sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Mustaa ja valkoista

87. haasteen aihhena on ILO

 Alla olevassa kuvassa on kaksi ilonaihettani, rakas, ihana lapsenlapsi ja keväinen viljelypalstapelto, joka tuottaa iloa taimikasvatuksesta sadonkorjuuseen.
Mutta tärkein on aina lapsi.

perjantai 30. syyskuuta 2011

lauantai 24. syyskuuta 2011

Valokuvatorstai

Kuvapeittohaaste 217
Lauantaiaamu


Kun joka arkipäivä herää ennen kuutta ja lähtee töihin ennen seitsemää, on lauantaiaamun levollisuus ihanaa aikaa. Kahvia, neule ja aamuTV.

torstai 15. syyskuuta 2011

Valokuvatorstai

Haaste number 216
Kuvan aiheena M.A.Nummisen laulu "Minä laulan vaikka sataa"


Löytyy täältä, jos, siis JOS saatat kuunnella :o)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Mustaa ja valkoista

83. Mv-haaste

- Väylä -

lauantai 10. syyskuuta 2011

Valokuvatorstai

215. haaste on UUSI

Tämä on minulle uusi tuttavuus, Lyhtykukka.
Ostin sen tänään. Kukassa viehättivät ihanat värit ja kukkakotiloiden oivallinen muoto.
Lyhtykukka on monivuotinen, sanoi puutarhamyyjä, joten pitänee istuttaa se maahan kylmien ilmojen tultua. Jospa se ilahduttaisi väriloistollaan ensi syksynäkin.


lauantai 3. syyskuuta 2011

100 vuotta

Tänään 3.9.2011 on äitini syntymästä kulunut 100 vuotta.

Äitini syntyi Kauhajoella, Etelä-pohjanmaalla nelilapsisen perheen esikoiseksi.
Elettiin aikaa, jolloin Suomi oli Venäjän alainen maa, eikä lukutaito ollut kaikille itsestään selvää. Äitini äiti ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta paappani osasi molempia, tosin kirjoittaa hyvin yksinkertaisesti, ilman välimerkkejä ja isoja kirjaimia. Kaksi hänen kirjoittamaansa kirjettä on onneksi tallessa. Ne on kirjoitettu joskun 1930 luvulla.
Perhe eli taloudellisesti köyhää elämää, mutta kannusti lapsiaan opiskelemaan ja hankkimaan koulutuksen tulevaisuutta varten.

Äitini kouluttautui tarkkailukarjakoksi, eli hän mittasi maatiloilla maidosta valkuais- ja rasvaprosentit. Maidon hintahan oli sitä parempi mitä rasvaisempaa se oli.
Äitini meni naimisiin ennen sotaa ja jäi sotaleskeksi oltuaan naimisissa alle vuoden, eli sodan alkuvaiheessa.
Sodan jatkuessa äitini meni Lotaksi rintamalle ja tapasi siellä isäni, joka oli rintamalla koko sodan ajan, 5 vuotta. Sodan lopulla he menivät  naimisiin ja asettuivat lopulta asumaan rintamamiestilalle, jonka isä raivasi ja jonne rakensi navetan sekä talon perheelleen. Lapsia syntyi 6, joista vanhin menehtyi vauvana. Se oli sitä sodan jälkeistä aikaa, jolloin ei neuvolatoiminta vielä ollut hyvällä tolalla.
Kaksi viimeistä lastaan äiti sai ollessan yli 40 vuotias, mutta hän oli nuorekas ja näytti ikäistään nuoremmalta ihan vanhaksi asti. Hiuksetkaan eivät harmaantuneet, vaan pysyivät pehmeän ruskeina loppuun asti.

Elämäntyönsä äiti teki pienviljelijän emäntänä karjanhoidossa.
Hän oli taitava käsitöiden tekijä, luoden itse loimet ja kutoen kangaspuissa kaikki kotimme matot. Ompelutaito ei välttämättä ollut kaikkien vahvinta aluetta, mutta hänen tekemiään vaatteita lapset saivat silti pitää. Köyhän on osattava kaikenlaista.
Yhteiskunnallisesti äiti oli aktiivinen ja hän toimikin kauan kunnan sosiaalilautakunnan jäsenenä ja kylän pienviljelijäyhdistyksen toimeenpanevana voimana.

Pohjalaisena ihmisenä hän oli suora ja reilu. Hän luki mielellään silloin kuin ehti ja aina oli neulepuikot käsissä. Kova elämä taloudellisesti ja fyysisen työn paljous rasitti kehoa ja niinpä hän ei saanutkaan elää kuin 73 vuotiaaksi, sydämen pettäessä joulun alla 1984.


Skannasin muutaman kuvan äidin vanhasta valokuva-albumista.  Kuvissa on nuori nainen, elämänsä alussa, rakastuneena nuorikkona, elämä toiveita täynnä.

Tässä kuvassa äiti nojaa mehiläispesään, pukeutuneena Jurvan kansallispukuun. Kuva on otettu ennen sotaa Jurvassa, josta hänen ensimmäinen miehensä oli kotoisin.


  
 Pyykkipäivä. Äitini kuvassa huivipäisenä oikealla.


Tarkkailukarjakon työtehtävässä jonkun karjatilallisen kotona.


Hyvää syntymäpäivää äiti!

torstai 1. syyskuuta 2011

Valokuvatorstai

214. haaste

Tässä ohjeet kesäkuvan tekoon:
1. Käy kesätapahtumissa tai -toreilla. Seikkaile kirjastoissa, kellareissa, divareissa. Tai tee kesäretki naapurikaupungin/kunnan kirjastoon tai pengo kesämökin vinttiä. Ja: löydä kesäkirja.
2. Valitse jokin numero. Se voi olla onnennumerosi, kengännumerosi, omistamiesi kesäkenkien lukumäärä tai vieheiden määrä tai mökkitien numero tai puhelinnumerosi ensimmäinen numero.
3. Etsi kirjasta numerosi mukainen sivu.
4. Laske sivulta numeroasi vastaava lause ja ota sen innoittamana kuva.
5. Voit myös kertoa blogissasi mistä/kenen kirjasta lauseesi on ja mistä, miten löysit kesäkirjasi.




Kirjan "Tyttö joka muuttui lasiksi" (Ali Shaw) , löysin kirjastosta
Sivun numero 85, joka appiukon ikä tänä vuonna.Tuo luku oli niin iso ja lauseet pitkiä, että piti kyllä sivua kääntää, jotta siihen asti pääsi, eli lause ei löydy sivulta 85.

Kuvan aihe tulee tässä:
"Idan varpaat olivat puhdasta lasia. Sileää, kirkasta, kiiltävää lasia.Hohtava valonsirppi reunusti kutakin varpaankynttä ja kutakin poimua kunkin varpaan nivelten välillä. Idan varpaiden läpi katsottuna lakanan hopeapilkut hajosivat metallinväriseksi sumuksi"

Yritin kertoa tällä surkeasti muokatulla kuvalla edellä mainittuja lauseita. Aihe oli kiehtova ja kirja myöskin, siksi päätin koettaa.
Tahtoa oli enemmän kuin taitoa.








sunnuntai 28. elokuuta 2011

Mustaa ja valkoista

81. haaste

"Skywatch-Monday." 


Hellekesän taivasta vasten
paljaat varpaat
veneen keinuessa alloilla
ajatuksen vaeltaessa
korkealle avaruuteen

perjantai 26. elokuuta 2011

Sisko sanoi....

...että muuta taustaväriä, kun hän ei näe tekstiä kunnolla siniseltä pohjalta.
Olkoon nyt sitten värinä ruskea,jota tylsäksikin sanotaan.
Mummojen väri.



sunnuntai 21. elokuuta 2011

Mustaa ja valkoista

Mustavalkomaanantain 80. haaste
TUNNE



sunnuntai 14. elokuuta 2011

maanantai 8. elokuuta 2011

Hurahtanut

Täytyy tunnustaa: olen hurahtanut puutarhamaailmaan. Liityin jopa Kainuun Puutarhayhdistykseen kesällä ja änkesin heti heidän retkelleen viime lauantaina. 
Tutustuimme kahteen pihaan: toinen oli maalaistalon pihapiiri, jossa oli ihan kaikenlaisia kasvia, niin maassa, ruukuissa kuin kasvihuoneessakin.Hedelmäpuita, marjapensaita, monenlaisia hortensioita, erikoisia kukkalajeja ym.ym.  Käsittämätön yli 800 lajin kirjo.
Eläkkeellä oleva pariskunta teki kaiken työn kahden ja tekemistä takuulla riittää. Pelkästään kasvien kasteleminen ja lannoittaminen vie suuren osan ajasta. Kysyimmmekin pääseekö kesällä minnekään reissuun ja vastaus oli EI PÄÄSE. Oma valintahan se on ja elämäntapa. Emäntä muisti lähes kaikkien kasvien nimet, oliko yksi laji, jonka nimeä ei saanut mieleensä.
Mielenkiintoinen käyntikohde. 
Pihaa oli kuvattu johonkin puutarhalehteen ja ihan syystä.
Alla olevat kuvat on otettu kännykällä. Tarkennus ei aina osunut kohdalleen, vaan mitäpä tuosta.

tämä on päärynämeloni ja se kasvoi ulkona

 kasvihuoneessa oli satoisa viinirypälepuu, jonka sato ei ollut vielä kypsää

 aprikoosi kasvoi verkon suojassa tallin seinustalla

 emäntä oli käynyt risukursseilla talvella, tässä tuotos 
ei tarvitse mesitähti paljon maata kasvaakseen

kyseinen pihapiiri sijaitsi Riistavedellä

 




 Nämä kuvat ovat toisenlaisesta pihasta, joka sijaitsi järvenrantatontilla ja oli uustuotantoa.Tässä oli kaikki tehty pihasuunnitelman mukaisesti ja  kerralla, kukatkin tuotu paikalle rekka-autolla. Ei siis mitenkään pienellä budjetilla tehty juttu.
En ole koskaan nähnyt sellaista kukkien paljoutta, niin tasaista ja hyvää nurmikkoa, kivetyksien harkittuja polkuja ja säntillisyyttä jota koko pihapiirissä vallitsi.
Itseasiassa minua häirtsi tämä liian siloiteltu ja täydellinen pihapiiri. Siellä ei varmaan mikään roska uskaltanut leijailla nurmikolle pihan täydellisyyttä pilaamaan.
Isäntäväki oli ihanan valosia ja hauskoja ihmisiä, melko nuoria vielä. Jostain syystä he olivat myymässä taloaan, hintakaan ei tainnut olla kuin 460.000€, Jos siis kaipaat täydellistä pihaa ja kaunista taloa ja Savolaista Kurkimäen pientä kylää ja sinulla on jotavaa rahaa,niin osta pois :o)

Taloa en ostanut, mutta ostin noita  punaisia kukantaimia, Väriminttuja ja harvinaista jalostettua Keijunkukkaa oman pihani kaunistukseksi.

Reissu oli mukava ja tuli juteltua paljon kasveista matkakavereiden kanssa, joista yhtä lukuunottamatta en tuntenut ennestään.
Kohta mennään sienimetsään ja marjametsään ja tehdään saippuaa jne.
Taidan tykätä tästä yhdistyksestä !


keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Mustaa ja valkoista

76. haaste
     LOMALLA



Kesäpäivän kuumuus,
polttava valo,
puiden varjon tuoma
lempeä suoja.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kesäpäivä saaressa

Vietimme kesäisen päivän kaupunkimme omistuksessa olevassa Rehjan saaressa. Uimme, keräsimme vähän mustikoita, söimme eväitä ja kävelimme saaren ympäri kulkevaa polkua uimarannalta saaren päärakennuksen luo, eli Toivonlahteen.

Saari on meille kovin tuttu, olemme viettäneet siellä mökeissä monta kesäistä viikkoa ja muutenkin käyneet rannalla uimassa ja makkaranpaistossa. Saaressa on seitsemän vuokrattavaa mökkiä ja siellä saa myös telttailla. Päärakennus, joka on ollut Elias Lönnrotin omistuksessa on kokous-ja majoitustilana sekä  majoitustiloja lisäksi vanhaan navettaan reastauroituna. Viime talvena kaupunki koetti laittaa mökkejä pitkäaikaisvuokralle, taisi olla 20v tyrkyllä. Hinta oli tarjousten mukaan, tosin pohjahintakin niille oli määritelty. Tarjouksia tuli vain yksi, joten aikomus hylättiin toistaiseksi.

Tämä kaikki johtuu tietenkin siitä ikuisesta rahapulasta, jonka takia kaupunki koetti jakaa saaren kustannuksia vuokralaisille. Rahapulan kyllä huomasi kun rakennuksia katseli. Pitäisi kunnostaa niin päärakennukset kuin mökitkin. Harmittaa kun kaunis ulkoulualue ränsistyy hoidon puutteen takia. Kaupunki hoitaa saarta kesäisin joten kuten, mutta mitään korjaustoimintaa ei näytä olevan työn alla. Talvisin saareen hiidetään tosi paljon ja siellä on myös kioski ja leiritulet hiihtäjien iloksi. Varsinkin kevättalvella ladut ovat kovassa käytössä. Matkakaan ei ole kuin 10km rannasta, jos saaren kiertää ympäri.

Hieno paikka ja ihan vapaasti kaikkien kaupunkilaisten käytössä. Varsinkin oman veneen omistaville se on vilkkaassa päiväkäytössä, majoituksia näkyy olevan tosi vähän. Johtuneeko mökkien kehnonlaisesta varustelusta.

Tässäpä muutamia kuvia tältä päivältä.
 Isäntä siirtyi Toivonlahteen veneellä

 Metsäpolun kulkijat

 Maakellari rannan läheisyydessä

 Päärakennus, eli Elias Lönnrotin entinen talo saunarannasta kuvattuna

Vasemmalla valvojien tupa ja oikealla puuliiteri.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kuvia kesältä

Kesäkuun alussa Kuhmossa kuvattu Lokki, Lammasjärven laineilla leijumassa

Asuntomessuilla Kokkolassa oli jos jonkinlaista lampunvarjostinta. Tässä yksi hauskimmista 


Tämä puuherra seisoi Kaustisen kirkon kupeessa. Näyttää poliisilta pamppuineen ja kyltissä lukee kuolemattomat sanat:
iloista antajaa Jumala rakastaa!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

40 vuotta

Miten elämälleni kävi
kun sitä taaksepäin katselee
millaisen tulevaisuuden sain?
senkö josta haaveilin, 
vai haavelinko mistään?

Tänään, 40 v sitten sain lapsen
pienen keskospojan, 2kg / 44cm.
Taistelijaluonne, selvitti alkuelämän vaikeudet
oppi asioita, sai Hymypoikapatsaan
Pärjää hyvin, elämän karikoista huolimatta
herkkä, taistelijaluonne.

Toisenkin lapsen sain
tyttären, iloinen lapsi
taiteilijaluonne, vahva ja heikko,
katsoo elämää eri kantilta
aktiivinen, osallistuva, kyseenalaistaja.
Sai tyttären, ihanan lapsenlapsen.
Pikkulika, niin Rakas.

Mies, ihan sama mies
johon tutustuin niin varhain
Monta iloa, monta murhetta
paljon kiintymystä,
elämä yhdessä.
Enemmän vuosia yhdessä, kuin yksin.

Työ jota teen, ei ollut unelmissa
mutta tänään olen siihen tyytyväinen
olen opiskellut työn ohella,
kehittänyt, kehittynyt, oppinut.

Menetettyjä läheisiä.
Ensin äiti, joulun alla
täyttäisi tänä vuonna 100v
mutta ei saanut elää kuin 73 vuotiaaksi
Isä keväällä huhtikuussa, 
eli 13 pitempään kuin äiti.
Sisar, rakas, marraskuussa
syksyn harmaus, syövän voitto,
meidän tappio.
Ehti melkein täyttää 60v, melkein.
Isoveli, joulupäivänä 2010
tuli samana aamuna ukiksi, 
sai olla sitä alle 10h.
Kitara ja mies.

Paljon iloa ja onnea, onnistumisia
syvää murhetta, vihaa, tuskaa
sitä tavallista arkea
sitä, joka elämässä on parasta.
Joka päivä uusi aamu
uusi mahdollisuus.

Elämä on ihmisen parasta aikaa, sanoi Matti Nykänen
Olen samaa mieltä.


maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kaksi kuukautta sitten...

 ..... olen näköjään tänne viimeksi kirjoittanut.
Kevät on mennyt nopeasti, olemme siirtyneet kesään ja tänään 20.6. olen aloittanut kesälomani.
Viisi viikkoa pelkkää lomaa, ilman työkiireitä ja ajatuksia.

Olen käynyt Vappuna Kuusamossa, jossa kävelimme mieheni kanssa Pienen Karhunkierroksen auringonpaisteessa ja välillä rankassa räntäsateessa, nauttien joka kilometristä.


 Kävimme toukokuussa lapsenlapsen kanssa sirkuksessa ihmettelemässä taidokkaista esityksiä.

 .... ja palstaviljelijän kiireet ovat vieneet aikaa koko kevään ja alkukesän. Nyt on jo levollinen olo, kun maassa kasvaa perunaa, porkkanaa, lanttua,naurista,  juuri,-ja lehtipersiljaa, kesäkurpitsaa, härkäpapua, pensaspapua, retiisiä, valkosipulia, palsternakkaa, puna,-ja valkosipulia, pillisipulia, raparperia ja yrttejä sekä myös monia kukkalajeja siellä on kasvunsa alussa.

Ensimmäinen lomapäivä on ollut sateinen ja harmaa, mutta olen kiitollinen siitä, sillä maa on ollut liiankin kuivaa. Satakoon vaan :o)

Ihanaa kesää Sinullekin !

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kevätkävely joen varrella

Eilen tein pitkän kävelylenkin kiertäen kaupunkia joen vartta pitkin. Aloitin eteläpäästä Oulujärven suulta kiertäen toiselle puolen kaupunkia Nuasjärven rantamille josta Kajaaninjoki alkaa kuljettaen vettä läpi kaupungin Kainuun mereen, Oulujärveen. 

Tämä joessa oleva kiviaita näkyy vain keväisin. Kesällä se on kokonaan veden alla. Jos tarkkaan katsoo, niin tuolla niemenkärjessä joku istuskeli ja nautti keväisestä auringosta ja virtaavasta vedestä.

 Tämä on Tervakanava lähtee Nuasjärvestä ja sitä pitkin kuljetettiin Kainuun mustaa kultaa, tervaa pitkillä veneillä Oulun Tervahoviin 1800-luvulla.

 Tästä kaaritunnelista alkaa kanava, joka oikaisee suuren niemen ja osin kivisen reitin  nopeuttaen tervaveneiden matkaa kohti Oulujärveä.


 Vesi on kaunis kuvastin

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Juri Gagarin 12.4.1961


 LAPSUUDEN SANKARILLE

Miltä tähdet tuoksuu
Entä luinen kuu
Soiko maapallon liikkeessä fuuga hiljainen
Miltä Afrikka näyttää
Heiluuko Suomen lanteet
Vai onko tänne pilvet pesineet 

Lennä Juri Gagarin
Lennä Juri Gagarin
Tule elävänä takaisin
Lennä Juri Gagarin
Lennä Juri Gagarin
Tule elävänä takaisin 

Näetkö laukausten juovat kun ne
Maailmaa rikki neuloo
Ja ihmiset häpeilee viattomuttaan
Näetkö rahan liikkeen
Näetkö minne se menee
Aselastit vaihtaa omistajaa 

Lennä Juri Gagarin lennä
Lennä Juri Gagarin
Tule elävänä takaisin
Lennä Juri Gagarin lennä
Lennä Juri Gagarin
Tule elävänä takaisin 

Näetkö minun katseeni sieltä
Vielä se on lämmin
Näetkö rakastavaiset kaupungin päällä
Ja kun kuulokkeet laitat korviin
Ja väännät volyymin kymppiin
Kuuletko lapsien syntyvän täällä 

Lennä Juri Gagarin lennä
Lennä Juri Gagarin
Tule elävänä takaisin
Lennä Juri Gagarin lennä
Lennä Juri Gagarin
Tule elävänä takaisin
Lennä Juri Gagarin lennä
Lennä Juri Gagarin
Tule elävänä takaisin 

Heikki Salo

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Maaliviiva

Onko maaliviiva niin ihanan punainen ettei sitä malta ylittää, vai onko silloin jo ylittänyt maalin kun sukset ovat sen päällä?
Ihmettelee pikkulikka 5v syntymäpäivänään.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Mustaa ja valkoista

61. haaste
-KUKKA-


Tämä on posliinikukka.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Leikkiä kuvilla

Sairaslomalla joutaa puuhastella kaikenlaista, kuten leikkiä kuvankäsittelyohjelmilla.


tiistai 22. helmikuuta 2011

Yllätys hautausmaalla

 Lähdin 13.2. sunnuntaina kävelemään Paltaniemen hautausmaalle. Oli tämän hetken yleisin ilmanala, eli -28ºC ja huikaiseva auringonpaiste.
Tarkoitus oli oikeastaan käydä katsomassa vain läheisteni hautoja, mutta kun kamera oli mukana niin päätinkin kävellä vähän ja kuvailla lumisia puita, valoja ja varjoja ym.


Siinä kävellessäni huomasin liikettä metsän reunassa, kuusiaidan aukossa.  Kauris katseli olkansa yli tuloani ja kun kävelin sinne päin, niin kauriita juoksikin lisää vähän eri suunnista.
 Piirileikiksihän se meni. Kauriit edellä  ja minä kameran kanssa perässä kiersimme Valon kappelia.

Nämä neljä juoksivat pakoon korvat pystyssä ja tuolta puiden takaa joukkoon liittyivät loputkin kipittäjät.
 
Seitsemän kaurista, jotka palasivat hiljalleen metsään takaisin ja minä lähdin kotiin hyvällä tuulella ja Onni sydämessä.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Alkukirjaimet

11. haaste
JÄ- alkuinen suomenkielinen sana



Jää näyttää puiden kuvajaiset ja taivaan sinen
jään alla odotellaan kevättä.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

torstai 27. tammikuuta 2011

Alkukirjaimet

Haaste # 9
VA-alkuinen suomenkielinen sana


Vaaran laella
leväten
auringon kilossa
naavapuiden lomassa

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Tämä vuosi...

on täynnä mahdollisuuksia
toiveita
haaveita joihin uskoa
mennä läpi harmaan kiven
tai kiertää 
vain hipaisten kiven rosoista reunaa
kevyesti ja hellästi

opetella kulkemaan
kevyin askelin
tallaamatta alleen maailmaa
kulkea niin
ettei askelten melu huuda korviin

kuunnella ääniä, niitä hiljaisia
jotka hukkuvat äänimereen
kirosanojen myrskyyn
ja harvoin huuhtoutuvat rannalle
ehjinä, täysinä, pehmeinä

laittaa silmät kiinni
nähden kauemmaksi
tuntea käsien voima
ja luovuus
luottaa niihin

ne tietävät mitä tahtovat
ja tekevät niin

hymyilen
itselleni
elämälleni

maanantai 24. tammikuuta 2011

Alkukirjaimet

Haaste 8
Alkukirjaimet SE

Selkä

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Lumi



Lumen maassa
aidan tällä vai tuolla puolen?
Sädehtivässä valossa
vai sinisessä varjossa!
Kurkistatko aidan raosta?

Mitä turhia!
Ole rohkea ja
hyppää yli.