tiistai 29. syyskuuta 2009

Ruskaretkellä

Olin viikonlopun Rovaniemellä ruskaretkellä hyvien ystävien seurassa.
Ilma suosi meitä lauantaina ja niinpä retkeilimme Ounasvaaran maastossa patikoiden ja nuotioeväitä syöden.
Oli ihana kuulas syyspäivä ja vaikka tuuli olikin kova, niin eipä se metsässä juurikaan häirinnyt.

Pitkospuita pitkin rauhallisesti ......

....ja vähän kovempaankin vauhtia.

Laavun nuotiopaikalla paistuivat makoisat makkarat

Matka jatkui kallioisessa maastossa

Maastosta löytyi monenvärisiä kiviä, nämä kaksi komeimmasta päästä.

Hieno viikonloppu :o)

torstai 24. syyskuuta 2009

Valokuvatorstai

141. haaste,
-tasan-

Kuvassa on tasan yksi mies.
Takuuvarmasti.
Tai ainakin puolet ja puolet.
Ekös se ole tasan?


141. challence
- exactly-
Here is only one men, belive or not.

OK. Maybe only half and half :o)

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Leipää


Leivoin ruisleipää.
Tein ohjeen mukaan ensin edellisenä päivänä juuren, jota hapatin yön yli ja aamulla lisäsin jauhoja ja suolaa. Kohotin taikinaa, leivoin ja annoin leipien kohota liinan alla vielä reilun puoli tuntia. Sitten kaksi ensimmäistä uuniin paistumaan ja reilun 45 min. päästä ihana leivän tuoksu valtasi huushollin. Perään toiset kaksi leipää.
Nyt on pöydällä liinan alla 4 omatekemää ruisleipää, joissa ei ole säilöntäaineita eikä vehnää, vain ruisjauhoja, suolaa ja vettä.
Kuuman leipäviipaleen päälle laitoin ihan oikeaa voita.
Yksinkertaiset maut ovat parhaita, niin tässäkin tapauksessa.

torstai 17. syyskuuta 2009

Valokuvatorstai

140. haaste
- sitaatti -
"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tälaaisia pullotettuja oppitunteja"


Pölyä.
En nähnyt sitä ennen kuin kokeilin uuden kameran supermakroa ja kuvasin näppiksen.
Jos en kerran näe sitä, niin sitä ei ole ja jos onkin, niin en välitä hittojakaan.
Käännän näppiksen nurin päin ja kopistelen pohjaa.
Lähtee mikä lähtee, so what.

torstai 10. syyskuuta 2009

Valokuvatorstai

139.haaste
RAJATTU

Lasi rajaa heidät eri puolille ja eri elementteihin.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Ei / Juu

Ehti Kyllikki Hyytäjä ensin listansa blogiin pukata ja minä kun olen monta päivää kirjoittanut ylös samanmoista listaa tänne julkaistavaksi. Kaikki alkoi siitä, kun auto roiskautti vettä päälleni pyöräillessäni kotio.

Että minua suututti.

Riivatun auto.

Niinpä sitten alkoi tulla mieleen mistä muustakaan en pidä tai inhoan tai jopa vihaan, vaikka minä en juurikaan mitään vihaa. Joskus vain vähän.

Sitten ajattelin, kai on paljon asioita joista taas pidän, tykkään, välitän jopa rakastan.

Koetin löytää yhtä monta kumpaakin.

Suomalaisen luonteenlaadun mukaan negatiivisia asioita löytyi helposti ja paljon. Hyviä piti miettiä enemmän, hartaammin, perusteellisemmin.

Hyytäjän kanssa pidetään näköjään tasan yhtä paljon askelkyykystä :o)


En pidä

- autoista, joista heitetään tyhjä kaljatölkki nurmikolle
- kuluneista urista tiessä, jotka sateella ovat täynnä vettä
- autoista, jotka eivät hiljennä niiden lätäköiden kohdalla, vaan roiskauttavat kaiken veden pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden päälle
- nuorisojoukosta, joka tukkii koko pyörätien eivätkä ollenkaan anna tietä
- purukumista, joita on syljetty joka paikkaan.
- siitä, miltä koira näyttää kun ihminen vetää sitä pyörän pesässä
- kun naapuri jättää autonsa pihatielle perjantai-iltapäivänä, enkä saa ajettua omaa autoani oven eteen ja takakontti on täynnä kauppakasseja
- kun pyörävarasto on niin täynnä, että menee vartti ennen kuin saan järjesteltyä oman fillarini sekaan
- biojätepussista joka vuotaa
- pensasaidan kirvoista, jotka kuhahtaen hyökkäävät kimppuuni kun menen liian lähelle aitaa
(hirviömäisiä elukoita)
- hajusta, joka lähtee likaisesta ihmisestä
- sokeritoukan nopeasta liikkeestä kylpyhuoneen lattialla
- housuntaskuun jääneestä paperinenäliinasta, joka on pesukoneessa hajonnut leviten kaikkiin mustiin vaatteisiin joita koneessa oli
- tex mex mausteista
- liian paljon hajusteilta tuoksuvista ihmisistä
- askelkyykystä
- pölystä
- pimeällä ajamisesta tai kyydissä olemisesta
- kun suunnitelmat eivät toteudu
- hammaslääkärin tiloissa olevasta hajusta
- huolista, jotka valvottavat yöllä
- konemusiikista
- korkeista paikoista


Pidän
- syyspäivän kuulaudesta
- siitä laihasta tuntemattomasta miehestä, joka aamun varhaisina tunteina on kävelyllä kadulla varovaisin haparoivin askelin
- niistä miehistä, jotka keräävät roskia kadulta aamuisin
- niistä autoilijoista, jotka päästävät minut pyörineni kadun yli ja hymyilevät iloisesti
- jokimaisemasta
- naapurin mukavista teini-ikäisistä pojista, jotka aina tervehtivät kohteliaasti
- kun saan hakea syksyisin takapihan kasvimaalta syötävää keittiöön
- jäniksestä, joka pysähtyy katsomaan minua kun haen lehden yöllä postilaatikosta
- keittiön ikkunassa olevien kristallien seiniin heittämistä sateenkaarivaloista
- suon tuoksusta
- haavan lehtien rupattelusta tuulessa
- kun saa olla tuntematon pump-tunnilla
- tillin tuoksusta
- metsästä
- laulamisesta
- kun näen miten neulelangasta valmistuu omissa käsissä mekko tai mitä tahansa
- tähtitaivaasta
- odotuksesta, ennen kuin tapahtuu
- ruskan väreistä ja mustasta
- pakkashuuruisista puista
- kaiusta
- katsoa kun lapsi nukkuu


sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Syksy

Kävin viime viikolla metsässä etsimässä marjoa ja viivyin ilta kahdeksaan. Aurinko oli jo kovin matalalla sen valo muutti metsän värit voimakkaan väriseksi.


Puolukoita lähdin etsimään, mutta mustikoita löysin. Olin alueella, jossa armeija suorittaa kovapanosammuntoja, liekö siksi jäänyt tuo mustikkapaikka koskemattomaksi.
Sinä päivänä tuuli todella kovaa ja välillä puut huojuivat vinhasti. Koetin ottaa videolle tuulen aiheuttamaa kohinaa ja viuhketta, mutta ei se oikein onnistunut. Metsä näytti upealta ja tuuli voimakkaalta.

Takapihallani on yksi karviaismarjapensas, joka tuottaa vuosittain kohtalaista satoa. Marjat ovat makeita ja ihania. Suurin osa niistä menee ihan syödessä, mutta tänä vuonna tein niistä hilloa porkkanan kanssa. Tytär sitä halusi, kun se on kuulemma parasta hilloa lettujen kanssa.


Itse tykkään puolukoista ja mustaherukoista valmistetusta hyytelöstä. varsinkin mustaherukkahyytelö on erinomaista broileriruokien seurana. Pilttipurkit ovat oivallisia hyytelön säilytykseen. Ne ovat juuri sopivan kokoisia ja vievät vähän tilaa jääkaapista.

Minulla pitäisi olla kellari. Tänä vuonna tuntuu että voisin säilöä vielä vaikka mitä. Suolakurkut ovat tekemättä, vihreistä tomaateista pitäisi tehdä etikkasäilykettä ja puolukoista mehua, niin ja mustaherukoista, jos niitä nyt vielä jostain saisi.
Pakastimessa on mansikoita 10kg ja mustikoita ja vadelmia joitakin kiloja.
Puolukasta ja kesäkurpitsasta tulee myös hyvää hilloa. Chutney-säilykkeitä en ole vielä koskaan tehnyt, mutta mieli tekisi. Viime kesänä tein kirsikoista hilloa pieniin purkkeihin. Tykkäsin niistä paljonkin, muille ne niin maistuneetkaan. Pidän kirsikoista muutenkin. Ostan niitä kesäisin aina monta kiloa ja syön kaikki itse :o)

Tulee mieleen Huovisen Hamsteri-kirja. Siinähän Hamsteri säilöi kellarin täyteen kaikenlaista satoa, paitsi ettei hän niitä syödä voinut, koska silloin olisi tullut kolo täydelliseen purkkiriviin. Hänen tavoitteenaan oli täysi kellari, ei niinkään sadon nauttiminen.
Siinä mielessä minussa ei liene hamsterin vikaa.

Kyllä syksy on hienoa aikaa :-)

torstai 3. syyskuuta 2009

Valokuvatorstai

138. haaste
Inhimillisyys
(kuvassa ei saa olla ihmisen eikä eläinten kuvia)

Kuva on huhtikuulta, jolloin Nopean toiminnan joukot halusivat muistuttaa: kaupunki kuuluu ihmisille.
Löysin kuvassa olevan punaisen kirjekuoren aamulla työmatkalla Raatihuoneentorilta.
Nappasin kirjeen mukaani ja luin sen töissä. Kirjeen kirjoittaja kertoi itsestään ja toiveistaan, pyysi lopuksi lukijaa kirjoittamaan oman kirjeen ja viemään sen johonkin päin kaupunkia jonkun ohikulkijan luettavaksi.
Kirjoitin kirjeen ja vein sen erään betoniaidan päälle seuraavana aamuna ja iltapäivällä kun tulin töistä, oli kirje hävinnyt :o)