torstai 7. toukokuuta 2009

Valokuvatorstai

Haaste 131. Kaksoisolentoni

Ikkunaminä


Tämä kaksoisolento seuraa minua aamun hiljaisina tunteina kadulla ikkunasta ikkunaan, piipahtaen mallinukkien väleistä lääkepurkin mainoksen kylkeen, häivähtäen optikkoliikkeen aurinkolasien pinnalla. Se häviää välillä kadun risteyksissä näkymättömiin ja palaa uudelleen tatuointiliikkeen punaisiin kirjaimiin.

Sateella ja auringossa.
Uskollisesti
Aina

8 kommenttia:

savisuti kirjoitti...

Ihana kun on aina mukana ainakin yksi seuraaja!

Marguetta kirjoitti...

Hienosti oivallettu!exploar

hanne virtauksesta kirjoitti...

ihanaa, että meillä on joku, joka ei koskaan jätä, jota ei voi koskaan jättää...
aurikoisina hetkinä voit nähdä, pimeinä et sillä hän on tukenasi, niin lähellä..

Alastalo kirjoitti...

Pidän toteutus tavasta ja ideasta. Tässä on todellakin sitä jotain.

Täst mie pijän!

Virve Vainiala kirjoitti...

Kaksoisolentosi on hienoinen heijastus ikkunapinnalla, mutta seuraa sinua kaikkialle. Teillä on varmaankin paljon seuraa toisistanne.

http://valokuviani.blogspot.com/2009/05/kaksoisolentoni.html#links

Piritta kirjoitti...

Sanovat varjon seuraavan aina mukana. Mutta eihän se pidä paikkaansa! Pilvisinä päivinä sitä ei löydä vaikka kuinka hakisi. Ikkunaminä taitaa kulkea silloinkin mukana?

Heli kirjoitti...

Kaveri aina mukana! Kiva teksti.

Huhtikuunnoita kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista.

Ikkunaminä on seurassamme kadulla tahdomme tai ei. Joskus sitä katsoo mielellään, mutta toisinaan ei halua katsoa eikä nähdä. Yrittää vain tuijottaa eteensä vaikka syrjäsilmällä huomaakin sen seuraavan mukana.
Ikkunaminä ei koskaan hylkää, silloinkaan kun itse hylkää sen.