Minullakin oli tänään rankka päivä.
Vuosittain pääsiäisviikon keskiviikkona koulullamme käyvät syömässä oman ja lähikuntien ortodoksioppilaat & opettajat kera papiston kirkkopäivänsä päätteeksi.
Mukava perinne ja mukavia vieraita.
Työssä se merkitsee n.140 ylimääräistä ruokailijaa oman 540 lisäksi.
Tietysti on myös juhlaruoka ja paljon tarjottavaa. Tänään uunilohta, perunoita, ohrajuureslaatikkoa, suklaakiisseliä ja kahdenlaista salaattia.
Kaksi linjastoa ja kaksi työntekijää salilla, kaksi tiskissä ja yksi astianpalautuksessa. Työntekijöistä kolme sijaisia.
Vieraat tulivatkin aiemmin kuin oletin aiheuttaen julmetun ruuhkan koska viimeinen ruokailuvuoro tuli samaan aikaan syömään.
Jonot olivat kunnioitettavan pitkiä, niin linjastoon kuin astianpalautukseenkin.
Paljon seurattavaa, onko perunoita, kalaa, loppuuko leipä, entäs lautaset, ruokailuvälineet ja lasit.
Jälkiruoka oli annosteltuna valmiiksi ja niitä sai nostella linjastoon alituiseen.
Keittiövaunut olivat täynnä linjastosta tyhjentyneitä kala- ja perunavuokia. Kumpikaan ei ehtinyt viedä niitä tiskiin.
Maitoautomaatti tyhjeni kesken pahimman ruuhkan, totta kai.
Salaattiko loppui? Haen lisää kylmiöstä.
Pappi kyseli suolaa, hain sen.
Onko kiisseli gluteenitonta? On.
Onko kiisselissä kananmunaa? Ei ole.
Lapsi kyseli onko ruoka vla?Kyllä on
Joku vieraiden aikuinen kyseli pojalleen riisiä, kun ei kuulemma syö perunaa. Ei ole riisiä.
Omat oppilaat vonkasivat ylimääräisiä jälkiruoka-annoksia, olin tiukkis, ei tipu.
Perunat loppuivat, hain paineesta lisää.
Työparini touhusi samaan tahtiin, eipä paljon ehditty sanoja vaihtaa, mitä nyt lämpövaunun luona törmättiin kun lisää ruokaa kannettiin tarjolle.
Jossain vaiheessa linjastojen välissä oli 5 keittiövaunua täynnä likaisia tarjoiluvuokia, jälkiruokakippojen alla olleita tarjottimia ja tarjoiluvälineitä.
Kaaos oli täydellinen.
Siivouksen puolelta tuli avuksi työntekijä joka roudasi tiskiä keittiöön ja täydensi astioita linjastoon.
Astianpalautukseen jonottava rivi luikerteli ympäri ruokasalia. Hain keittiöstä kahdet keittiövaunut ja ohjasin osaa porukasta jättämään likaiset astiat niihin. Se lyhensi huomattavasti jonoa.
Papiston kera rehtorien pyysin jättämään astiat pöytään, ettei heidän tarvinnut jonottaa.
Oli kuuma, posket punaisina niin salin kuin tiskinkin työntekijöillä.
Huh !
Kun salilla jo helpottaa, niin tiskissä rumba jatkuu vielä pitkään. Tunnin pitempään menee ruokailussa tällaisena päivänä, mutta senhän me tiedämme jo ennestään.
Hosuminen ei kannata. Ihminen voi tehdä vain yhden asian kerrallaan ja käsiäkin on vain kaksi.
Saimme kiitosta hyvästä ruuasta, ruoka riitti kaikille eikä mistään tullut valituksia.
Oli siis kuitenkin hyvä päivä.
Kun ruokasali oli jo hiljainen tuli kaksi opiskelijaa tutustumaan ennen ensi viikolla alkavaa harjoittelujaksoa. Kiertelin heidän kanssaan keittiötä ja kävimme katsomassa luokkia. Sen jälkeen palasin toimistooni ja möin puhelimessa asiakkaalle kesän perussiivousta, sovin toukokuun viikonloppuleirin ruokailusta ja tein esityksen tarjottavista ruuista, kävi koulun kansilassa selvittelemässä kenen homma on lukita eräs tietty ulko-ovi.......
... vielä ovella pois lähtiessä piti kääntyä takaisin näyttämään kirvesmiehelle mikä putki se ruokasalissa pitää koteloida.
Ja sitten menin kauppaan.
Tässäpä muutama kuva ruokasalin pääsiäisilmeestä
Linjaston päällä roikkuvat pääsiäismunat
Leveistä ikkunalaudoista on iloa koristelussa
Linjaston päällä koreileva kukko
Virpomavitsojakin laitoin ja opin, että ortodoksisessa perinteessä ei virpomavitsoihin laiteta höyheniä. Ne viittaavat kuulemma noituuteen. Niinpä meidän vitsoissa olikin silkkipaperikukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti