Kirjaostoksilla

Kävin kirjakaupassa.
Hypistelin kirjoja ja ostin kolme pokkaria kympillä: Anna-Leena Härkönen Loppuunkäsitelty, Frank McCourt Seitsemännen portaan enkeli ja Hannu Väisänen Vanikan palat. Vain Seitsemännen portaan enkelin olen lukenut joskus aiemmin. Onpahan ensi viikon lomalle jotain luettavaa.

Kiertelin ja katselin harrastekirjoja. Teki mieli ostaa yksi neulekirja ja nukkekirjakin kiinnosti. En kuitenkaan hairahtunut tällä kertaa.
Seuraavaksi tuli eteen keittokirjat. Mitä oli tarjolla?

Jyrki Sukula: Hullu kokki Piemontessa

Antti Heikkilä: Näin me keitämme

Kevyesti Gordon Ramsayn tapaan

Jamie Oliver: Jamien kotona

Antti Vahtera&Visa Nurmi: Skandimania

Hans Välimäki: Välimäki
ja paljon muuta

Mieskokkien valtakausi sen kun jatkuu, niin televisiossa kuin ruoka-alan kirjallisuudessakin. Paljon on tapahtunut sitten Jaakko Kolmosen ajoista.
Kokkien ammatista on tullut suosittu ja ammattikoulujen ravintolakokkilinjojen ei tarvitse oppilaskatoa pelätä. Ongelma onkin siinä, että kukaan ei halua tehdä töitä keittiön muissa hommissa, vaan mielikuva kokista on television antama kuva lennokkaasta, taidokkaasta, luovasta ja viiniä naukkailevasta superkokista, jonka ei tarvitse muuta kuin loihtia mitä hienoimpia annoksia katselijoiden ihailtaviksi.
TV-kanavat ovat täynnä kokkiohjelmia, siis mieskokkiohjelmia.
(kamalin se vanha kännäri Keith Floyd)

Nuoret eivät ymmärrä että on hirveän pitkä matka päästä televisiokokin maailmaan. Keittiössä kokin työstä suurin osa on jälkien siivoamista, raaka-aineiden roudaamista, ruokalistojen suunnittelua ja kokkaamista. Raskasta työtä ja luokattomia työaikoja ja palkka kenhonlainen, varsinkin jos on provikkapalkka.
Tarkkaavainen lukija havainnee lievää katkeruutta olevan ilmassa. Oikein havaitsit.
Rehellisesti sanoen keljuttaa, että kokin ammatti sai hyvän maineen vasta kun miehet sitä rupesivat julkisesti tekemään. Nimenomaan ravintolan kokin työ.

Kukaanhan ei tietenkään halua tehdä työtä suurtaloudessa, kouluissa, armeijassa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa.
Siinähän ei ole mitään hohtoa.
Hyvä esimerkki on eräästä koulusta jonne vastikään tuli mieskokki töihin. Lapset totesivat: nyt meillekin tuli ihan OIKEA kokki!
Just!

Sama kaava yritti tunkea myös käsitöiden alalle kun Kaffe Fasset alkoi neulomaan värikkäitä neuleitaan. Yht´äkkiä neuletöistä tulikin trendikkäitä ja Fassetin neuleista kerrottiin joka lehdessä ja ihmeteltiin miten MIES osaa neuloa noin ihania malleja. Onneksi se laantui aika nopeasti eikä hänen suosionsa saanut hillittömiä mittasuhteita. Hänen repertuaarinsa kuuluu myös tilkkutyöt, ryijyt, neulelangat ym.
Ketäpä on syyttäminen?
Naisia. Minuakin.
Naisethan ne ostavat ruoka-alan kirjallisuutta, neulekirjoja, neulemallilehtiä ym.
Kirjahyllystäni löytyy ruoka-alan kirjallisuutta pari hyllyllistä ja käsityölehtiäkin mojova läjä :-)

Ja kävin myös aikoinani Helsingissä Fassetin käsitöiden näyttelyssä ja töitä katsellessani mietin, mitä niissä on sellaista joka on erityistä ja niin ihmeellistä! Kyllä Sirkka Könönen on mielestäni aivan yhtä taitava suunnittelija kuin Fassetkin.

Ei niin "pahaa", ettei jotakin hyvääkin!
Palatakseni mieskokkeihin, on siellä yksi jota arvostan kovasti, Jamie Oliver. Hän on hyödyntänyt julkisuutensa muuttaakseen maansa kouluruokailun terveellisempään suuntaan ja saanut myös muutosta aikaiseksi, kuten tästä voi lukea. Siinä on muutenkin pohdintaa kouluruuasta ja sen tulevaisuudesta, myös Suomessa.
Ei ole ollut ihan helppoa muuttaa patavanhoillisten Brittien ruokatottumuksia ja saada kuntien päättäjiä ymmärtämään terveellisen kouluruuan merkitystä lasten oppimisen ja jaksamisen kannalta.
Oliver on myös tehnyt töitä kanojen hyvinvoinnin puolesta. Luepa tästä
Hyvä jätkä :o)




Tänään oli meidän koululla ruokana makkarakastiketta, perunoita, vihreää salaattia, kasvislaatikkoa, leipänä ruisrouhevuoka ja näkkäri. Juomana maito, piimä ja vesi.
Huomenna tonnikalapasta ja perjantaina lihapyörykät+salaatit, kasvisruoka, pehmeä leipä ja näkkäri ja em. juomat.

Ja sitten alkaa hiihtoloma :o)

Elämä ikkunan takana

Katselin YoyTubessa videoita ja sattui kohdalle Emma Salokosken
esittämä Gösta Sundqvistin laulu Elämä ikkunan takana

Tykkäsin :o)

Löytyihän sieltä myös jotain ihan toisenlaista
musiikkia.
Pidän myös tästä.

Kiviset kasvot

Kasvot kiven sisällä,
liikkumattomat.
Näkemättömin silmin,
suljetuin luomin.

Graniitin värien leikki
kasvoilla,
poskilla, huulilla,
ohimoilla.

Liikkumaton,
näkemätön,
suojassa,vankina,
aina näkyvillä
mutta ei näkyvissä.

Kirje

Juuri päättyneellä psykologian tunnilla kirjoitin itselleni kirjeen, jonka opettaja lupasi lähettää kotiin puolen vuoden päästä.
Listasin siihen lupaukset, visiot ja toiveet, jotka kohdistan siihen aikaan ja koko tulevaan vuoteen.

Meillä oli myös tehtävä, jossa jouduimme asettumaan aikaan helmikuu 2010.
Istuimme luokan edessä jokainen vuorollamme ja tuolin takana seisoi kurssikaveri "omatuntona" kysyen kysymyksiä. Miten nyt voit? Mikä on muuttunut ? Miten muutos näkyy sinussa? Mitä sanot sille ihmiselle joka oli tässä tuolissa vuosi sitten? jne.
Vaikka kysymykset nähtyäni ajattelin vastata ihan jotain muuta, niin siinä tuolissa tuli vastauksista rehellisä ja erilaisia kun kuvittelin.
Mielenkiintoinen tehtävä.

Mielen tehtävistä täytyyy nyt siirtyä fyysien kunnon mittaamiseen.

Mukavaa päivää Sinulle.

Lisää sanontoja

Sisareni laittoi sähköpostiini muutaman sanonnan lapsuudesta.

Hänen mielestään Kahta kättä heittäen-sanontaa käytettiin silloin, kun mentiin jonnekin harvinaisempaan kyläpaikaan. Eli "Ei kai sinne ny kahta kättä heittäen voira mennä, pitää vierä jotain tuliaaisia"

Jos joku liioitteli puheissaan kovin, niin äiti ilmoitti, että nuo nyt on niitä vasikkavaleita.

Miesasioissa äiti oli sanonut ujolle sisarelleni joka valitteli kun ei uskalla minnekään mennä, että jo mies on sulle tarkootettu, niin se tuloo hakemahan sua vaikka kotua. Ja niinhän se siskon mies tulikin.

Sitten kun sisar oli mennyt naimisiin ja tulivat syksyllä käymään kotona, niin pellon laidalla työn lomassa jutellessa oli äiti hänelle sanonut: sinä kasvatat pikkuluita.
Ja sitten keväällä syntyikin tyttölapsi.

Etelä-pohjanmaan murresanoja äiti viljeli paljonkin ja ne poikkesivat oman kylän murteesta kovastikin.
Kropsu tarkoitti pannukakkua, hyysikkä oli ulkovessa, puukko oli puukkoo ja mekko oli kläninki.

Olen Oulussa kuntoutuksessa ja tapan aikani konella :o) Ulkona on vietävän kylmä pakkanen, enkä lähde kuntolenkille. Sen verran olen vielä flunssainen (eiks olekin hyvä syy???)
On tänään vielä tarjolla kuntosalia ja AquaTrainingia, joten ei mene päivä ihan tieteelle ja taiteelle.

Nautinnollista talvipäivää Sinulle

Äitee

Äitini oli kotoisin etelä- pohjanmaalta, Kauhajoelta.
Hänellä oli lukemattomia sanontoja, joita en valitettavasti tullut kirjanneeksi ylös silloin kun äitini vielä eli. Koetan nyt kirjata ne joita muistan.

Vie mennessäs, tuo tullessas
Älä nyt kahta kättä heittäen kulje
Nämä sanonnat olivat ihan yleisessä käytössä meillä kotona. Kummankin tarkoitus on välttää turhia askeleita ja kuljettaa tavaraa niin mennessä kun tullessakin.

Se on mun, sano Eenokki akkaansa,( ja se on kaunis)
Sanoi äiti kun kyseltiin jonkun esineen omistajaa
Kerran olin kaupassa ja joku mies asiakas sanoi tuon lauseen alkuosan kassalla tavaroita pakatessaan, kun perässä tuleva asiakas meinasi vahingossa ottaa hänen kamansa. Olin jonossa lähellä ja oli siinä ja siinä etten jatkanut lausetta sanomalla; JA SE ON KAUNIS. Mies puhui muutenkin pohjanmaanmurretta ja se tuntui niin kotoiselta.

Mahruttava on kun on kerran vihitty
Tämä hiukan tuhma lausahdus sanottiin silloin, kun esimerkiksi tulppakorkki ei meinanut mahtua pulloon tms.

Tämän kuulin vain kerran äidin suusta, mutta mieleen jäi loppuelämäksi.
Olimme heinänteossa vuokramailla erään talon pelloilla. Päästäkseen pelloille oli hevosella pakko ajaa talon pihan kautta. Talon vanha isäntä oli pihi ja kitsas ukko joka kiukutteli kun pihan läpi heinäkuormaa kuljetettiin. Kerran taas olimme saaneet kärryn täyteen heiniä ja ajoimme pihan poikki, kun isäntä heilui pihassa kepin kanssa ja huusi: nurmi happanoo, nurmi happanoo.
Meitä oli heinäkuorman päällä velipoika ja minä, äiti ohjaksissa. Äitiä suututti ja huomasin kun läikät paloivat hänen poskillaan. Hän otti ohjaksista kaksin käsin, heilautti niitä antaen hevoselle käskyn mennä ja huusi isännälle
Ei nuollu vattaa täytä, eikä vittanlehti vittua peitä
(ei nuollut vatsaa täytä, eikä vihdan lehti...)
En ollut ikinä kuullut hänen käyttävän rumia sanontoja ja siksi se oli niin yllättävä. Hävetti meitä velipojan kanssa, mutta menipä ukollakin suu kiinni, eikä hän sen jälkeen pihalle enää tuppaantunut kun siitä ohi mentiin.

Tämä seuraava tapahtui äidin sisarelle Kauhajoella.
Tätini oli tiskaamassa ja oppikoulussa oleva tyttärensä Eeva-Liisa istui pöydän ääressä tekemässä läksyjään. Tytär halusi osoittaa opittua tietämystään ja kysyi äidiltään; tiedätkö mitä tarkoittaa lause "Mens sana in corpore sano".
Täti tiskasi ja sanoi hetken päästä.
No se tarkoottaa
Mee saunaan kun kroppas sanoo!

Harmilista, mutta en tähän enempää muista loistavia sanontoja. Jos sisar muistat lisää, niin kerro.

Tänään

Toivotan kaikille Hyvää Ystävänpäivää
Anja Vammelvuon sanoin


Ei ole aukotonta maailmankatsomusta
ei selkeää suuntaa
täytyy vain haparoida
niinkuin muutkin ihmiset.
En tule toimeen ilman ihmisiä
yksin oleminen on harhaa,
totta vieköön se vasta on harhaa
ihminen on lämmin.

Kulkijat

Kun olin lapsi, niin meillä kävi kaikenlaisia kulkijoita.

Mustalaiset tulivat hevosella, koko perhe ja pyysivät ruokaa ja yösijaa. Äiti antoi leipää ja muuta ruokaa, mutta yösijaa en muista hänen koskaan antaneen.
Mustalaiset olivat aika röyhkeitä ja tuppaantuivat sisälle, olivat muka nöristeleviä mutta kuitenkin jopa minä ymmärsin ettei pyyntö tullut sydämestä, vaan oli ennalta opeteltua ja kaavamaista.
He tulivat usein lauantai-iltaisin ja se oli tympeää, koska maalla lauantai oli saunapäivä ja viikon ainoan vapaapäivän aloitus. Mustalaisten kerjuu pilasi aina tunnelman ja siitä jäi tympeä maku.

Tätä kesti niin kauan kunnes vanhin sisareni kerran kyllästyi heihin ja käski poistua pihapiiristä. Mustalaiset suuttuivat ja herjasivat koko talonväkeä ja uhkailivat pelotellen ainakin meitä lapsia. Minä oikeasti pelkäsin aika pitkään että mustalaiset tulevat ja vievät mukanaan tai pieksävät minut. Aina kulkiessani tiellä katsoin tarkasti ettei mustalaisia tullut vastaan ja jos tuli, niin menin jonnekin piiloon kunnes he olivat menneet ohi.


Kerran mustalaiset asuivat muutamia päiviä erään kyläläisperheen pihassa. Kävimme heitä naapurin lasten kanssa katsomassa ja ihmettelimme kun piha oli täynnä kirjavaa väkeä. Lopujen lopuksi talonväki ajoi heidät pois, kun mustalaislapset tekivät jotain koiruutta talon väelle ja sen selvittyä näimme miten mustalaisnainen ihan oikeasti kepillä pieksi sen pahanteosta kiinni jääneen muksun. Se pahoinpitely kammotti ja kiinnosti yhtäaikaa, oli myötätuntoinen ja kostonhimoinen tunne.
Muistan sen vieläkin ja nyt vain tuntuu inhottavalta, sillä kyllähän he tiesivät lapsensa varastelevan kaikenlaista. Selkäsauna taisi olla enemmänkin seuraus kiinnijäämisestä. Kuulostaa rasistiselta, mutta me lapset näimme paljon sellaista mitä aikuiset eivät nähneet.

Meillä kävi myös kulkukauppias, Nyyssösen Topi. Hän kulki kävellen ympäri kyliä työntäen edellään kärryä , jonka uumenista löytyi kaikenlaista mielenkiintoista myytävää. Niissä kärryissä oli kerroksittain lokeroita jotka aukesivat lomittain, kuin sellaisessa vanhanaikaisessa ompelurasiassa.
Kauppias oli pienenläntä laiha ukko, sitkeä ja notkea. Hän nosti laatikoita sisälle ja näytti myytäviä tavaroita talon väelle. Yhdessä laatikossa oli huiveja, yhdessä nappeja ja yhdessä ihania karamellejä. Oli varmaan muutakin, mutta vain nuo muistan. Karamellejä meillä aina teki mieli, mutta äiti ei koskaan niitä ostanut, vain nappeja ja neuloja.
Ei ollut rahaa ostaa muuta, mutta silti äiti halusi ostaa jotakin, kun kerran kauppias jaksoi tulla joka kesä kärryjä työntäen taloon.
Olen monesti miettinyt kuinka paljon Nyyssönen kesässä käveli ja monessakohan kylässä hän kävi. Hänellä taisi olla kaupungissa kiinteä kauppa ja kiertohommat kuuluivat vain kesään.

Tarkkailukarjakko kävi säännöllisin väliajoin mittaamassa maidon rasvaprosentin, mutta siitähän kerroinkn jo aiemmin.

Kävihän talossa myös vieraita. Naapureita ja sukulaisia.
Kerronpa tässä lopuksi tarinan.
Toisen kylän talosta tuli isäntä kylään. Äiti keitti tietysti kahvia ja isä istui miehen kanssa vastakkain ja me mukulat isän vieressä. Kun isä kertoi jotain juttua, niin vieras sanoi joka väliin; joo, joo joo, joo, joo joo.....
Meitä penskoja nauratti ihan älyttömästi. Seurasimme silmä kovana keskustelua ja odotimme oikein isän puheenvuoroa ja vieraan pään nyökkäyksiä kera joo, joo joo, joo...
Isä mulkoili meitä ja koetimme olla nauramatta. Kun sama vain jatkui tyrskimme toisiamme vilkuillen, kunnes isä hermostui ja ajoi meidät pois pöydästä, jolloin juoksimme pihalle ja nauroimme ääneen vedet silmissä.
Myöhemmin isä sanoi että häntä nauratti myös siinä tilanteessa ja meidän tirskaukset vain pahensivat tilannetta.
Olimme sen kyllä ymmärtäneet jo aiemmin, sillä kun isä suuttui ihan oikeasti, niin siinä oli leikki kaukana. Tämä ei kuitenkaan ollut sellainen tilanne :o)

nuha, flunssa, infulenssa

Elämme sangen tautisia aikoja.
Työpaikalla alkaa olla extremelajia hoitaa ruokailut ja koulun siivous, kun väkeä lakoaa petiin päivittäin ja monta kerrallaan.
Tänään luovittiin jälleen yhden kesken päivän sairastuneen hommat hienosti yhteistyössä.
Yllättävän paljon löytyy asevelihenkeä kun sitä tarvitaan. Hommia jaetaan ja kukaan ei pahemmin valita lisääntyneestä työmäärästä.

Sen aika tulee myöhemmin.

Kun poikkeusoloja alkaa olla liian pitkään.

Kun väsytään.


Täytyy hommata jotain hyvää päiväkahville, uurtajien iloksi.

Jää

kukkien kauneutta
jään sydämessä
suojassa tuulelta
suojassa kosketukselta
niin kauan
kuin talvea kestää

jään sulaessa
tulee vapaus
ja kuolema

Flunssaa ja kameleja

Olen julmetunmoisessa flunssassa.
Miten ihmisen poskionteloita voi jomottaa näin paljon :(

Kun en jaksa lukea, niin katselen tallennettuja ohjelmia. Kaikkien "äksön" elokuvien seassa oli
tallessa Teemalla marraskuussa 08 esitetty näytelmä/elokuva "Tarina itkevästä kamelista".
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Etelä-Mongoliaan, Gobin autiomaahan. Se kertoo kamelista, joka synnytettyään valkoisen vasan ei halunnut ruokkia sitä. Elokuva kertoo samalla perheyhteisöstä, jossa elää aviopari kolmen lapsen ja neljän isovanhemman kanssa ankarissa autiomaan olosuhteissa.

Elokuva on hidastempoinen, rauhallinen kertoen ihmisen, eläinten ja luonnon yhteiselämästä. Ruokana näytti olevan pääsääntöisesti maitotuotteita, joita syödään kulhoista lattialla istuen. Lapsia hoitavat kaikki ja eläimiä kohdellaan hyvin.

Perhe koettaa saada kameliemoa syöttämään vasaa, mutta äkäinen emo vain tuuppii vasaa pois. Kun mikään muu ei auta, niin pojat lähtevät kameleilla ratsastaen kuntakeskukseen hakemaan musiikin opettajaa. Tarkoituksena on saada musiikin vomalla kamelin äidinvaistot heräämään.
Poikien matka on hauskaa katsottavaa.
Aikanaan musiikin opettaja tulee mootooripyörällä paikalle ja niinpä sitten ensin kaksikielinen soitin ripustetaan kamelin selkään tuulen soitettavaksi ja sen jälkeen soittaja soittaa ja perheen äiti laulaa kamelille silittäen sitä koko ajan kyljestä.
Happy End siitä tulee kuten odottaa sopii, mutta silti, ihanan kaunis tarina.

Elokuvan ihmiset ovat sinuja maan kanssa osaten elää luonnonvoimien ja maan henkien mukaan.
Tällaisia elokuvia katsoessa ymmärtää, miten kaukana olemme oikeasti luonnomukaisesta, luontoa kunnioittavasta elämästä. Elokuvassakin käydään rukoilemassa ettei ihmiskunta tuhoa maapalloa ja muistutetaan etteivät luonnonrikkaudet ole vain meidän sukupolveamme varten.

Summa summarum.
Oikein hyvä elokuva, varsinkin juuri tähän olotilaan.

Suosittelen.

Testit

Nykyään on joka paikassa mieletön maailma kaikenlaisia testejä, joita tehdään joko huvikseen tai tai vakavissaan. Työelämässä testaaminen lie kaikille tuttua.
Löysin eräästä seuraamastani blogista tällaisen testin
Testaa persoonallisuutesi
Pitihän sitäkin käydä kokeilemassa.
Ja tulos oli tämä

Ekstrovertti	--*-----------------	Introvertti
Käytännöllinen	-----*--------------	Intuitiivinen
Ajattelija	--------------*-----	Tuntija
Impulsiivinen	--------*-----------	Harkitsija

Saman kaltaisia testejä tehtiin paljonkin, kun olin Esimiesvalmennuksessa vuonna 2004.
Värityypit olivat mielenkiintoisia ja löysin sieltä helposti niin itseni, kuin myös työntekijänikin luonteenpiirteet.

Perusvärit ovat
perusteellinen ja pohdiskeleva SININEN
kiltti, innostava ja rakentava VIHREÄ
sädehtivä ja innostava KELTAINEN
vaikuttaja ja energiapakkaus PUNAINEN

Minusta tuli oranssi. Kukaan ei ole kokonaan jotakin väriä, mutta kyllä sieltä oman tyyppinsä aika helposti löytää. Omani kallistuu vähän enemmän punaisen puoleen. Toisaalta löysin itsestäni myös vihreän ja sinisen ominaisuuksia, mutta ne olivat vähemmistönä.

PUNAINEN on
- voimakastahtoinen
- energinen
- suoraviivainen ja rehellinen
- rohkea ja määrätietoinen
- ryöpsähtelevä
- päättävävinen
- käytännöllinen
- loukkantuva
- ylisuora
- jyrääjä ja "pomottaja/tyranni"
- dominoiva
- agressiivinen

KELTAINEN on
- ulospäin suuntautunut
- ystävällinen
- sosiaalinen ja eläytyvä
- puhelias ja hauska
- innostuva ja innostava
- kekseliäs ja mielikuvitusrikas
- pinnallinen
- ailahteleva ja sitoutumaton
- arkea kaihtava
- kuriton
- väsyvä
- lyhytjännitteinen
- itseään hajoittava

Tästä linkistä Sterbergin ajattelutyylikysely löytyy ajattelu,- ja ryhmärooleja. Tässä kerrotaan nimenomaan työyhteisön rooleista.
Mielenkiintoista oli lukea näitäkin ja itseasiassa nehän ovat ihan samanlaiset loppupelissä kuin värityypitkin. Molemmilla voi etsiä oman työyhteisön tai perheen tai läheisten tyypit ja roolit.

Opin väriroolien myötä ymmärtämään erään työntekijän tavan omaksua asioita ja miten hän pystyy käsittelemään muutosta ja uusia asioita. Hän oli sinivihreä, enemmän vihreä.
Hyvin päättämätön ja kyvytön tekemään minkäänlaista päätöstä mistään asiasta, kuin vasta nukutun yön jälkeen. Kun tämän (vihdoin) ymmärsin, kerroin hänelle aina uudet asiat niin aikaisin että hän ehti käsitellä sen mielessään ja pystyi antamaan siitä vastauksen. Aiemmin kysymykset saivat aikaan vain muminaa ja käsien vääntelyä.
Joskushan oli pakko tehdä päätöksiä siinä paikassa, mutta vastauksen sai lypsää ja asiasta keskusteltiin vielä seuraavanakin päivänä.

Perheestänikin löysin kyllä värit ja kaikkia sävyjä löytyi :o)

Laitan vielä sinisen ja vihreän tähän loppuun

SININEN on
- harkitseva
- perusteellinen
- sitoutuva
- analyyttinen
- luotettava
- yksilöllinen
- rauhallinen
- viileä
- varauksellinen
- pidättyväinen
- epäkäytännöllinen
- pessimisti
- kriittinen
- vaikeaselkoinen

VIHREÄ
- kiltti
- sympaattinen
- tiimihenkinen
- rauhallinen
- huomaavainen
- mutkaton
- sydämellinen
- kuuntelee kaikkia
- huolellinen
- päättämätön
- yliystävällinen
- konservatiivinen
- vastuuta karttava

Mikä väri Sinä olet?

Kuuntelen(ko)

Olin työntekijän kanssa kahden aamuvuorossa ja puuhailun lomassa kerron ystävälleni tapahtunutta juttua. Kesken kaiken hän keskeyttää puheeni alkaen kertoa itselleen tapahtunutta samankaltaista asiaa.
Tarinani jää kesken.
Ärsyttää, enkä enää jatka kertomusta.

Ystäväni kertoo jotain asiaa ja hänen lopetettuaan en muista mistä hän on puhunut. Koko häneen puheensa ajan olen ajatellut omaa asiaani, kuuntelematta ollenkaan. Kerran jopa pyysin jotakuta kertomaan uudelleen, kun "meni jotenkin ohi" ja hän kertoo, enkä edelleenkään kuule häntä.
Hävettää, enkä voi sanoa etten tiedä mistä hän on puhunut.

Ajoimme miehen kanssa autolla ja kerroin hänelle mistä olimme sisareni kanssa puhelimessa puhuneet. Hän kuuntelee koko tarinan ja sen loputtua sanoo: "Nämä renkaat on muuten hiljaisemmat kuin ne edelliset" !
Loukkaannun syvästi, koska tajuan ettei hän ole ollenkaan kuunnellut minua.
Loppumatkan mökötän.

Kerron työntekijälle jotain työhön liittyvää asiaa. Hän katkaisee lauseeni sanomalla: mistä olet ostanut tuon takin?
Halooooo!!!!!!

Mehän muka kuuntelemme kun meille puhutaan, nyökytellään, äännähdellään sopivissa väleissä, hymyillään ja samalla mietimme ihan jotakin muuta.
Varsinkin lapsia kuunnellaan huonosti. Työntouhun lomassa ynähdellään heidän jutuilleen ja lapset huomaavat ettei aikuinen oikeasti ole kiinnostunut koko asiasta.
Kehon kieli paljastaa usein kuuntelun välinpitämättömyyden selvemmin kuin tajuammekaan. Turha silloin on selitellä ja vakuutella kuunnelleensa ihan oikeasti.
Jokainen on saanut tuntea puhelimessa ettei vastapuoli nyt kuuntele ollenkaan mistä puhun. Kännykkäaikana vastataan puhelimeen televisiota katsellessa, kaupassa, kadulla jne. Häiriötekijöitä on niin paljon ettei voi keskittyä siihen mitä toinen sanoo. Silti emme osaa keskeyttää puhelua ja pyytää uutta soittoaikaa ja rauhallisempaa vastauspaikkaa. Niin ja voi sen television äärestä mennä puhumaan toiseen huoneeseen, eikä samalla kun toinen kertoo jotain vakavaa juttua naurahdella telkkariohjelman sketsille

Aktiivinen kuunteleminen on vaikeaa, sitä pitää opetella.
Malttia kuunnella loppuun toisen puheenvuoro, keskeyttämättä turhaan.
Olla kohtelias ja tarvittaessa kommentoida kuulemaansa sekä tehdä välillä tarkentavia kysymyksiä, jolloin toinen huomaa sinun olevan oikeasti kiinnostunut hänen esittämästään asiasta.
Maailma on täynnä puhetta, mutta silti meidän pitäisi opetella kuuntelemaan läheisten, lasten, työkaverin, esimiehen, luennoitsijan ym. meille kertomaa sanomaa. Niin moni keskustelu jää pinnalliseksi läpinäksi ja kuuntelu tehottomaksi, niin ettemme muista siitä mitään 10 min. päästä.

Tehottomia kuuntelutapoja on useita.

näennäiskuuntelu
kuulen kyllä mitä puhutaan, olen kohtelias mutta en kuuntele
harhapoluille joutuminen
kun toinen puhuu, mietitään "mitähän tekis illalla, lähtisiköhän Ville mun kanssa leffaan..."
epäolennaisuuksiin keskittyminen
kylläpä tuo puhuja honottaa ja on sillä aika iso nenä
valikoiva kuuntelu
ai ton jutun minäkin tiedän, tuon kuuntelen, sanookohan se mun nimeni...
hiljainen väittely
joo, joo puhu mitä puhut ei se noin mene
puolustautuminen
en kyllä ole noin sanonut, nyt sanon suorat sanat

Jaakko Leinonen (v.1998) on sanonut kuuntelemisen jalosta taidosta

Kuuntelemisen taito on altersentrisyyttä eli muiden kuin oman itsensä pitämistä huomion keskipisteenä.

Työyhteisössä kuuntelemisen taito on kykyä ja valmiutta, toisen huomaamista ja huomaavaisuutta.Kuuntelemalla viestitään toiselle osapuolelle, että tästä välitetään.

Kuuntelemisen taito on sosiaalista herkkyyttä eli taitoa havaita ja tunnistaa ympäristön ihmissuhteita, mielialoja, asenteita ja tunnereaktioita.

Kuuntelemisen taito on nonverbaalista herkkyyttä eli taitoa lukea sanattomia viestejä; mitä toinen osapuoli sanoo eleillään, ilmeillään, äänensävyillään ja painotuksillaan - tai vaikenemisellaan.

Kuuntelemisen taito on itsetuntemusta - taitoa tunnistaa ne tunnetilat, asenteet, oletukset ja ennakkoluulot, jotka vaikuttavat tulkintaan.

Kuuntelemisen taito on itsearviointia ja omien tulkintojen kyseenalaistamista. Kuuntelijana.
- älä luota siihen, että ymmärsit mitä puhuja tarkoittaa
- älä luota siihen, että ymmärsit hänen käyttämänsä sanat oikein
- älä pidä varmana,että ymmärsit puhujan perustelut niin kuin hän tarkoitti
- arvioi vielä kerran, perustuiko tulkintasi puhujan motiiveista ja tarkotusperistä todellakin siihen, mitä hän sanoi vai omiin ennakkoasenteisiisi ja
- sanoiko puhuja todella sitä, mitä "kuulit" tai luulit hänen sanoneen

Kuuntelemisen taito on itsensä kehittämistä yhtäällä seuraamalla menestyvien kommunikoijien toimintamalleja ja toisaalta tarkkailemalla ja arvioimalla omaa kommunikaatiokäyttäytymistä ympäristöstä saadun palautteen pohjalta.