perjantai 6. elokuuta 2010

Vadelma, vattu, vaapukka

Poimin pellon reunalta olevasta pensaasta vattuja ja muistelin Marjatta Kurenniemen lasten runoa vattumadosta.
Se menee näin:

En tiedä mitään sievempää
kuin vattumadon talo.
Punaiset seinät siinä on
ja katto, ja punainen valo

punaisen ikkunaruudun takaa
punaiseen kammariin paistaa.
Vattumato sohvalla istuu
ja punaista puuroa maistaa.

Kukapa voisi kuvitella
herkkuja ruokapöydän!
- Minäkin muutan vaapukkataloon,
kun tarpeeksi suuren löydän!


-Marjatta Kureniemi-

2 kommenttia:

hanne kirjoitti...

Minäkin voisin muuttaa..
ihana runo..
vattuja olen viimepäivinä nautiskellut jäätelön kera..
kiva kuulla sinusta.=)

Huhtikuunnoita kirjoitti...

Kiitos Hanne.
Minäkin olen aina halunnut muuttaa vaapukkataloon, mistähän sellaisen löytäisi.