torstai 3. syyskuuta 2009

Valokuvatorstai

138. haaste
Inhimillisyys
(kuvassa ei saa olla ihmisen eikä eläinten kuvia)

Kuva on huhtikuulta, jolloin Nopean toiminnan joukot halusivat muistuttaa: kaupunki kuuluu ihmisille.
Löysin kuvassa olevan punaisen kirjekuoren aamulla työmatkalla Raatihuoneentorilta.
Nappasin kirjeen mukaani ja luin sen töissä. Kirjeen kirjoittaja kertoi itsestään ja toiveistaan, pyysi lopuksi lukijaa kirjoittamaan oman kirjeen ja viemään sen johonkin päin kaupunkia jonkun ohikulkijan luettavaksi.
Kirjoitin kirjeen ja vein sen erään betoniaidan päälle seuraavana aamuna ja iltapäivällä kun tulin töistä, oli kirje hävinnyt :o)





10 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

luulin olevani ainoa joka kuvaa roskareitakin

P.S.
Hauska :)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Todella inhimillistä.

Doris50 kirjoitti...

Ihanan inhimillistä.

Ansku kirjoitti...

Ihana idea, tuo kirjeiden kierrättäminen. Hyvä vastaus haasteeseen.

hanne kirjoitti...

Aivan ihana juttu...
kyllä meillä tässä ajassa on noussut paljon inhimmillisiä tekoja...Esim . löysin kirjaston pöydältä sellaisen kirjan, jonka saa ottaa ja jättää sit ihan minne vain...
Jäi minua kiinnostamaan kirjeesi sisältö...
Ehkä minäkin teen sen...jätän kirjeen Turkuun, kun meen seur kerran...
Olen miettinyt monta kertaa, että mihin osoitteeseen lähettäisin omia tekemiä koettejani, jotta ne saavuttais sellaiset yksinäiset ihmiset...mutta ehkä tuo idis toimii tässäkin...vien korttini johonkin vain...kiitos sinulle..

arleena kirjoitti...

Inhimmillinen tapa keventää murheitaan kirjeellä. Soisi tavan yleistyvän.

Inkivääri kirjoitti...

Inhimillistä jakaa inhimillisyyttä - hieno idea haasteeseen!

Mimosa kirjoitti...

Inhimillisen ihmeellistä...

Sonja kirjoitti...

Aivan ihana vastaus haasteeseen! Minäkin jo aloin suunnitella kirjoittavani oman kirjeen :)

Huhtikuunnoita kirjoitti...

Kiitos kommenteista :o)
Mukava kuulla että kirjeiden kierrättäminen on ihastuttanut muitakin kuin minua.

Saamani kirje oli käsin kirjoitettu ja myös omani kirjoitin käsin. Se on jotenkin läheisempää, intiimimpää kuin koneen tasaiset kirjaimet.
Minua kiehtoi ajatus siitä, että täysin tuntematon lukee ajatuksiani tietämättä minusta mitään.
Kirjoitin siihen kirjeeseen jotain siitä miten asun, mitä laitoin tänään ruuaksi, millaisia ajatuksia minulla on asuinympäristöstäni, mikä minusta on parasta kaupungissamme jne.
Toivottavasti sen kirjeen lukijalle tuli yhtä hyvä mieli kuin minulle tuli tuon punaisen kirjeen luettuani.

Hanne. Jos joku saa sinun tekemäsi kortin tuolla tapaa, niin väitänpä että hänen päivänsä on täynnä auringonpaistetta :o)

Sonja: Siitä vaan, anna mennä :o)