Poimin pellon reunalta olevasta pensaasta vattuja ja muistelin Marjatta Kurenniemen lasten runoa vattumadosta.
Se menee näin:
En tiedä mitään sievempää
kuin vattumadon talo.
Punaiset seinät siinä on
ja katto, ja punainen valo
punaisen ikkunaruudun takaa
punaiseen kammariin paistaa.
Vattumato sohvalla istuu
ja punaista puuroa maistaa.
Kukapa voisi kuvitella
herkkuja ruokapöydän!
- Minäkin muutan vaapukkataloon,
kun tarpeeksi suuren löydän!
-Marjatta Kureniemi-
2 kommenttia:
Minäkin voisin muuttaa..
ihana runo..
vattuja olen viimepäivinä nautiskellut jäätelön kera..
kiva kuulla sinusta.=)
Kiitos Hanne.
Minäkin olen aina halunnut muuttaa vaapukkataloon, mistähän sellaisen löytäisi.
Lähetä kommentti