Joulukuu

Niinpä sitä vaan käännyttiin joulukuun puolelle ja kalenterin eka luukku avattiin.
Ei tosin ole yhtään joulukalenteria mitä aukaista kun se ainoakin on varattu pikkulikalle.
Töissä laitoin aamulla kiireessä jo perinteeksi käyneet kalenteritontut seinälle ja valoja ikkunoihin. Huomasin laulavani joululauluja siinä touhutessani, sellaisia iloisia kuten "Lunta tulvillaan on raikas talvisääääääää......" (Huom! Ulkona oli kaatosade)

Lasten tullessa ruokailuun aika moni pysähtyi tonttuja katselemaan ja iloinen hymy levisi katsojan kasvoille.
Mitä lähemmäs Joulua mennään sitä enemmän alkaa koristeita ilmestyä ruokasaliin. Joulupalloja ja sydänpipareita katosta roikkumaan, kuvia seinille, joulukuusi täytyy olla jo ensi maanantaina kun Judokerho tulee pitämään pikkujoulua. Lyhtyjä, kynttilöitä......
Vähän kerrallaan koristeet lisääntyvät, mutta ensin toki perjantaina liinoitetaan pöydät valkoisin liinoin Suomen synttärin kunniaksi ja nautitaan juustoperunoita, palapaistia ja mansikkakiisseliä.

Yleisesti ottaen oppilaat ovat ylivilkkaista lomien lähestyessä, mutta koetan olla hermostumatta vaikka se vaikeaa onkin. Siitä aiheesta voisi kertoa piiiiiiiiiiiiiiitkiä juttuja, mutta mitäpä sitä kannattaa aina negatiivisia asioita velloa.
Niistä tulee vain itselle kelju olo.

Annan Joulumielen hiipiä mieleen ja ajatuksiin, ajatella kauniita ja mukavia ajatuksia, antamatta sateen, pimeän ja muun ikävän vallata ajatuksiani.
Osaankohan?
Ainakin lupaan yrittää :-)

1. Adventti

Huomenna on ensimmäinen Adventti.




Joulu alkaa lähestyä ja nyt voi hyvällä omallatunnolla laitella valoja tähän pimeyteen.
En muista milloin olisi näin lähellä joulukuuta ollut lumeton maa.
Se masentaa aika lailla. Mielikuvissa ovat huurteiset puut ja lumen narina kenkien alla.
Olen talvi-ihminen ja lumen puute tympäisee :(

En aio silti vaipua epätoivoon, vaan kaivan kaikki kyntteliköt ja ikkunavalot, kynttilöistä puhumattakaan karkottamaan pimeää.

Sieltä se tulee, Joulu, lumi , talvi ja kaikki sen riemut.

Oikein hyvää Adventtia Sinulle.

Valokuvatorstai

150. Haaste
Jotta en unohtaisi



Yhteistyön voimaa ja toisten auttamista ei pitäisi koskaan unohtaa.

Rankka päivä

Tänään oli harvinaisen paska päivä.
Olin kolme tuntia, kolmen TYKY-kuntoutuksessa olevien työntekijän henkilökohtaisessa kuntoutuspalaverissa, jossa haettiin ratkaisuja työssä jaksamiseen ja yleensäkin koko työhön.
Kolme erilaista tarinaa.
Ensimmäinen oli motivoitunut ja keskustelu antoisa, toinen siinä ja siinä ja kiikun kaakun, kolmas kaunisteli totuutta ja syytteli.
Olo on kuin kuin jyrän alle jääneellä lutikalla, henkisesti ajatellen.

Päällikköni kuiskasi lähtiessäni: hienosti toimittu esimiehenä.
Perkele, voihan se niinkin olla, se työminä, mutta miten sen saa jäämään kotiin ettei vaivaa ja mielessä pyöri yön hiljaisina tunteina.
Asiat joista puhuin olivat oikeita, ei siinä mitään, mutta rasittaa vain välillä olla se jonka niistä pitää keskustella. Ja miksi niitä kasaantuu niin paljon.

Olen miettinyt sitä, miksi kaikki asiat pamahtavat päähän yöllä kun herään. Heti, välittömästi herätessä rumba pyörii päässä ja vaikka kuinka koettaa olla ajattelematta, niin jostakin taas pujahtaa ajatuksiin joku ongelma.
Pakko nousta ylös, hakea lehti ulkoa postilaatikosta ja lukea se syöden jotain pientä. Sen jälkeen saattaa olla mahdollisuuksia jopa saada jälleen unen päästä kiinni.
Eihän siinä mitään jos sais nukkua aamulla, mutta kello on armoton ja herättää 5.30.

Päännollausohjeita koetan järjestää lukemalla illalla aina kirjaa, mennä nukkumaan vähän myöhemmin kun aiemmin mennessä herää takuuvarmasti. Jumpan rasitukset auttavat aika kivasti ja siellä ei ainakaan tarvitse ajatella muuta kuin itseään.
Alkoholi ei auta mitään, se vai tuo levottoman yöunen ja eipä se muutenkaan mitenkään helpota oloa eikä eloa.

Onneksi ei näitä päiviä ole ihan koko ajan, muuten saattaisin olla zombie kaiken aikaa.

Valokuvatorstai

149 .haaste "RÄISKYVÄ"


Madonnan konsertissa oli väriä, ääntä ja tunnelmaa ja värimaailma hyvinkin räiskyvä.

Ruikutusta

Olen väsynyt.
Väsynyt työssä oleviin ongelmiin, jotka liittyvät pääasiassa henkilöstöön.
Maanantaina pitää mennä Työterveysasemalle palaveriin tarkastelemaan erään työntekijän työkykyisyyttä ja sitä mitä sille voi tehdä. Pitää kirjata ylös niitä asioita, jotka ovat tähän pisteeseen johtaneet ja kertoa ne palaverissa työntekijän kuullen.
Hankalaa mutta välttämätöntä. En millään haluaisi olla tässä tilanteessa, mutta ei ole vaihtoehtoja.
Tämä rassaa tosi paljon.

Olen väsynyt.
Väsynyt miehen työttömyyden aiheuttamaan tulojen alenemiseen, jonka olen tajunnut vasta hiljalleen. Herään yöllä ja mietin tunnin pari raha-asioita, eikä siinä ole mitään järkeä, siinä valvomisessa.

Olen kyllästynyt.
Kipeisiin käsiin ja nivelrikkoon.

Harmittaa, sataa vettä ja lumi uhkaa hävitä.

Keljuttaa, kun en löydä tärkeitä käsityöohjeita, jotka laitoin hyvään talteen.

Tympäisee

ja toisaalta

Olen terve, noin yleensä ottaen.
Saan harrastaa liikuntaa ja musiikkia milloin haluan.
Pääsen katsomaan elokuvia elokuvakerhossa ja odotan innolla ensi viikon torstain
Club For Five joulukonserttia, jonne menen kuoroni kanssa.
Kotona kaikki on ok.
Pikkulikan seurasta saan (saamme) nauttia useasti.

Siltikin täytyy myöntää, totaalinen väsymys on tällä hetkellä päällimmäinen tunne.
Mutta huomenna on lauantai ja mietin maanatainpalaverin asioita vasta sunnuntai-iltana. Lupaan sen.

Kaksi klassikkoa

Hulvatonta menoa, silloin joskus kauan sitten........