Kolme kertaa

Olen pelastunut hukkumiselta kolme kertaa..

1.
Olin 9-10 vuotias lähdin isän kanssa kylän immeisten kanssa Pienviljelijäyhdistyksen kesäretkelle. Reissu tehtiin linja-autolla ja käytiin eri puolilla etelä-Suomea.
Sinä päivänä oli kuuma sää ja autossa oli niin tukalaa. Ei ollut ilmastointeja siihen aikaan, ei edes linja-autoissa. Päivän päätteksi tulimme Hämeenlinnan lähellä olevaan Lautsian lomakylään, jossa yövyimme.
Lähdin naapurintytön Tainan ja hänen äitinsä kanssa saunaan ja uimaan. Otimme löylyjä ja lähdimme rantaan. Tainan äiti sukelsi heti veteen ja ui kauas rannasta. Olimme laiturilla ja lähdin siitä uimaan. Taina ei osannut uida eikä halunnut tulla veteen.
Uin aika lähellä laituria ja yht´äkkiä vain upposin. En tiedä miksi lopetin uimasta mutta tajusin vajoavani veden alle ja aloin räpiköidä ja pyrkiä pinnalle, haukoin henkeäni vajoten uudelleen veden alle.
Olin kauhuissani ja huusin aina pinnalle noustuani Tainaa apuun, mutta hän sanoi ettei uskalla tulla kun ei ollenkaan osaa uida. Hän huusi äitiään avuksi, mutta eihän kaukana selällä uimassa ollut äitinsä kuullut avunhuutoja.
Uskoin jo että hukun nyt tähän paikkaan, eikä pelastusta ole.
Taina roikkuin laiturin päässä käsi ojossa ja huusi minua ottamaan kädestään kiinni. En tiedä miten, mutta sain kuin sainkin liikuttua ylös alas pomppiessani sen verran lähelle laituria, että Taina sain otteen kädestäni ja veti minut laituriin kiinni.
Kiipesin laiturille ja yökin vettä jota olin niellyt koettaessani saada henkeä.

Illalla oloni oli epätodellinen. Olin sekavassa olotilassa, ihan kuin en olisi ollenkaan omassa kropassani vaan jossain ulkopuolella. Syykin selvisi. Olin korkeassa kuumeessa. Ilmeisesti veden pääsy keuhkoihin sen aiheutti tai mikä lie.
Kyläläiset aprikoivat miksi olin hukkua ja syyksi epäiltiin kuumaa päivää, löylyjä ja väsymystä. Saattoihan se niinkin olla, mutta loppumatka reissusta meni minulta sairastamisen takia ihan pieleen.

2.
Tämän tapahtuman aikaan olin ehkä 12v
Olin serkkujeni luona käymässä ja he asuivat ihan joen lähellä. Menimme ikäiseni serkun kanssa rantaan mattolaiturille. Sanoin etten osaa uida ja olin aika varovainen, kahlailin rannassa. Serkkuni ui ja houkutteli minua mukaan. Rannalla oli jotain lankkuja ja serkkuni keksi, että otetaan ne ja mennään niiden päälle polskuttelemaan. Minäkin otin lankun ja menen mahalleni sen päälle uiden laiturin päähän.
Tottakai pyörähdin lankun päältä veteen ja otteeni lipesi lankusta. Upposin välittömästi ja aloin räpistellä apua huutaen. Serkkuni tuli ja veti minut heti rantaan. Onneksi hän osasi uida eikä mennyt liian kauas.
Kaikki kävi niin äkkiä, että säikähdyskin tuli vasta kuivalla maalla. Muistelen meidän sopineen, ettei kerrota asiaa kenellekään. Tulihan se myöhemmin selville ja kaipa meitä ripitettiinkin sen takia.

3.
Tämä tapahtuman aikaan olin jo kahden lapsen äiti.
Olimme isommalla porukalla uimassa läheisellä lammella. Vedessä oli aikuisia ja lapsia. Sisareni ja mieheni olivat laiturilla.
Olin vedessä nuorimman lapseni, tyttären kanssa ja uitin häntä käsieni varassa. Jossain vaiheessa peruuttelin uittaen ja leikkien lapsi sylissäni, enkä huomannut että vesi syvenee nopeasti.
Älysin asian vasta kun vesi oli leuan tasalla ja lapsi painoi minua yhä syvemmälle veteen. En keksinyt muuta kuin otin lapsen ja heitin hänet rantaan päin ja koetin mennä itse perässä.
Seuraavassa hetkessä paikalla oli mieheni joka nappasi lapsen vedestä syliinsä, antoi sen toiselle sisarelleni, joka näki tilanteen ja tuli rannalta veteen meitä vastaan. Sitten mies veti minut sen verran matalalle että vaaraa ei enää ollut.
Tyttäreni, joka silloin oli ehkä 3-4 vuotias oli kamalan vihainen minulle kun siten hänet heitin enkä jatkanut leikkiä. Lapsi ei onneksi tajunnut vaaran olemassaoloa.
Mieheni sen sijaan oli aivan kalpea ja huusi minulle että meinasitte molemmat hukkua.
Niinpä. Mitä siihen olisin osannut sanoa.
Ranta syveni niin nopeasti ja olin ajattelematon.

Laiturilla ollut sisareni kertoi myöhemmin, että hän ei edes huomannut koko tilannetta, mutta mieheni oli silmä kovana seurannut koko ajan meitä. Hän tarkkaan tiesi/tietää etten osaa uida kunnolla. Sisar sanoi mieheni vain hävinneen mitään sanomatta ja samassa hän näki miten mies veti meitä turvaan.

Uimareissu loppui siihen ja mieheni oli todella järkyttynyt. Itse muistan ajatelleeni siellä vedessä, että kyllä joku lapsen pelastaa, minusta ei ole niin väliä. Hyvä oli että mies pelasti myös minut.
Ihan oli sankariainesta koko mies.