Ajankulua

Aika

Joskus makaan liikkumatta paikallani
ja koetan olla oikein hiljaa
ettei aika huomaisi minua
ja rupeaisi viuhtomaan taas eteenpäin
ja vaatimaan minua mukaansa murehtimaan.

Eilen aamulla se onnistui;
minä katsoin vain peiton raosta
ja olin niin hiljaa
niin aika luuli etten ollut vielä kotiinkaan tullut
ja minua nauratti
kun se oli niin levoton
penkoi laatikoitani
avasi kaappeja
poltti tupakkaa
ja koitti saada aikaansa kulumaan.

Kyllä se minut sitten löysi
kuka nyt jaksaa iankaiken patalaiskana maata.



Tämä on Heli Laaksosen runo Aik  runokirjasta Raparperisyrän (2002).
Teksti on kirjoitettu  Lounaismurteella, mutta otin oikeuden muuttaa sen kirjakielelle.
Jos Heli Laaksonen tämän näkee, niin joudunkohan kellojen alle???
Saako näin tehdä, jaaa a. 
Kuka tietää.
Runo on kuitenkin hyvä ja hauska, kielellä millä hyvänsä. Siitä tulee hyvälle tuulelle.

Tervetuloa lukijaksi Itkupilli :o)


Tässä alkuperäinen teksti.

Aik
Joskus mää makka liikkumat paikalan
ja koita olla oikke hilja
ete aik huamasis mut
ja ruppeis viuhtoma ettipäi
ja vaatima munt ja fölisäs murhettuma.

Eilä aamuste see onnistus;
mää kattosi vaam peito ravost
ja oli nii hiljaksis
et aik luul ete mää ol viäl kottinkan tullu
ja munt naurut
ko see olt nii levotoine
komppas mu laatikoi
avo kaapei
polt tupakki
ja kot saar aikkatas kuluma.

Kyl see munt siält sit löys,
ketä nyy jaksa iankaikem patalaiska maat.

Heli Laaksonen