiedä.
Millainen totuus ?

Miksi mikään ei ole varmaa,
aina muutosta.
Enjaksaenjaksaenjaksa.......
...ajatella.

Liian paljon,
liikaa sanoja,
pettymyksiä,
tehtäviä,
liian vähän
aikaa.

Väsyttää.

Mennä peiton alle
ja nukkua
ettei tarvitse ajatella.
Miettiä, pohtia,
ratkaista.
Olla JOTAIN mieltä.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Ei aivan Luis Vuittoneita

Ensin olivat kankaat

Hillitympää mustavalkoista......


...ja värikkäämpää Stefan Linforsin suunnittelemaa kangasta



Joista valmiina tuli käyttöön sisarelle mustavalkoinen versio

Ja itselle se räväkämpi malli

torstai 9. huhtikuuta 2009

Valokuvatorstai

Aihe 127 violetti


Kuvattuna yöllä auringon painuessa horisontin taakse.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Rankka päivä

Lapsenlapsi (3v) sanoi jokin aika sitten otsikon sanoin, kun kyselin millaista oli päiväkodissa. Mitä sitten "rankka päivä" lie hänen kohdallaan tarkoitti, sitä lapsi ei osannut selittää.

Minullakin oli tänään rankka päivä.
Vuosittain pääsiäisviikon keskiviikkona koulullamme käyvät syömässä oman ja lähikuntien ortodoksioppilaat & opettajat kera papiston kirkkopäivänsä päätteeksi.
Mukava perinne ja mukavia vieraita.
Työssä se merkitsee n.140 ylimääräistä ruokailijaa oman 540 lisäksi.

Tietysti on myös juhlaruoka ja paljon tarjottavaa. Tänään uunilohta, perunoita, ohrajuureslaatikkoa, suklaakiisseliä ja kahdenlaista salaattia.
Kaksi linjastoa ja kaksi työntekijää salilla, kaksi tiskissä ja yksi astianpalautuksessa. Työntekijöistä kolme sijaisia.
Vieraat tulivatkin aiemmin kuin oletin aiheuttaen julmetun ruuhkan koska viimeinen ruokailuvuoro tuli samaan aikaan syömään.
Jonot olivat kunnioitettavan pitkiä, niin linjastoon kuin astianpalautukseenkin.

Paljon seurattavaa, onko perunoita, kalaa, loppuuko leipä, entäs lautaset, ruokailuvälineet ja lasit.
Jälkiruoka oli annosteltuna valmiiksi ja niitä sai nostella linjastoon alituiseen.
Keittiövaunut olivat täynnä linjastosta tyhjentyneitä kala- ja perunavuokia. Kumpikaan ei ehtinyt viedä niitä tiskiin.
Maitoautomaatti tyhjeni kesken pahimman ruuhkan, totta kai.
Salaattiko loppui? Haen lisää kylmiöstä.
Pappi kyseli suolaa, hain sen.
Onko kiisseli gluteenitonta? On.
Onko kiisselissä kananmunaa? Ei ole.
Lapsi kyseli onko ruoka vla?Kyllä on
Joku vieraiden aikuinen kyseli pojalleen riisiä, kun ei kuulemma syö perunaa. Ei ole riisiä.
Omat oppilaat vonkasivat ylimääräisiä jälkiruoka-annoksia, olin tiukkis, ei tipu.
Perunat loppuivat, hain paineesta lisää.

Työparini touhusi samaan tahtiin, eipä paljon ehditty sanoja vaihtaa, mitä nyt lämpövaunun luona törmättiin kun lisää ruokaa kannettiin tarjolle.
Jossain vaiheessa linjastojen välissä oli 5 keittiövaunua täynnä likaisia tarjoiluvuokia, jälkiruokakippojen alla olleita tarjottimia ja tarjoiluvälineitä.
Kaaos oli täydellinen.
Siivouksen puolelta tuli avuksi työntekijä joka roudasi tiskiä keittiöön ja täydensi astioita linjastoon.
Astianpalautukseen jonottava rivi luikerteli ympäri ruokasalia. Hain keittiöstä kahdet keittiövaunut ja ohjasin osaa porukasta jättämään likaiset astiat niihin. Se lyhensi huomattavasti jonoa.
Papiston kera rehtorien pyysin jättämään astiat pöytään, ettei heidän tarvinnut jonottaa.

Oli kuuma, posket punaisina niin salin kuin tiskinkin työntekijöillä.
Huh !
Kun salilla jo helpottaa, niin tiskissä rumba jatkuu vielä pitkään. Tunnin pitempään menee ruokailussa tällaisena päivänä, mutta senhän me tiedämme jo ennestään.
Hosuminen ei kannata. Ihminen voi tehdä vain yhden asian kerrallaan ja käsiäkin on vain kaksi.

Saimme kiitosta hyvästä ruuasta, ruoka riitti kaikille eikä mistään tullut valituksia.
Oli siis kuitenkin hyvä päivä.

Kun ruokasali oli jo hiljainen tuli kaksi opiskelijaa tutustumaan ennen ensi viikolla alkavaa harjoittelujaksoa. Kiertelin heidän kanssaan keittiötä ja kävimme katsomassa luokkia. Sen jälkeen palasin toimistooni ja möin puhelimessa asiakkaalle kesän perussiivousta, sovin toukokuun viikonloppuleirin ruokailusta ja tein esityksen tarjottavista ruuista, kävi koulun kansilassa selvittelemässä kenen homma on lukita eräs tietty ulko-ovi.......
... vielä ovella pois lähtiessä piti kääntyä takaisin näyttämään kirvesmiehelle mikä putki se ruokasalissa pitää koteloida.

Ja sitten menin kauppaan.


Tässäpä muutama kuva ruokasalin pääsiäisilmeestä

Linjaston päällä roikkuvat pääsiäismunat

Leveistä ikkunalaudoista on iloa koristelussa

Linjaston päällä koreileva kukko

Virpomavitsojakin laitoin ja opin, että ortodoksisessa perinteessä ei virpomavitsoihin laiteta höyheniä. Ne viittaavat kuulemma noituuteen. Niinpä meidän vitsoissa olikin silkkipaperikukkia.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Valokuvatorstai

Hiukan myöhässä oleva kuva, kun liityin Valokuvatorstai porukkaan vasta eilen 4.4.09
Aiheena "Mikä tämä on"


lauantai 4. huhtikuuta 2009

Venyttelyä ja aivojumppaa

Lauantaipäivä.
Työpäivä.
Tiimipalaveri.
Ensin kuntokeskukseen klo 9.00 fysioterapeutin vetämään syvävenyttelyyn.
Pitkiä, sitkeitä venytyksiä keholle, kitaramusiikkia korville, naisia mutkalla ja kierteellä pitkin lattiaa.

Sen jälkeen koululle.
Mehua ja pasteijoita, pitäähän mahdolliset kulutetut kalorit saada takaisin
Kalvosulkeiset (viittomakielen tulkki pyytää minua puhumaan hitaammin :o)
Ruokaa
Keskustelua.
Muutama kalvo jälleen kankaalle.
Keskustelua lisää, hyviä ideoita, tulevaisuuden pohtimista, iloa, naurua.....
Kotiin.

Pää täynnä päivän teemoja.
Onnistumisia, vain yx pikku moka, muutosideoiden toteuttamismahdollisuuksien todennäköisyys (hieno lause... :-)
Päänsärky

Ulos
Suksille, aurinkoon, raittiiseen ilmaan.

Ja sinnehän se jäi, päänsärky ja työ.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Hiihtoa

Tänään töiden jälkeen ilmestyi aurinko vihdoin pilvisen päivän jälkeen. Moista ihmettä täytyi lähteä oikein ulos katsomaan ja niinpä pakkasin sukset autoon ja suunnistin järven rantaan.
Kellon siirtämisestä johtuen valoisuutta riittää illallakin ja niinpä kellon ollessa 18.35 näkyi punaiseksi värjääntyvä aurinkopallo vielä hyvinkin puiden latvojen yläpuolella.


Matkalla jäälle oli ladun varressa hyvin ilmastoitu lato.......

......jonka vierestä pajuja sivuten menin kohti Nuaksen selkää. Tuuli oli aika vinkka ja latua ei paljon ollut näkyvissä. Minä kun sitä perinteistä lykin, niin ladun kunnolla on kovastikin väliä.
Tuuli työnteli takaa ja sivusta yksinäistä hiihtäjää, eipä ollut ruuhkaa jäällä.

Latu, tai sen varjokuva lumen osin sen peittäessä, kulki ensin rantaviivaa pitkin ja lähti sitten suoraan kohti Rehjan saarta. Sillä puolen saarta ei ole kovin iso selkä, mutta hyvin tuuli minut sieltä löysi.

Kiersin saaren ja ainoastaan itäpuolella, tuulen suojassa latu oli hyvässä kunnossa.
Kerran tuuskahdin nokalleni kun latu oli painunut syvälle lumeen ja suksi tarttui siihen kiinni.
Onneksi ei kukaan nähnyt :o)

Matkalla näin 4 muuta hiihtäjää, jotka kaikki tulivat ja menivät luistellen. Heillä olikin mukavampi mennä, mutta enpä valita minäkään. Olo oli hyvä, hiki selässä, posket punaiset ja lämmin sauna kotona odottamassa.
Kuuma kaakao vielä saunan päälle, niin a`vot, mikä sen parempaa.