Runo

Vanha kansa sanoo, että kukapa sen kissan hännän nostaa jossei kissa itse.
Minä nostan nyt häntääni  ja kehun itseäni.

Osallistuin Suomen kirjailijanimikkoseurat Ry:n lokakuun runokilpailuun.
Aiheena oli kirjoittaa runo, jossa pitää näkyä Edith Södegranin kahdesta runosta poimitut sanat:

arpa, kasvot, kirkko, kukka, kuolema, käpy, lapsi, linnut, ovi, piiri,  puu, savu, vesi, alaston, harmaa, kalpea, suuri, tavoittamaton, väkevä.

Vaadittuja sanoja sai taivuttaa, mutta ne kaikki täytyi löytyä tekstistä.

Voitteko kuvitella!, tänään tuli sähköposti jossa kerrottiin runonivoittaneen kilpailun ???
Perustelut olivat:

Raati piti runon luomasta vahvasta ja elämänmyönteisestä tunnelmasta.Runo katsoo taaksepäin mutta myös eteenpäin. Kuolema ja elämä ovat molemmat runossa läsnä. Runon tunnelma paljas ja kirkas, kuin suomalainen marraskuu.

Tällainen siitä tuli

 

Alaston maa,

jäätynyt vesi kirkkotiellä.

Jään pinnalla

puusta pudonnut käpy.

Sinun kasvosi

kivettyneet ja harmaat,

kuin savu.

Tuskasi,

kuin hapan viini veressäsi.

Hän on tavoittamaton

kuin linnut

jotka piirissä etsivät

ovea huomiseen.

Anna rakkaasi mennä,

oli hänen arpansa vuoro.

Laske kalpea kukka

kivelle

ota lasta kädestä ja

tartu väkevästi elämään.

Edith Södegranin runot joista sanat oli poimittu olivat: "Syksy" ja "Minä näin puun"