lauantai 28. marraskuuta 2009

1. Adventti

Huomenna on ensimmäinen Adventti.




Joulu alkaa lähestyä ja nyt voi hyvällä omallatunnolla laitella valoja tähän pimeyteen.
En muista milloin olisi näin lähellä joulukuuta ollut lumeton maa.
Se masentaa aika lailla. Mielikuvissa ovat huurteiset puut ja lumen narina kenkien alla.
Olen talvi-ihminen ja lumen puute tympäisee :(

En aio silti vaipua epätoivoon, vaan kaivan kaikki kyntteliköt ja ikkunavalot, kynttilöistä puhumattakaan karkottamaan pimeää.

Sieltä se tulee, Joulu, lumi , talvi ja kaikki sen riemut.

Oikein hyvää Adventtia Sinulle.





torstai 26. marraskuuta 2009

Valokuvatorstai

150. Haaste
Jotta en unohtaisi



Yhteistyön voimaa ja toisten auttamista ei pitäisi koskaan unohtaa.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Rankka päivä

Tänään oli harvinaisen paska päivä.
Olin kolme tuntia, kolmen TYKY-kuntoutuksessa olevien työntekijän henkilökohtaisessa kuntoutuspalaverissa, jossa haettiin ratkaisuja työssä jaksamiseen ja yleensäkin koko työhön.
Kolme erilaista tarinaa.
Ensimmäinen oli motivoitunut ja keskustelu antoisa, toinen siinä ja siinä ja kiikun kaakun, kolmas kaunisteli totuutta ja syytteli.
Olo on kuin kuin jyrän alle jääneellä lutikalla, henkisesti ajatellen.

Päällikköni kuiskasi lähtiessäni: hienosti toimittu esimiehenä.
Perkele, voihan se niinkin olla, se työminä, mutta miten sen saa jäämään kotiin ettei vaivaa ja mielessä pyöri yön hiljaisina tunteina.
Asiat joista puhuin olivat oikeita, ei siinä mitään, mutta rasittaa vain välillä olla se jonka niistä pitää keskustella. Ja miksi niitä kasaantuu niin paljon.

Olen miettinyt sitä, miksi kaikki asiat pamahtavat päähän yöllä kun herään. Heti, välittömästi herätessä rumba pyörii päässä ja vaikka kuinka koettaa olla ajattelematta, niin jostakin taas pujahtaa ajatuksiin joku ongelma.
Pakko nousta ylös, hakea lehti ulkoa postilaatikosta ja lukea se syöden jotain pientä. Sen jälkeen saattaa olla mahdollisuuksia jopa saada jälleen unen päästä kiinni.
Eihän siinä mitään jos sais nukkua aamulla, mutta kello on armoton ja herättää 5.30.

Päännollausohjeita koetan järjestää lukemalla illalla aina kirjaa, mennä nukkumaan vähän myöhemmin kun aiemmin mennessä herää takuuvarmasti. Jumpan rasitukset auttavat aika kivasti ja siellä ei ainakaan tarvitse ajatella muuta kuin itseään.
Alkoholi ei auta mitään, se vai tuo levottoman yöunen ja eipä se muutenkaan mitenkään helpota oloa eikä eloa.

Onneksi ei näitä päiviä ole ihan koko ajan, muuten saattaisin olla zombie kaiken aikaa.







sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Valokuvatorstai

149 .haaste "RÄISKYVÄ"


Madonnan konsertissa oli väriä, ääntä ja tunnelmaa ja värimaailma hyvinkin räiskyvä.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Ruikutusta

Olen väsynyt.
Väsynyt työssä oleviin ongelmiin, jotka liittyvät pääasiassa henkilöstöön.
Maanantaina pitää mennä Työterveysasemalle palaveriin tarkastelemaan erään työntekijän työkykyisyyttä ja sitä mitä sille voi tehdä. Pitää kirjata ylös niitä asioita, jotka ovat tähän pisteeseen johtaneet ja kertoa ne palaverissa työntekijän kuullen.
Hankalaa mutta välttämätöntä. En millään haluaisi olla tässä tilanteessa, mutta ei ole vaihtoehtoja.
Tämä rassaa tosi paljon.

Olen väsynyt.
Väsynyt miehen työttömyyden aiheuttamaan tulojen alenemiseen, jonka olen tajunnut vasta hiljalleen. Herään yöllä ja mietin tunnin pari raha-asioita, eikä siinä ole mitään järkeä, siinä valvomisessa.

Olen kyllästynyt.
Kipeisiin käsiin ja nivelrikkoon.

Harmittaa, sataa vettä ja lumi uhkaa hävitä.

Keljuttaa, kun en löydä tärkeitä käsityöohjeita, jotka laitoin hyvään talteen.

Tympäisee

ja toisaalta

Olen terve, noin yleensä ottaen.
Saan harrastaa liikuntaa ja musiikkia milloin haluan.
Pääsen katsomaan elokuvia elokuvakerhossa ja odotan innolla ensi viikon torstain
Club For Five joulukonserttia, jonne menen kuoroni kanssa.
Kotona kaikki on ok.
Pikkulikan seurasta saan (saamme) nauttia useasti.

Siltikin täytyy myöntää, totaalinen väsymys on tällä hetkellä päällimmäinen tunne.
Mutta huomenna on lauantai ja mietin maanatainpalaverin asioita vasta sunnuntai-iltana. Lupaan sen.



sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kaksi klassikkoa

Hulvatonta menoa, silloin joskus kauan sitten........






Vaihtoehdot :o)

torstai 12. marraskuuta 2009

Valokuvatorstai

148. haaste
Kiinalainen sananlasku

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta"



Rikkaruohot eivät lasten mielestä ole olenkaan rikkaruohoja, vaan kauneutta.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kauneutta

Kyllikki Hyytäjä haastoi tässä aiemmin etsimään kodistani kamalimman ja rumimman esineen, joksi valikoitui Wiggling Willie, laulava kala.
Sitä etsiessäni näin paljon kauniita tavaroita joilla olen kotiani somistanut. Itse asiassa niitä kauniita oli aika monta.

Tässäpä muutama

Tämän Anja Nissin tekemän pelkistetyn savienkelin sain tyttäreltäni joululahjaksi muutama vuosi sitten. Sillä oli kuulemma sädekehä pään päällä, mutta se irtosi heti ostamisen jälkeen. Enkeli ei ole virheetön, niin kuin en ole minäkään. Se on hellyttävä ja persoonallinen tyyppi, joka istuu lasitähden päällä hiljaa myhäillen ja katselee touhujani.



Tämä kuva oli kalenterissa, jonka kuvat ovat tehneet "taiteilijat ilman käsiä". Olen hukannut tekijätiedot, mutta kuva on kiehtoo minua. Siinä on nainen ja enkeli, viaton ja synnillinen, kaunis, itsenäinen ja toisaalta hauras.
Kaikki saatu mahtumaan samaan kuvaan.


Hanhenmarssi kirjontatyö on omaa käsialaani. Käsityölehden mallista tehty vuonna 1980.
Tein sen sisarelleni ja taulun taakse hän kirjoitti 1981 jälkisäädökseksi toivomukseni, että kun hänestä aika jättää taulu tulee palauttaa tyttärelleni.
Kun sisareni itse sai tyttären 1993, hän lisäsi taulun taakse lisäkirjoituksen 23.9.1994
jossa hän jättää taulun kohtalon tyttärensä päätettäväksi.

Sisareni kuoli 2003 marraskuun alussa ja jossain vaiheessa tavaroita jakaessa tyttärensä halusi antaa taulun minulle takaisin. Tuossa se nyt on seinälläni muistuttaen sisarestani ja myös sinnikkyydestäni tehdä noinkin pikkutarkkaa työtä.
Taulu on yksi rakkaimmista esineistäni.


Sanottakoon nyt vielä, että enkeleitä on kodissani useampiakin, pieninä patsaina.
En kerää niitä varsinaisesti, mutta ostan, jos se tuntuu olevan sellainen, jolla onminulle jotain sanottavaa .

perjantai 6. marraskuuta 2009

Muotokuvia

Kuljin kesällä kameran kanssa koulussa ja tulin luokkaan, jossa lapset olivat piirtäneet kuvia presidenteistä.
Katselin kuvia, kuvailin ja naureskelin lasten oivallista näkemystä Suomen presidenteistä.
Katsopa Koiviston ilmettä, joka on kuin pahanteosta yllätetyn pikkupojan hämmentynyt virnistys tai kuten Mannerheim, joka selvästi keimailee. Ahtisaari näyttää sangen happamalta.
Kekkonen myhäilee, Kalliolla on hienot viikset...............













Tämä alla oleva maailman kuulu kuva ei löytynyt luokan muotokuvarivistä, vaan käytävän seinästä.
Tekijä on huolehtinut kuva säilyvyyden piirtämällä sen tussilla, joka ei lähde millään aineella tai edes raivokkaalla hinkkaamisella. Tähän auttaa vain uusi maali, siihen asti se ihastuttaa ja vihastuttaa käytävillä kulkijoita.

torstai 5. marraskuuta 2009

Valokuvatorstai

147. haaste
Kuu



Pimeän taivaan yölamppu.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Uni

Näin viime viikolla unen.
Se meni jotenkin näin.

Kävelin pitkin siltaa reippain askelin jalkoihini katsomatta. Yht´äkkiä silta allani heilahti ja katsoin alaspäin. Huomasin käveleväni pitkin horjuvia lankkuja ja taaksepäin katsoessani näin kävelleeni koko matkan samanlaisilla lankuilla, vaikka luulin kulkeneeni tasaista leveää siltaa pitkin.
En voinut edetä eteenpäin, koska rakenteilla oleva silta oli keskeneräinen edessäpäin ja taakse en voinut palata koska se olisi ollut vaarallista ohuiden lankkujen takia.
Sillan alla ei ollut vettä vaan ruohonvihreä maa n. 5-6 metrin päässä.

Minua ei pelottanut ja päätin laskeutua alas kohdallani olevaa horjuvaa tolppaa pitkin. Se tolppa oli tehty niin, että lautoja oli naulattu peräkkäin ja se oli hyvin ohut ja heiveröinen.
Laskeuduin sitä pitkin, vaikka se heiluikin voimakkaasti, niin kesti kuitenkin.
Maahan päästyäni lähdin kävelemään kohti kaupunkia ja takanani tuli isoista putkista vettä menosuuntaani, mutta ne eivät uhanneet minua mitenkään.

Unen tunnelma oli rauhallinen ja turvallinen. Ihmettelin vain, kuinka olin saanut käveltyä puoliväliin siltaa ilman etten pudonnut lautojen välistä maahan.

Toinen uni, jonka näin viime yönä.
Minun piti lähteä polkupyörällä Kajaanista Kokkolaan, keltaisella Jopolla. (ei ole oikeasti sellaista pyörää)
Lähtöaika oli klo 14.00 ja tarkoitus oli vielä tulla samana päivänä takaisinkin.
Lähdin ajamaan toisesta kaupunginosasta missä oikeasti asun. Tie oli liukas ja minua ahdisti kun piti ajaa niin varovasti. Ajoin pitkin junaradan yli menevää siltaa, josta piti mielestäni kääntyä kohti Kokkolaa, mutta ajoinkin sillan toiseen päähän enkä löytänyt mistään ulosmenotietä.
Olin tuskastunut enkä ymmärtänyt miksi en löydä tietä.
Unessa soitin miehelle ja pyysin tulemaan ja viemään minut autolla perille.

Heräsin tähän enkä koskaan pääsyt edes lähtemään, en autolla enkä pyörällä.
Kokkolasta en tunne ketään, eikä oikeasti ole mitään syytä edes mennä sinne.

Unen tunnelma oli ärtynyt ja ahdistunut.
Uni tuli mieleeni, kun ajoin unessani olevaa siltaa pitkin jumppaan tänään.
Keskellä siltaa on risteys, josta pääsee etelään :o)

Nyt rakkaat ihmiset, pyytäisin tulkintoja unistani.

Kekri

Eilen 31.10.09 kaupungissamme juhlittiin Kekriä.
Sotkamon Tipasojan kylän väki teki oljesta ja puusta Kekripukin, joka laskettiin lautan päälle Kajaanijokeen viikko sitten. Kaupunkilaiset saivat ihastella ja katsella Pukkia koko viikon, kunnes Kekrilauantai-iltana se juhlallisesti poltettiin. Näin lopetettiin syksyn sadonkorjuuaika ja väki voi rauhoittua odottamaan talvea.


Pukki joella kauniissa auringonpaisteessa


Juhlat alkavat Linnanraunioilla

Pukki sytytettiin.....

... palaa, palaa