Tuoksuja

Laitoimme kuusen tänään pois. Harmillista luopua kauniista tuoksuvasta joulupuusta, mutta olemme lähdössä reissuun niin oli pakko.
Kuusta nuuskiessani tuli mieleen kaikenlaiset tuoksut, jotka tuovat aina mieleen tilanteen tai hetken jonka on kokenut joskus.

Heinä
Navetan vintille kasattiin kuivattu heinä ja sekaan heitettiin karkeaa suolaa säilyvyyden takia. Heinä tuoksussa on koko kesä, auringonpaiste ja aamukaste, kepeys ja aistillisuus, raikkaus. Heinissä maatessa mielikuvitus lensi avaruuteen asti.

Vilja
Jyvät ja oljet tuoksuvat voimakkaalle,rehevälle ja vahvalle. Jyvät tuntuivat ihanalle kun työsi kätensä syvälle viljalaariin ja valutti niitä sormien väissä.

Kaura
Pentuna syötiin penkkipuuroa. Nimi tuli siitä, että puuroa syötiin penkillä vastakkain istuen, jalat penkin molemmin puolin. Lautasella oli kaurahiutaleita, sokeria ja maitoa. Puuro maistui hyvälle ja parasta oli ilmeily vastapäätä istuvan sisaruksen kanssa sekä leppoisa tunnelma, joka siihen liittyi.

Puolukka
Eteisessä oli kylmäkomero, jossa säilytettiin saavissa puolukkasurvosta. Talvella se jäätyi ja kun teki mieli hyvää, niin kulhoon raaputettiin kohmeista puolukkaa ja päälle sokeria. Että se oli hyvää. Kuvittelimme sen jäätelöksi. Maku oli raikas, voimakas ja happamuus sekä kylmyys kipristeli makuhermoja.

Ruisleipä
Äiti leipoi itse ruisleipää. Parasta oli kun tuli koulusta kotiin ja porstuassa tuli vastaan ihana, juuri uunista otetun leivän tuoksu. Kaikkein suurinta herkkua oli kantapala, jonka syömisestä kilpailtiin. Kuuma leipäviipale ja sen päälle sulava voi, ei parempaa makuelämystä olekaan.

Maito
Lapsuudessa joimme aina täysmaitoa, kun sitä omista lehmistä saatiin.
Maito maistui muulloin hyvälle, paitsi alkukesästä kun lehmät pääsivät laitumelle.
Lehmien alkaessa syödä ruohoa, maidon maku muuttui noin viikon ajan. Sitä kutsuttiin ruohomaidoksi ja se maistui ja tuoksui ihan hirveälle. En osaa edes kuvata sitä, mutta pahaa se oli.

Lanta
Keväisin isä levitti pelloille lantaa. Siihen oli kaksi perustetta 1. pellon lannoitus 2.lantalan tyhjennys.
Pihalla haisi paskalle muutaman päivän, mutta pian sekin haju hävisi. Haju kuului olellisesti kevääseen.

Puu
Isä oli metsuri ja joskus pääsin käymään "laanilla". Siellä oli puupinoja jotka tuoksuivat hyvälle kun niiden ohi käveli. Maassa oli kaarnan suikaleita joita isä oli vuollut siihen tarkoitetulla raudalla (en muista nimeä, mallin kyllä). Muistan aina sen talvisen metsän, kun tunnen uuden puun tuoksua.

Pelto
Kun isä kynti peltoja, minusta oli mukava seurata miten maa kääntyi auran alla ja teki säännöllisiä vakoja maahan. Käännetyn maan voimakas tuoksu ja lintujen hyppiminen kynnöksessä matoja noukkimassa, kuuluu olellisesti lapsuusmuistoihin.
Myös perunannostoaikaan kuuluu maan tuoksu ja haljenneen perunan. Meillä oli nk. heittokone joka nakkeli perunat pellolle ja välillä koneen piikit halkaisivat maasta nousevan perunan. Se tuoksui raikkaalle ja hyvälle, mutta rikkonainen peruna meni lehmille tarkoitettuun keräyssankoon. Vain ehjät perunat päätyivät kuoppaan(perunakellari) säilöön ihmisravinnoksi.

Omena
Joulun aikaan äiti osti laatikollisen punaisia omenoita. Omenalaatikko laitettiin kellarin portaille ja kun sen oven aukaisi, vastaan humahti ihana, hedelmäinen omenan tuoksu. Hedelmät maistuivat taivaallisen hyvälle ja olivat pirskahtelevan täyteläisiä, varsinkin kun ne olivat säliytyspaikasta johtuen kylmiä.
Mistähän saisi saman makuisia omenoita!

Rahkapiirakka
Äiti leipoi oivallista leipää. Pullat olivat aina pitkoja ja ne olivat hyviä, vaikkeivat kauniita olleetkaan. Pikkupullia tai kakkuja äiti ei ehtinyt tekemään.
Naapurin Paula sensijaan ehti ja osasi leipoa kauniita pikkupullia ja vaesinkin rahkapiirakkaa.
Tiesin aina ängetä kylään heidän pieneen mökkiinsä silloin kun Paulalla oli leipomispäivä. Istuin keittiön penkillä ja joka kerta sain käteeni ihanan, pehmeän, valkoisen tuoksuvan palan rahkapiirakkaa. Se oli tehty pullataikinaan.
En tiennyt miten hitaasti olisin syönyt sen, että pala kestäisi mahdollisimman kauan.
Siitä lähtien tähän päivään asti olen rakastanut rahkaa, niin leivonnasisissa kuin muutoinkin.

Lakanat
Talvisin äiti kuivatti lakanoita navetan vintille vedetyillä naruilla. Ne saivat heilua siellä jäässä pitkän aikaa ja sisälle tuotaessa ne olivat vielä kohmeessa. Pyykin kosteuden haihtuessa, tupaan tuli raikas, puhdas tuoksu ja miten ihanaa oli mennä nukkumaan sellaisiin lakanoihin.